Levi on 531 m korkea, sielussa rauha mutta äitiä ikävä

 

Tasan kansi viikoa sitten pakkasin neljännen kerran tänä vuonna muuttokuorman autoon, koirat konttiin ja käänsin suunnan kohti pohjoista. Tuntui kummalliselta vihdoin muuttaa, päätös tulevasta muutosta tuli kuitenkin tehtyä jo viime talvena. Harvoin suunnittelen elämässäni mitään niin pitkälle, joten tätä oli kyllä odotettu. 

Viimeisinä päivinä Jyväskylässä kärsin tutusta alakulosta ja haikeudesta,  ja mietin miksi haluan toistuvasti hyvästellä. Samalla tiesin että olo helpottaisi kun pääsisi lähtemään, seikkailu valtaisi mielen ja vapaus huumaisi aistit, niinkuin ennenkin. Eikä Jyväskylä ole enää aikoihin tarjonnut minulle sitä, mitä elämässä etsin.

Leville päästyäni purin heti tavarat kaappeihin, levitin mummun tekemän räsymaton keskeisimmälle paikalle asunnossa ja nukuin kuin tukki molemmat koirat kainalossa jättisängyssäni. Työt alkoivat heti seuraavana aamuna ja arki lähti rullaamaan rytisten. Syksyn kevyiden joogaopetusten jälkeen harppaus kokopäivätyöhön ulkona ei ollut ihan kevyt, joten elämä täällä on ollut lähinnä töitä, lenkkeilyä ja nukkumista. Ennenkuin kroppa ehti tottua fyysisesti raskaaseen työhön ja energiatasot taas palautua, sainkin riesaksi flunssan.

 

 

Kun puhelimeni hajosi ensimmäisen viikon jälkeen hetkeksi totaalisesti, tajusin miten kiinni olenkaan omissa sosiaalisissa ympyröissäni. Olen kertonut itselleni tarinaa omasta tilan- ja yksinäisyydenkaipuustani, mutta kun yksinäisyyttä heitettiinkin kasvoille oikein saavillinen pyytämättä, oli olo kaikkea mutta kuin vahva ja voimaantunut. Tajusin, etten olekaan ihan niin itsenäinen kuin omassa tarinassani.

Nautin yksinolosta, omilla ehdoillani. Vuodenaika on toki otollinen kaipuulle, illat ovat pitkiä ja pimeitä, lumikin tuli vasta pari päivää sitten. Kun ei vielä ole täältä edes pientä sosiaalisen verkon poikastakaan, tulee ihan kirjaimellisesti äitiä (ja ystäviä) ikävä. Flunssa nostaa myös itsesäälipisteitä roimasti.

 

 

Älkääkä käsittäkö väärin,

minä rakastan olla täällä.

Uusi työ on osoittautunut sellaiseksi mitä odotinkin, rakastan tehdä töitä hevosten kanssa. En osaisi kuvitella mieluisampia työkavereita kuin eläimet, olen siitä haaveillut tavalla tai toisella lapsuudesta saakka. Tuntuu hassulta, että nyt se lapusuuden unelma, kaikkien mutkien ja kiemuroiden jälkeen, toteutuikin vähän vahingossa. En missään vaiheessa eräopaskoulussakaan ajatellut hakeutuvani hevosten pariin, mutta kun ilmoituksen työpaikasta näin, kaikki loksahtikin jotenkin itsestäänselvästi paikalleen.  Ihmistyökaveritkin ovat sattumoisin täyttä kultaa. Kaikki uuden opettelu on tietenkin alussa väsyttävää, mutta niin se on aina.

Tämä paikka. Meinaan pakahtua ja haljeta ilosta joka päivä, kun katselen näitä maisemia, ja tajuan että minä oikeasti asun täällä. Ei tarvitse lähteä minnekään. Voin kiivetä tunturiin joka päivä ihastelemaan aurinkoa, joka juuri ja juuri jaksaa vielä kavuta horisontin yläpuolelle, kävellä aamuisin Ounasjoen rantaa kuun valaistessa polkua. Ihmetellä iltalenkillä tähtitaivasta ilman valosaastetta. Kuunnella puhdasta hiljaisuutta.

Liitelevä ja lepattava sieluni on löytänyt taas kotiin. Tunturit pistävät sisimpäni levottomuudet oikeisiin mittasuhteisiin. Olen kokenut tätä samaa levollisuutta aina Kuusamossa, ja viime kesänä Norjassa. Pohjoinen vinksauttaa jollain perustavanlaatuisella tavalla palaseni oikeille paikoilleen.

On hyvä olla, vaikkei ihan kaikki aina olisikaan hyvin.

 

 

Tietysti, täälläkin, syyllistyn luonteelleni ominaisesti “hetikaikkimullenyt” ahdinkoon, eli koen huonoa omaatuntoa kun makaan flunssassa väsyneenä sohvalla, vaikka olen täällä. Mutta yritän silti parhaani mukaan vakuutella itselleni, ettei nuo tunturit tuolta mihinkään katoa, vaikken ole ensimmäisen kahden viikon aikana ehtinyt jokaista huiputtamaan.

Sen sijaan olen käppäillyt lähipoluilla ja maannut viltin alla kuuntelemassa Harry Potteria. ja kuten taaskin itseäni viisaampi ystäväni sanoi

“Henkinen kasvu pysähtyy jos yrittää kasvaa kaamosaikana”

 

Kuvia otin Levitunturin päältä, ennenkuin lumi saapui maahan.

xx Matilda

Syysretki Vaarunvuorille

 

Lapista vielä hetkeksi keskisuomalaisiin maisemiin. Niin mieluisalta kuin pohjoisen talviset säät tuntuivat, ei tässä uskomattomassa ruskan väriloistossakaan mitään vikaa ole. Toki mieli ja sydän jäivät vähän tuntureille jo jumiin, mutta tässä kolmen viikon  pätkässä on kyllä luvassa maakuntamatkailua oikein olan takaa, niin työn kuin huvinkin puolesta. Alkaen heti huomenna kun suunnataan iskän kanssa sukuloimaan Poriin. Ihana nähdä läheisiä siellä suunnalla ennenkun karataan kokonaan. Tarkoitus mennä pappan kanssa sienimetsään ja viikonlopuksi Yyteriin! Ah, meri ♥

Alkuviikon olin normaalisti töissä, pienen tauon jälkeen ohjaaminen on vaan aina niin inspiroivaa. Saas nähdä mitä talvi tuo tullessaan joogan saralla, vai tuoko mitään. Kiva olisi opettaa, mutta nykyään myös tajuaa jo oman ajan ja jaksamisen rajallisuuden. Joku hevosjoogatunti olisi kiva laittaa kalenteriin esim. 🙂

 

 

No mutta, sellaista tässä vaan että on Keski-Suomessakin kivoja luontokohteita, ei se elo täälläkään pelkkää työtä ole sentään. Eikä tarvitse ihan kaikkien koko ajan haluta Lappiin päästäkseen ihastelemaan maisemia! Ihan perus maanantain voi viettää luonnossa. Me piipahdettiin yksi kaunis aurinkoinen syyspäivä ystävien kanssa Vaarunvuorilla. Vaarunvuorten luontopolku sijaitsee Korpilahdella, Jyväskylän eteläpuolella. Pakattiin aamulla viisi koiraa ja kolme ihmistä meitsin tila-autoon ja lähdettiin eväskaupan kautta retkeilemään. Ei ole retkeä ilman asiaankuuluvia eväitä!

 

 

Vaarunvuorten luontopolku on noin neljän kilometrin mittainen, helpossa maastossa kulkeva oikein leppoisa ja mukava reitti. Matkalle osuu kivan monipuolista metsää. Pari pientä järveä, pitkospuita ja tietenkin itse vuoren päältä avautuva mainio maisema Päijänteelle.

Nautiskeltiin näköalapaikalla eväät, vaikka matkan varrella on aiemmin tulipaikka. Tulipaikalla oli tällä kertaa muita, eikä eväämme vaatinut lämmitystä joten koimme näköalalounaan mukavampana vaihtoehtona. Saimme nautiskella maisemista ihan omassa seurassamme, ainoa ihminen kenet kohtasimme koko retkellä oli tulipaikalla istuskellut ukkeli. Aiemmankin kokemukseni mukaan täällä saa olla aika rauhassa, ehkä syrjäinen sijainti vähän vaikuttaa asiaan.

 

 

Kaiken kaikkiaan tosi kiva retkikohde Jyväskylän suunnalla, kannattaa ottaa haltuun jos autolla pääsee liikkumaan. Tonne ajaessa on jo tosi kivoja maisemia.

Ja hei kivaa syyslomaa kaikille jota se koskee!

xx Matilda

 

Syksyistä ja lähdöistä

 

Kuten monelle muullekin, syksyt ovat minulle uuden alku. Tammikuissani harvoin on tapahtunut mitään merkityksellistä, mutta lähes joka syksy olen löytänyt itseni jollain tavalla uuden ääreltä.

Muutokset ovat olleet useimmiten isoja, vaikeita ja mullistavia. Olen syksyisin eronnut, rakastunut, aloittanut koulun, vaihtanut työpaikkaa. Romahtanut ja aloittanut alusta. Rakentanut uutta, haudannut vanhaa. Harvoin olen etukäteen päättänyt lyödä vanhan elämäni sirpaleiksi kun syksy saapuu, asiat vain tuntuvat kulminoituvan tähän muutosten melankoliseen vuodenaikaan.

 

 

Rakastan syksyjä. Niiden hieman alakuloista tunnelmaa. Kylmää, pimeää (jota kuitenkin pelkään). Rakastan myrskyjä ja sadetta. Eikä ehkä mikään ole kauniimpaa, kuin aurinkoinen syyspäivä luonnon loistaessa värikkäimmillään. Syksyssä on syvyyttä ja kirkkautta. Tasapainoa.

Tästä syksystä en ole saanut otetta. Palasin syksyn kynnyksellä vanhaan kotikaupunkiini, joka ei tunnu enää kodilta. On vaikea tarttua mihinkään, olotila on vellova. Kuin olisin hautautuneena liian pehmeään sänkyyn, josta ei pääse ylös. On mukava olla käymässä, mutta koko ajan odotan. Odotan lähtöä, seuraavaa seikkailua. Se kuiskuttelee nurkan takana salaisuuksiaan tulevasta talvesta, vieden jatkuvasti huomioni tästä hetkestä, jossa en muutenkaan tunne oloani aivan niin helpoksi.

Olen pyrkinyt omistamaan aikani ystäville, olemaan läsnä. On ihana tavata kasvokkain. Monille lähipiirissäni on tapahtunut myös  isoja asioita, ja olen kiitollinen siitä, että olen ollut nyt täällä. Vaikkei sanoja ole helppoa löytää, ehkä arvokkainta on oleminen ja kuunteleminen. Niin toivon.

 

 

Olen oppinut itsestäni. Olen tajunnut, ettei jääminen koskaan ollutkaan minua varten. Olen kuluttanut niin paljon turhaan voimiani pyrkimällä muottiin, johon en vain ikinä sopinut.  Lähteminen saa sydämeni läpättämään villimmin. Ystäväni sanoi lähtemisen muuttuvan kerta kerralta helpommaksi. Uskon sen pitävän paikkansa ihmisille, joiden kuuluu lähteä.

En esimerkiksi koe tippaakaan ahdistusta asunnottomuudesta, epäsäännöllisistä tuloista, pätkätöistä ja kaaosmaisesta kalenterista. Sen sijaan koin aiemmin jatkuvaa ahdistusta arjesta, ja kaikista velvollisuuksista joita se sisällään piti.

Lähteminen, niin monessa eri merkityksessä, on ollut paras päätökseni. Näköjään joskus pitää mennä kauas löytääkseen itseensä. Tuleva lähtö kutkuttelee jo vatsanpohjassa. Tunnen olevani elossa, ja se on voimauttavin tunne jonka saatan kuvitella.

Ja toki kaikki näyttää kauniimmalta vaaleanpunaisten lasien läpi katseltuna. Ja sydän läpättää taas villinä.

 

 

Nyt jatkamaan ystävien kanssa olemista, tänään Atomirotan keikalle Lutakkoon! Tätä olen muuten odottanut.

xx Matilda

Kuvat minusta Emmi Anttila

 

.

 

Riisitunturi alkusyksyn väreissä

Jatketaan Kuusamon lähikohteiden kanssa,

Yksi rakkaimmista retkipaikoistani on Posion Riisitunturi.  Riisitunturi on myös ensimmäinen tunturi jonka olen huiputtanut, jos Rukaa ei lasketa. Tunnetuin se on talvipuvussaan, tykkylumen paratiisina. Talvellakin tunturiin menee hyvä polku, kannattaa vierailla jos mahdollista. Riisitunturin molemmat huiput kohoavat reiluun neljäänsataan metriin, ja näkymät on todella hienot.

 

 

Kansallispuisto on kuitenkin kaunis myös sulan maan aikaan. Kävin  taannoin kiertämässä koirien kanssa vajaan 11 kilometrin mittaisen Riisin Rietas- reitin. Sää oli suorastaan kuuma, ja taivas lähes pilvetön. Onneksi vuorien jälkeen tunturiin kapuaminen tuntui lasten leikiltä, ja osa reitistä kulkee metsän suojissa. Myös juomapaikkoja oli koirille vähän väliä.  Polku on helppokulkuista, paikoitellen soritettua.

 

 

Tunturi- ja metsämaisemien lisäksi reitillä on paljon kaunista suota, ja tietenkin pitkospuita. Riisijoen kohdalla luonto on todella vehreää. Tuonne ei ole onneksi ehditty vaihtaa vielä nitä kammottavia metallihirvityksiä pitkoksien tilalle. Ruska ei vielä ollut ihan täydessä loistossaan, mutta ihanan värikästä oli jo.

Kymmenen kilometrin lenkkiin mahtui kaksi evästaukoa, ja useita pysähdyksiä kuvaamaan maisemia. Mustikoita oli todella paljon, joten evästä pystyi noukkimaan matkan varrelta.

 

 

Useampi tuntu vierähti rauhallisella tahdilla ja paljon kuvaillen.  Riisi ei pettänyt taaskaan. ♥

Tänään laitettu eräopaskoulu pakettiin!

xx Matilda

 

Viimeiset päivät Norjassa

 

Terkkuja Suomen Kuusamosta, alkamassa on  yhdistetty jooga- ja islanninhevosviikonloppu Wanhan Raatesalmen upeissa puitteissa. Tarvitseeko sanoa että olen superinnoissani! Paitsi hukkasin rahapussini matkalla tänne, toivon aika kovasti että se jäi mökille. Koska autosta hajosi jarrut matkalla Suomeen, maanantaina korjaus. Siihen varmaan tarvitsee vähän rahaa..

 

 

Palataan vielä hetkeksi Norjaan, viimeisiin päiviin.

Viimeinen työpäiväni oli perjantaina, koska viikonlopuksi ja alkuviikoksi oli luvattu kaameaa keliä.  Perjantai-iltana hain siskoni ja ystäväni Sortlandista jonne he tulivat bussilla vietettyään yhden yön Tromssassa. Tromssaan haluan itsekin tutustua seuraavalla Norjan reissulla.

Lauantaina nukuttiin pitkään, ja kiivettiin Stössa sijaitsevalle Vuohivuorelle, oli oikein mukava retki. Kulku oli varsin helppoa, mutta maisemat helppoudesta huolimatta todella upeat. Vuoren rinteilla kasvoi huikea määrä tatteja, kerättiin niitä paluumatkalla muovikassillinen mukaan.  Tehtiin niistä maanantaina viimeinen ateria, erihyvää sienikeittoa.

 

 

Sunnuntaina nukuttiin pitkään, ja käytiin Bössä ratsastamassa. Meitä odotti kolme syötävän söpöä ratsua, ja hienot maastot. Tehtiin varmaan parin tunnin mittainen lenkki, ja onnenkantamoisella selvittiin kastumatta! Illalla tehtiin ruokaa ja höpsöteltiin.

Maanantaina vierailtiin lähikirppiksellä, kaikki teki löytöjä ja syötiin erihyviä kakkuja. Vähän pelotti, miten ostokset sopivat autoon, mutta kummasti kaikki sinne sujahti. En olisi ikinä uskonut. Vähän tavaraa piti toki jättää Norjaan, että on syy mennä takaisin. Kirppiksen lisäksi käytiin Skipsandilla ja Gislöyskagalla, sekä hyvästelemässä Sini. Valmistettiin illallinen ja istuttiin koko porukalla syömään. Illalla oli vielä edessä pakkaaminen ja siivoaminen, meinasi mennä usko ja toivo mutta onneksi oli apujoukkoja. Yksin olisin varmaan jättänyt kaikki tavarat mökkiin..

 

 

Tiistaina piti lähteä kuudelta, jotta ehdittiin lauttaan Andenesista.  Haluttiin siis mennä Andenesista Senjaan lautalla, ja ajaa Senjan ympäri. Maita pitkin olisi toki myös päässyt. Lautta  maksoi autolta ja yhdeltä henkilöltä 480 kruunua, ja muilta 180 kruunua/hlö. Laivamatkan nukuin, se oli nopeasti ohi. Senja oli hienoa, ajettiin rauhassa ympäri ja ihasteltiin maisemia. Seurueen kenkävalikoiman vuoksi Segla jäi toiseen kertaan, mutta huiputettiin pieni sievä vuori nimeltä Daven. Päätettiin ajaa Skibotniin yöksi, ja sieltä löytyikin oikein viihtyisä levike vessoineen ja pöytineen. Oli aika kova tuuli, ja pystytettiin teltat rantaan. Pienen uudelleenpystytysoperaation jälkeen saatiin molemmat teltat tulkevasti maahan kiinni, ja nukuttiin makeasti.

 

 

Aamulla jatkettiin matkaa Kilpisjärven kautta  alaspäin Rovaniemelle. Matkalla pysähdyttiin Pallas-Ylläkselle pienelle retkelle, siitä lisää myöhemmin kuvien kera. Rovaniemellä pudotettiin Sirja kyydistä, ja jatkettiin matkaa vielä Kuusamoa kohti. Nähtiin matkalla kaksi hirveä keskellä tietä, mutta onneksi havaittiin ne jo kaukaa.

 

 

Kivaa viikonloppua ♥

xx Matilda

ps. Norjajutut eivät ehkä ole vielä tässä, kuvia on sen verran paljon joten varmasti keksin vielä asioita.

 

Ilta Skipsandilla

 

Tuli tuossa eräänä päivänä töissä puheeksi, että aivan vaellusreitti Dronningrutan alussa on laguuni jossa voi nähdä myös hylkeitä. Enempää ei tarvittu, kun halusin tietenkin heti päästä käymään siellä. Niimpä sovimmekin seuraavalle illalle pienen retken Skipsandin hiekkarannalle.

Skipsandille käppäilee Støn leirintäalueelta noin 15-20 minuuttia, aivan sopiva kohde siis pitkän työpäivän jälkeen. Oli vielä ihana ilma, aurinkoinen ja lämmin. Ja kun retki on sovittu, ei käy niin että tulee työpäivän jälkeinen koomaus eikä saa mitään aikaiseksi koko iltana.

 

 

Kävin hakemassa töiden jälkeen koirat kotoa Gisløysta ja pakkasin eväät reppuun. Suunnitelmana oli kävellä rannalle ja syödä illallinen siellä. Menussa oli varsinaista gourmetherkkua, pussipastaa voilla ja jälkiruuaksi hedelmiä. Mutta jostain syystä, kun mausteena on meri-ilma ja kauniit maisemat, illallinen maistui tosiaankin hyvälle.

Ylipäätään ruoka useimmiten maistuu ulkona paremmalle. Paitsi joskus rankoilla retkillä meinaa ruokahalu olla hukassa. Siksi pyrinkin ottamaan aina tarpeeksi herkkuja mukaan..

 

 

Itse ranta oli taattua Norjalaista kauneutta. Patikointireitti kulki vuoren ja meren välissä, ja ranta näkyi kokonaisuudessaan kielekkeen päältä ennen sinne laskeutumista. Rannalla oli muitakin retkeilijöitä, ja yksi teltta. Ihana paikka telttailla! Levittäydyttiin kauimmaiseen nurkkaan kivien päälle. Koirat uiskenteli ja juoksenteli rannalla, itse toimin keittiömestarina vaativan pussipastan valmistuksessa.

Jotenkin kummasti siinä istuskellessa useampi tunti taisi kuitenkin hurahtaa, koska lähtöä tehdessä ihmeteltiin miten se kello nyt on jo noin paljon. Ei kyllä harmittanut tippaakaan, vaikka nukkumaanmenoaika ylittyi. Paikka oli ihana ja meillä oli niin hauskaa. Kivaa tuntea olevansa elossa, eikä vain olevansa. Ei siihen vaadita välttämättä kuin käppäily lähibiitsille. Siis jos se lähibiitsi sijaitsee Norjan kauneimmaksi äänestetyn vaellusreitin varrella.

 

 

Hylkeitä siellä ei luonnollisestikaan ollut, mutta ei jäänyt harmittamaan paljoa.  Kiva löytää täältä näitä helposti saavutettaviakin kohteita, työpäivät on kuitenkin noin 10h joten iltaisin on usein aika kuitti. Silti haluaisin nähdä ja kokea täällä ollessa mahdollisimman paljon luontoa, enkä vain asettaa huimia retkitavoitteita vapaapäiville. Toki edellisen vapaapäivän käytin taapertamalla koko Dronningrutan, ja ei muuten ollut hukkaan heitetty päivä se. Pyrin käymään tällä viikolla kuvat läpi ja esittelemään tämän kuninkaallisen reitin kokonaisuudessaan teillekin.

Mutta onneksi näitä iltakohteitakin on, meidän lähellä on mukava pieni majakka jonne menee hiljattain kunnostettu retkeilyreitti. Kun kotipihasta lähtee kävellen, tulee kokonaismatkaa noin 8 km. Pitää käydä siellä joku ilta kameran kanssa, kaunis paikka. Siinä lähellä on myös piskuinen järvi, jossa ollaankin käyty uimassa jokaisena edes vähän lämpimänä päivänä.

 

 

Tänään en lähdekään merelle, vaan paistelen koko illan Støssä lettuja, kun Norjan kuuluisin retkeilijä Lars Monsen tulee Dronningrutaa pitkin Nyksundista Støhön. Ja ilmeisesti pari muuta kaveria mukana.

Ihanaa päivää,

xx Matilda

 

Kuvat minusta ja koirista Hannaleena Väisänen

Kuva minusta, koirista ja Hannaleenasta Sini kautto

Kokalmuksen kierros koirien kanssa- minivaellus syyskuussa

 

Järjestän syyskuun alussa yhteistyössä Pet Rescue Finlandin kanssa minivaelluksen koirien kanssa Hossan kansallispuistossa.  Deli on siis tullut minulle kyseisen yhdistyksen kautta, joten on enemmän kuin ilo päästä tekemään yhteistyötä. Retken tuotosta laitetaan iso siivu koirien sterilointeihin Liettuassa, hyvällä asialla siis vaelletaan. Tästä lisäinfoa alla, ja ajankohtaista-sivulla. Kävimme tulevaa vaellusta varten kartoittamassa reittiä, joka olisi tarkoituksena kiertää syyskuussa. Ja meni kerralla nappiin, tänne tullaan ehdottomasti.

 

 

Olin itse aiemmin känyt Hossassa vain Julma-Ölkyllä, joka sekin on hieno. Kokalmusta oli kuitenkin kehuttu kovasti, ja ainakin tämän yhden kerran kokemuksen mukaan se on myös hieman rauhallisempi kuin Ölkky.

Kokalmuksen kierros on noin 14 kilometrin mittainen rengasreitti, joka kiertelee ihan mielettämön kirkasvetisten järvien rantoja pitkin. Taukopaikkoja oli vähän väliä, ja pysähdeltyä tuli muutenkin, juurikin noille upeille rannoille. Parhaita paloja on vaikea valita, mutta yksi kohokohdista oli kahden järven välissä kohoava harju, jonka päällä reitti kulki. Myös Muikkupuron mutka oli ihana. Sinne pääsee muuten esteettömästi parkkipaikalta, helppo poiketa siis. Ihan mahtavaa, että kansallispuistoissa huomioidaan liikuntarajoitteisia- luonto kuuluu kaikille ♥

 

 

Meille sattui retkelle oikein kunnon hellepäivä, mutta se ei noissa maastoissa haitannut yhtään. Koirat pystyi viemään uimaan käytännössä miten usein tahansa. Ja itsekin pulahdin kahdesti. Järvet ovat lumoavaa luonnonhiekkarantaa, ja todella matalia. Ihan työkseen sai kahlata jotta pääsi uimasille saakka. Tulipaikkoja tuolla on tosiaankin tiuhempaan kuin ehtii edes kaivata, aivan ihanilla paikoilla kaikki. Yöpymispaikkojakin kaksi, joten ruuhkaa voi vähän vältellä jos toinen on ihan tupaten täynnä.

Reitin maasto on varsin helppokulkuista, eikä korkeuseroja ole paljoa. Nähtävää ja kauniita maisemia sitäkin enemmän, ja juurikin kauniina kesäpäivänä ihan lyömätön paikka. Kohtasimme muita kulkujoita vain kourallisen, paitsi toisella yöpymispaikalla Lipposen salmessa oli kaksi isompaa porukkaa. Sen sijaan aiemmalla oli siinä vaiheessa vain yksi pariskunta. Aika kohtuullinen määrä ihmisiä, kun keli oli mitä mainioin ja kesälomakausi menossa.

 

 

Hossa on kyllä mitä mainioin paikka, kivaa vaihtelua tuntureille ja vaaroille. Monta reittiä ja paikkaa miellä vielä tuolta käymättä, mutta ehdottomasti aiotaan tutkia tätä kansallispuistoa lisää. Ajomatkakin on varsin kohtuullinen.

Tässä vielä lisätiedot syyskuun retkestä:

Mukavaa viikkoa, palataan seuraavaksi Norjan retkijuttujem pariin ♥

xx Matilda

“Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi”

”Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi.” – Muumipappa

 

 

”Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu. ” -Muumipappa

 

 

”Kyllä on jännittävää elää, ajatteli Muumipeikko. Kaikki voi hetkessä kääntyä ihan ylösalaisin – ilman mitään syytä.” -Muumipeikko

 

 

”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.” -Tuutikki

 

 

”Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman.” -Nuuskamuikkunen

 

 

”Uusi elämä on aloitettava juuri näin: Myrskylyhty palaa maston huipussa, rantaviiva katoaa takana pimeyteen, koko maailma nukkuu.” -Muumipappa

xx Matilda

Sympaattinen miniretkikohde Konttainen

Palataan vielä Kuusamon maisemiin parin postauksen verran, tässä niistä toinen, eli Konttainen.

Rukan pohjoispuolella sijaitseva Konttainen on mielestäni ehkä Kuusamon sympaattisin retkikohde. Vaara erottuu hyvin jo kauas persoonallisen ulkomuotonsa ansiosta. Konttainen kohoaa 407 metriin, ja sen huipulle on parkkipaikalta matkaa 500 metriä. Reitti on siis varsin lyhyt, kilometrillä selviää takaisin parkkipaikalle. Nousu on jyrkkää, mutta ylhäällä kyllä palkitaan kapuaminen. Talvella meillä oli lumikengilläkin vähän haasteita, eräskin seurueemme henkilö laskeutui hiukan eri tyylillä alas, kuin oli suunnitellut. Kannattaa silti, kesät talvet. Konttainen on osa Karhunkierrosta, ihan niinkuin Valtavaarakin. Huipulta näkyy tietysti kauas, mutta lisäksi läheiset Ruka ja Valtavaara näyttäytyvät Konttaisen suunnalta hienosti.

Konttaiselle voi kiivetä mukavana välipalana, tai miksei ihan omana retkenään. Itse olen aiempina kertoina käynyt siellä matkan varrella, jonkun toisen retken jälkeen. Nyt yhdistimme kapuamisen ihan vain kauppareissuun, ja juotiin päiväkahvit huipulla. Ei sitä aina tarvitse retkeillessä kilometrejä kahmia, voi myös keskittyä maisemiin ja eväisiin. Ja tietysti valokuviin.

Me kavuttiin huipulle, kierreltiin näköalapaikat ja räpsittiin miljoona muutama kuva. Kahvit mentiin keittelemään ja juomaan vähän syrjempään, metsäiselle puolelle kuusen alle koska satoi vettä. Minulla on ollut aina aika hauska tuuri Konttaisen valloituksilla. Parkkipaikalla ja kiivetessä on näkynyt ihmisiä, mutta huipulla on aina saanut olla omassa seurassa, tai seurueessa. Se on tietysti kuvien kannalta kiva, heh. Konttaisen parkkipaikalta pääsee muuten myös Valtavaaralle, eli päinvastaisesta suunnasta kuin Ruka. Sekin pitänee joskus testata. Mielestäni joku reitti on myös Valtavaara-Konttainen, mutta en ole sen enempää tutustunut. Uskoisin, että siinä on jo aika mukava päiväretki, kun huiputtaa molemmat vaarat samalla kertaa.

Jos sulla on Kuusamosta joku lempikohde, jonka haluat jakaa mulle syksyn seikkailuja varten, niin kerro ♥ Nyt me retkeillään vhän erilaisissa maisemissa täällä Norjassa, mutta niistä omia juttuja myöhemmin. Työpäivät on varsin tiiviitä, onneksi on muutamia reissujuttuja vielä varastossa menneiltä viikoilta. Viimeistelen tätä juttua juuri meidän mökin terassilla istuskellen, koirat puuhailee tossa pihalla. Aurinko paistaa ja iltalenkki kutsuu.

xx Matilda

Mitä kannan mukana vaelluksella?

Eli mitä sinne omaan rinkkaan eksyy mukaan kun lähdetään vähän pidemmälle, kuin yhden päivän retkelle?

En ole mikään grammanviilaaja, ja toisaalta taas koitan selvitä aina mahdollisimman vähälla tavaralla. Eli en suosittele ketään kopioimaan tätä listaa minään varmana nakkina, vaan käyttämään omaa järkeä. Tässä postauksessa kuitenkin esiteltynä ne kamppeet, jotka lähtee aina mukaan. Joskus mukaan tarttuu muutakin, joskus ei. Ruuat reissun pituuden mukaan, näiden tavaroiden kanssa rinkkaan jää vielä reilusti tilaa omille, ja koirien ruuille.

Koirat tarvitsisivat ehdottomasti omat rinkat, mutta opiskelijabudjetti ei ole antanut vielä myöten moiseen sijoitukseen. Olen suunnitellut tilaavani koirille suomalaiset, mittatilaustyönä tehtävät Jeri-koiranrinkat. Varsinkin Deli on niin omituisen mallinen, ettei sille istu oikein mitkään valjaatkaan, joten kivempi sijoittaa kerralla varmasti hyvään reppuun. Sitten kun kukkaro antaa periksi..

Mutta mitä se rinkka onkaan syönyt sisäänsä?

Yöpymistarvikkeet

  • Perus solumuovi saatu/ostettu jostain joskus ikuisuus takaperin. Funktiona suojata ilmatäytteistä alustaa koirien kynsiltä, ja toimia vara-alustana jos ilmatäytteinen hajoaisi.
  • Teltta Helsport Nordmarka 3, ostettu XXL alennusmyynnistä. Juuri sopiva mulle ja koirille, tai kahdelle ihmiselle, mutta tarvittaessa mahtuisi kaksi ihmistä ja koirat. Painaa noin 3,5kg, tilava absidi.
  • Ilma- ja untuvatäytteinen makuualusta. Paras retkeilymukavuutta lisäävä varuste ikinä. Omani on Exped downmat 7, tarkenee talvellakin. Testattu Kebnekaisella -30 asteessa. Ostettu alennuksesta, kannattaa kytätä ja vertailla hintoja, usein loppu halvemmista paikoista.
  • Untuvamakuupussi Joutsen superlight. Saatu kummeilta lahjaksi. Tällä tarkenee hyvin 3 vuodenaikaa, ja talvella otan kaveriksi halpis kuitupussin, sillä yhdistelmällä pärjää koko talven. Muista säilyttää untuvamakuupussia aina vapaana, niin untuvat pysyy hyvinä.

Mukaan pakattavat vaatteet

  • Kevyt untuvatakki. Menee pieneen tilaan, lämmittää hyvin. Mukana kesät talvet. Ostettu kirppikseltä vuosia sitten.
  • Kuorihousut, ei oo kiva kastua. Ostettu Stadiumista varmaan 7 vuotta sitten. Ei enää ihan täysin vedenpitävät, joten kuoriasun hankinta jossain vaiheessa edessä. (Taas se raha)
  • Sadeviitta, pakkautuu omaan taskuunsa. Ostettu Lidlistä syksyllä, maksoi alle kympin. Kevyt, menee samaan taskuun rinkan sadesuojan kanssa.
  • Merinokerrasto, kuiva vaihtokerrasto yöksi. Paita ostetty XXL alennuskorista, housut saatu joulupukilta. Toinen merinokerrasto ostettu Prisman lastenosastolta.
  • Merinovillainen pipo, hyvä olla myös kesällä mukana koska yöt voi olla kylmiä ja päästä haihtuu paljon lämpöä. Oma tilattu vai-kon nettikaupasta puoleen hintaan.
  • Merinovillainen neule, jos yöllä tulee kylmä on tämä mukavampi kuin untuvatakki. Menee pieneen tilaan. Ostettu H&M alesta muutamalla eurolla.
  • Hamam-pyyhe. Ihan paras retkipyyhe, tuntuu iholla mukavalta (toisin kuin kaikki muut kokeilemani retkipyyhkeet yök), menee pieneen tilaan, kuivaa hyvin ja kuivuu nopeasti. Plus nätti kun mikä, käy myös istuskelualustana,vilttinä tai tyynynä. Saatu blogin kautta SoPretty-verkkokaupasta. Ihan huippunopea toimitus, tuli perille tilausta seuraavana päivänä. Hamam-pyyhkeitä on eri kokoisia ja paksuisia, retkelle kannattaa valita ohuempi ja kevyempi.
  • Villasukat, ja varasukat merinovillaa. Mulla on aina mukana kahdet varasukat, joista toiset on ihan villasukat. Mukavat yöksi. Merinosukat usein XXL tosi halvalla.
  • Trikoinen tuubihuivi joka toimii myös hiuspantana. Äitin tekemä.
  • Leirikengät, ettei tarvitse koko ajan kulkea vaelluskengissä. Tässä nyt adidaksen sandaalit, mutta mitkä tahansa helposti jalkaan iskettävät käy. Pääasia, että mahtuu villasukat.
  • Yhdet vaihtoalkkarit. Enempää ei tarvitse. Jos tykkää uida siveellisemmin, bikineitä voi harkita.

Ruuanlaittovälineet

  • Juomapullot, Sigg toimii hyvin myös kuumavesipullona. Savotan lärpäke lähinnä kävelymatkoja varten, saa näppärästi rinkkaan roikkumaan. Korkki vuotaa tosi helposti. Sigg saatu kummeilta, Savotta ostettu jostain poistokorista. Usein pidän kahta Siggiä mukana.
  • Kaasukeitin ja -patruuna. Keitin ostettu Tokmannilta tms. maksoi noin 15€. Usein otan varuiksi foliota mukaan tuulensuojaksi.
  • Pakki, toimii kattilana ja kansi paistinpannuna sekä lautasena. Keitin mahtuu pakkiin sisälle. Saatu kummisedältä.
  • Retkilusikka ja kahvikuppi.
  • Kahvipannu, mutta yksin ollessa tyydyn useimmiten pikakahviin ettei tarvitse kantaa pannua mukana.

Pienet sälät, ensiapu, hygienia

Nää on varsinkin todella henkilökohtaisia mitä kukakin tarvii, mutta tässä jotain vinkkiä kuitenkin.

  • Otsalamppu kannattaa olla tarpeeksi tehokas ja ihan aina mukana. Myös varapatterit must. Omani ostin XXL. Sata kertaa kätevämpi kuin perus taskulamppu.
  • Puukko. Mukana aina. Tämä saatu lahjaksi kummisedältä.
  • Power bank. Jos haluaa somettaa reissussa. No ihan turvallisuusenkin takia hyvä olla. Ostin powerista myyjän suositusten perusteella, kun kysyin missä on paras hinta-laatusuhde.
  • Hygienia- ja ensiaputarvikkeet. Tässä nyt aloe vera-geeliä, pihkasalvaa, lohikäärmesalvaa, kyypakkaus, haavateippiä, särkylääkettä, puhdistusainetta. Ja hyttysmyrkkyä, tulitikut, hammasharja ja -tahna. Hyvä olla myös: rakkolaastareita, koiralle kipulääkettä, sidostarpeet, tamponeita (hyvä sytyke ja verenvuodon tyrehdyttäjä myös haavoissa), jesaria, pieni pala saippuaa. Sekä teltan, että makuualustan pusseissa on pienet korjauspakkaukset jotka pidän mukana. Tulitikkuja kannattaa sijoittaa useampaan paikkaan. Kompassi ja alueen kartta myös aika tärkeät. Avaruuslakana on etenkin talvisin ihan aina mukana, mutta hyvä myös kesällä.

Koirien kamppeet

Koirat ei kauhean paljoa rompetta tarvitse, paitsi ruokaa ja sitä saakin raahata sitten ihan urakalla. Lisäksi mukana on:

  • Matkakuppi, Biltemasta parilla eurolla. Älyttömän näppärä. Molemmilla on ollut omat, mutten nyt löytänyt just toista.
  • Tavalliset hihnat, varmemmat kuin joustohihnat joita käytetään vaeltaessa. Ostettiin just uudet kun oli mukavasti Kuusamon Mustissa&Mirrissä alessa. Nää on tosi kevyet ja menee pieneen tilaan.
  • Solumuovi, suojaamaan teltan pohjaa ja eristämään kylmästä.
  • Talvella myös vanhasta makuupussista tehdyt koirien makuupussit.
  • Harkinnassa tossut kivikkoisia reittejä varten. Tassuvahan ainakin ostan, ennenkuin lähdetään kohti pohjoista ja Norjaa.

Päällä olevat vaatteet

Aika sama asu on vaeltaessa päällä aina. Ääriolosuhteissa, helteillä tai paukkupakkasilla, on joko vähemmän tai enemmän kerroksia, mutta samat vaatekappaleet silloinkin.

  • Urheilupaita tai merinovillainen kerraston paita. Jos kesä, useimmiten urheilupaita ja kaikkina muina vuodenaikoina merino. Urheilupaidoissa se huono puoli että alkavat haista nopeesti. Merino ei ala haisemaan vielä viikossa/parissa. Urheilurintsikoita käytän joskus, mutta harvemmin. Jos käytän, niin merinoa nekin.
  • Merinosukat, ei hiosta eikä tunnu ilkeeltä vaikka kastuisi. Kuivuu nopeasti eikä haise ihan niin pahalle, kuin tavalliset. Tuulettamalla saa kuin uusiksi.
  • Ohut tekninen fleece-huppari, josta saa kyljet kivasti auki. Fjällrävenin, ostettu Partioaitasta alesta.
  • Hanwagin vaelluskengät, mun jalkaan just täydelliset. Kannattaa huoltaa vahaamalla. Omani on gore texit. Ostettu Scandinavian outdoorista alesta.
  • Vaellushousut Fjällrävenin G1000- kangasta. Tästä kankaasta ei syö itikat läpi, ihan paras ominaisuus mulle. Ostettu Kajaanin Prismasta, alestapa hyvinkin. Palvelleet jo monta vuotta eikä moitittavaa.
  • Vaellustakki, myös Fjällräveniltä ja ostettu Partioaitasta alennusrekistä. Huippuostos, harkitsi monta vuotta ja kun tää löytyi alesta, en oo paljoa muita takkeja enää tarvinnut.

Koirien vaellusvarusteet

Koirat pitää siis vaeltaessaan valjaita ja joustohihnoja, jotka kiinnitän rinkan lantiovyöhön niin saan kädet vapaaksi. Lisäksi niillä on kaulassa pannat.

  • Lempillä on eqdogin joustohihna ja Hurtan valjaat, ostettu Mustista ja Mirristä.
  • Delillä on Rukan valjaat Mustista ja Mirristä, ja joustohihna jonka oon saanut mun siskolta.

Rinkka

Rinkkana mulla on Fjällrävenin Abisko 65 litraisena. Oon ollut todella tyytyväinen, koko on passeli ja tämä istuu selkääni tosi hyvin. Tilasin omani Partioaitasta, joku ale tässäkin oli. Uskon että meillä on vielä monia vuosia yhdessä, vaikka silloin tietysti hinta kirvelikin.

Rinkan pakkaan niin, että avaan etuosan toiselta puolelta auki, laitan teltan, makuualustan ja makuupussin pystyyn pohjalle tosi tiiviisti. Vaatteet käärin rullille ja pakkaan myös tiiviisti (eli tungen sopiviin väleihin). Kun rinkan pohja on tiukasti pakattu, vedän vetskaria kiinnemmäs ja pakkaan pienempiä tavaroita päälle. Tähän pakkaisin nyt ruuat.

Sadeviitan ja koirien hihnat ja kupit pakkaan rinkan hattuun samaan taskuun rinkan oman sadesuojan kanssa. Ensiapu/toilettilaukun hatussa olevaan verkkotaskuun. Kaikki ruokailujutut, puukko, lamppu, vessapaperi ym. mahtuu tuohon isoon etutaskuun.

Sivutaskuihin tulee telttakepit, sandaalit ja juomapullot. Solumuovit saa kiinnitettyä tukevasti tohon ulkopuolelle.

Kuten omasta listastani huomaa, olen joko saanut tai ostanut alennuksesta melkein kaikki tavarat. Vaelluskamppeisiin saa kulumaan hirveät määrät rahaa, jos hankkii ne “kaikki heti mulle nyt” periaatteella. Mutta kun ei kaikkea tarvitse heti, ja ne vanhat on usein aivan päteviä.

Kivaa sunnuntain jatkoa,

xx Matilda