Päivä Särestöniemessä

 

Palataan vielä yhden postauksen verran taannoiseen Lapin reissuun- kohta onkin aika jo uusille pohjoisen tarinoille jee.

Vierailimme Retkipaikan Ystävien kirjoittajaleirillä lauantaina Särestöniemi-museossa Kaukosessa. Täytyy heti myöntää, että itselleni taitelija Reidar Särestöniemi oli aivan tuntematon, enkä siis tiennyt yhtään mitä odottaa.

 

 

Pysähdyimme ihan ensin lounastamaan Kittilään, toisin sanoen ostimme kaupasta eväät ja menimme Karinnokan laavulle Ounasjoen rantaan syömään niitä. Siitä matka jatkui museolle, ja jukranpujut! Miljöö jo itsessään oli aivan mahtava. komeita hirsirakennuksia, vetoaa puiseen sieluuni täysillä.

Nautiskelimme asiaankuuluvasti lounaskahvit ensi töiksemme, ja lähdimme hiljalleen kiertämään paikkaa. Ensimmäisen oli galleria, ja täytyy sanoa että rakennuksen lisäksi myös taide teki vaikutuksen. Rakastan värejä, rakastan luontoa. Töistä löytyi molempia. Galleriarakennus oli sisältä vähintään yhtä vaikuttava kuin ulkoa, mm vaatimaton uima-allas ja ihana takka jäivät mieleen.

 

 

Galleriasta seuraavana oli ateljee, joka ei ainakaan kalvennut loistossaan gallerialle. Särestöniemi on selvästi tykännyt varsin mahtipontisista hirsilinnoista. Ei huono maku. Ja viimeisenä Särestöniemen kotipaikka. Vanha pihapiiri oli upea ja hyvinhoidettu, sisätiloissa oli esillä jos jonkinmoista vanhaa tavaraa jota on aina mukava ihastella. Tämänkin talon takka teki itseeni suurimman vaikutuksen.

 

 

Ihan mahtava päivä ja paikka, juuri sellainen johon en ikinä itse olisi tullut menneeksi, mutta teki suurenmoisen vaikutuksen kun sinne minut vietii. Särestöniemi ei vienyt Juuso-karhun paikkaa lempitaiteilijanani, mutta kyllä nuo maalaukset vaan hienoja olivat.

 

Kannatta vierailla jos Levin matkalla kaipaa myös kultturellejä elämyksiä!

Kirjoitin meidän leiristä jutun myös Retkipaikkaan, voit lukea sen tästä.

xx Matilda

Keimiöniemen kalapirteillä

 

Meidän viimeisin Lapin reissumme oli yhdistetty työ- ja hupimatka. Oli työkeikka Levillä, vähän hurvittelua työkavereiden kanssa ja viikko Retkipaikan Ystävien kirjoittajaleirillä Pallas- Yllästunturin kansallispuistossa.

Viikon aikana käytiin tutustumassa kansallispuiston luontokeskuksiin, mutta lisäksi meille oli järjestetty pari muutakin huikeaa kohdetta.

 

 

Perjantaina suuntasimme kohti Keimiöniemen kalapirttejä Jerisjärven rantaan. Saimme viettää päivän Shamaani Jari Rossin opastuksessa. Kierroksemme alkoi kalapirteiltä, jotka olivat sekä söpöjä, että hienoja. Jari kertoi meille pirttien historiasta, mutta päällimmäisenä mieleeni jäi tarina hurjasta yksisilmäisestä hauesta, jota on yritetty saada nalkkiin sukupolvesta toiseen. Pirteillä pääsimme todistamaan myös valtavan koskeloparven lentävän ylitsemme- näky ja äänimaisema olivat ihan toisesta maailmasta. Shamaanimme kertoi tilanneensa lennon parven johtajalta.

 

 

Pirttien ihastelulta siirryimme hiljalleen kohti Jarin omia tiluksia, matkalla vierailimme metsän uumenissa Seitakiveä kunnioittamassa. Jari kertoi meille Keimiönimen ja oman sukunsa historiasta, ja pian olimmekin Jarin omassa pihassa. Puolikodassa oli tulet ja istuskelimme hetkisen nauttimassa maisemista ja valkeasta. Pian siirryimme kotaan jossa Jari valmisti meille aivan huikean aterian.

Menussa oli haukea soijakastikkeessa, Lapin puikulaa omasta maasta sekä kermakastike itse poimituista tateista. Ei tainnut kukaan seurueestamme välttyä ähkyltä, niin hyvää oli ruoka.

Ruuan päälle oli vielä jälkkäriksi supermaukasta mustikkapiirakkaa ja nokipannukahvia. Myös perheen koirat tulivat ihastuttamaan meitä läsnäolollaan jälkiruuan aikana – parasta. Saatiin kuulla myös koirien kommelluksista tarinoita.

 

 

Päivä oli älyttömän mielenkiintoinen, Jari on kyllä todellinen tarinankertoja.  Saimme myös oppitunnin kuinka metso nyljetään ja kukko otetaan hengiltä. Aika hujahti ihan siivillä, Keimiönniemestä lähtiessä suuntasimme vielä Muonioon kauppaan ja illaksi takaisin Pallasjärvelle. Siellä saatiin iltapalaksi keitettyjä poron kieliä. Täytyy myöntää, että pikkuisen ennakkoluuloinen olin, mutta ei niitä pahaksi voi mitenkään sanoa. Toki liha ei itselleni juurikaan ruokavalioon kuulu, joten kieli tuntui vähän vaikealta vaikkei maussa vikaa ollutkaan.

Jos liikut Muonion suunnilla, käy ihmeessä kurkkaamassa Keimiöniemen kalapirtit.

xx Matilda

 

Blåvatnet Lyngenissä

 

Matkalla Norjaan minulla oli Saanan lisäksi toinen kohde, jossa halusin ehdottomasti vierailla, Blåvatnet. Olin nähnyt mahtavan hienoja kuvia turkoosista järvestä vuorien syleilyssä, eikä paikka poikennut meidän reitiltä liikaa. Suunnittelin matkan niin, että yöpyisimme Blåvatnetin lähellä, ja ajaisimme sieltä seuraavana päivänä perille Gisløyihin.

Suunnitelma oli hyvä. Olimme tulleet edellisenä iltana jo jonkin matkaa Kilpisjärveltä Norjaan, joten ajomatkaa ei ollut enää kuin noin tunnin verran. Kirjoitin google mapsiin Blåvatnet, ja ajoin paikalle. Joka oli väärä. Kaivoin Retkipaikan jutun, ja sieltä löytyvien ajo-ohjeiden perusteella löysin helposti perille Blåvatnetille vievän reitin parkkipaikalle, jossa sijaitsi myös ihan mahtavan ihana telttailualue. Kannattaa yöpyä tuolla, vaikka reitti itsessään sopii hyvin päiväretkeksi. Tässä linkki retkipaikan juttuun jossa hyvät ajo-ohjeet.

 

 

Parkkipaikalta järvelle on matkaa reilu neljä kilometriä. Polku on merkitty kivillä, joihin on maalattu punaisia laikkua. Muutaman kerran mennään puron yli, omat kenkäni pitävät vettä mutta olisi lenkkareillakin saattanut päästä jalat kuivina. Kannattaa silti valita vedenpitävät jalkineet jos mahdollista.  Alkumatka on todella kaunista tunturikoivikkoa, ja seurailee jokea. Vuoret näkyvät koko ajan ympärillä. Reitillä oli paljon kulkijoita, mutta hyvin mahtui sekaan. Tunturikoivikon jälkeen maisema muuttui karummaksi, ja kivikossa kävelyä onkin suurin osa matkasta. Olin lukenut varoituksia koirien tassujen kestävyydestä, ja ostinkin Kuusamon Mustista ja Mirristä koirille tassuvahaa, jota käytettiin myös edellisenä päivänä Saanan huiputuksella. Eikä kummallekaan tullut tassuihin mitään, joten vaha tulee olemaan jatkossakin käytössä.

 

 

Lenangsbreenin jäätikkö, jonka sulamisvesistä Blåvatnet on muodostunut, näkyy suurimman osan ajasta edessä, joten sitä kohti on helppo suunnistaa. Ehkä siksi tuntui välillä ettei matka etene mihinkäään, koska jäätikkö tuntui pysyvän aina yhtä kaukana. Todella lämmin ja aurinkoinen sää saattoi myös vaikuttaa asiaan, oli kuuma. Joki kulkee koko ajan vieressä, joten käytin koiria vähän väliä juomassa.

Juuri ennen järveä kivikko muuttuu lohkareiksi, ja tästä oli myös varoiteltu että olisi koirien kanssa todella haastavaa päästä tuon loppuvastuksen yli. Onneksi omani ovat kokoonsa nähden ketteriä, ja tottuneita kiipeilemään.

Koiria kannattaa oikeasti treenata hankalia maastoja varten, niiden koordinaatiokyky paranee ja vaikeissakin maastoissa on turvallisempaa. Loukkaantumiset vähenee kun koiran lihakset ovat tottuneet monipuoliseen rasitukseen. Me selvittiin siis helpohkosti järvelle, mutta toki sai aika tarkkaan katsoa mistä kiipeää.

 

 

Ja voi pojat se näky, kun järvi vihdoin avautui edessä. Ihan uskomatonta. Vesi oli juuri niin turkoosia kuin kuvissa, ja vuoret turkoosin veden ympärillä juuri niin jylhät ja mahtavat kuin kuvitella saattaa. Valitsin istumapaikan vähän syrjemmässä muista, se oli aika helppoa koska rantaa riittää molempiin suuntiin. Syötiin eväitä ja koirat tassutteli vedessä. Teki mieli vain ahmia maisemaa verkkokalvoille talteen. Hyvän tovin istuskeltuani nappailin kuvia koirista järvessä, kun lähistöllä ei muita ollut.

Takaisin päin valitsin vähän huonomman reitin lohkareiden yli, mutta selvittiin silti kunnialla ja ehjin tassuin.

 

 

Leiripaikassa ajoin auton sopivan telttapaikan viereen ja yritin pystyttää teltan niin, ettei aurinko porottaisi heti aamusta suoraan päälle. Alueella on useita pöytiä ja nuotiopaikkoja. Meidän lisäksi oli vain toinen seurue yötä, joten rauhassa sai olla ja nukkua. Nuotiolle ei ollut nyt tarvetta, mutta tein pöydän ääressä risottoa keittimellä ja nautiskelin illasta. Tunne oli jotenkin niin ihana, edellinen päivä ajamisineen ja Saanan huiputuksineen oli niin pitkä ja raskas (ihan oma vika kun ahnehdin meidät vielä illalla Norjaan), etten silloin vielä jaksanut tuntea mitään.

 

 

Nyt mielen valtasi sellainen täällä me nyt ollaan vähän epätodellinen riemu. Oli myös ihana nukkua teltassa, vaikkakin aamulla heräilin sitten tosiaan siihen, että kuumaa oli kuin saunassa. Avasin ensin absidin oven ja nukuin vähän aikaa, ja lopulta kaikki ovet ja laitoin vaan koirille hihnat ja kieputin ne käteeni tosi turvallista. Eipähän niistä kumpikaan teltasta mihinkään lähtenyt, mutta viileni edes vähän. Nukuin ihan tarkoituksella pitkään, koska vielä oli edessä yli seitsemän tunnin ajomatka.

Ja sitten me saavuttiinkin tänne ♥ Täällä on ollut aika kylmää ja pääosin pilvistä tähän saakka, mutta tänään suunta muuttui ja nyt paistaa aurinko ja säätiedotuksen mukaan ilmat näyttäisi vain paranevan. Ajateltiin huomenna tehdä porukalla töiden jälkeen pieni retki Støn lähellä olevalle laguunille, en malttaisi odottaa.

Kivaa viikkoa,

xx Matilda

 

Mitä kannan mukana vaelluksella?

Eli mitä sinne omaan rinkkaan eksyy mukaan kun lähdetään vähän pidemmälle, kuin yhden päivän retkelle?

En ole mikään grammanviilaaja, ja toisaalta taas koitan selvitä aina mahdollisimman vähälla tavaralla. Eli en suosittele ketään kopioimaan tätä listaa minään varmana nakkina, vaan käyttämään omaa järkeä. Tässä postauksessa kuitenkin esiteltynä ne kamppeet, jotka lähtee aina mukaan. Joskus mukaan tarttuu muutakin, joskus ei. Ruuat reissun pituuden mukaan, näiden tavaroiden kanssa rinkkaan jää vielä reilusti tilaa omille, ja koirien ruuille.

Koirat tarvitsisivat ehdottomasti omat rinkat, mutta opiskelijabudjetti ei ole antanut vielä myöten moiseen sijoitukseen. Olen suunnitellut tilaavani koirille suomalaiset, mittatilaustyönä tehtävät Jeri-koiranrinkat. Varsinkin Deli on niin omituisen mallinen, ettei sille istu oikein mitkään valjaatkaan, joten kivempi sijoittaa kerralla varmasti hyvään reppuun. Sitten kun kukkaro antaa periksi..

Mutta mitä se rinkka onkaan syönyt sisäänsä?

Yöpymistarvikkeet

  • Perus solumuovi saatu/ostettu jostain joskus ikuisuus takaperin. Funktiona suojata ilmatäytteistä alustaa koirien kynsiltä, ja toimia vara-alustana jos ilmatäytteinen hajoaisi.
  • Teltta Helsport Nordmarka 3, ostettu XXL alennusmyynnistä. Juuri sopiva mulle ja koirille, tai kahdelle ihmiselle, mutta tarvittaessa mahtuisi kaksi ihmistä ja koirat. Painaa noin 3,5kg, tilava absidi.
  • Ilma- ja untuvatäytteinen makuualusta. Paras retkeilymukavuutta lisäävä varuste ikinä. Omani on Exped downmat 7, tarkenee talvellakin. Testattu Kebnekaisella -30 asteessa. Ostettu alennuksesta, kannattaa kytätä ja vertailla hintoja, usein loppu halvemmista paikoista.
  • Untuvamakuupussi Joutsen superlight. Saatu kummeilta lahjaksi. Tällä tarkenee hyvin 3 vuodenaikaa, ja talvella otan kaveriksi halpis kuitupussin, sillä yhdistelmällä pärjää koko talven. Muista säilyttää untuvamakuupussia aina vapaana, niin untuvat pysyy hyvinä.

Mukaan pakattavat vaatteet

  • Kevyt untuvatakki. Menee pieneen tilaan, lämmittää hyvin. Mukana kesät talvet. Ostettu kirppikseltä vuosia sitten.
  • Kuorihousut, ei oo kiva kastua. Ostettu Stadiumista varmaan 7 vuotta sitten. Ei enää ihan täysin vedenpitävät, joten kuoriasun hankinta jossain vaiheessa edessä. (Taas se raha)
  • Sadeviitta, pakkautuu omaan taskuunsa. Ostettu Lidlistä syksyllä, maksoi alle kympin. Kevyt, menee samaan taskuun rinkan sadesuojan kanssa.
  • Merinokerrasto, kuiva vaihtokerrasto yöksi. Paita ostetty XXL alennuskorista, housut saatu joulupukilta. Toinen merinokerrasto ostettu Prisman lastenosastolta.
  • Merinovillainen pipo, hyvä olla myös kesällä mukana koska yöt voi olla kylmiä ja päästä haihtuu paljon lämpöä. Oma tilattu vai-kon nettikaupasta puoleen hintaan.
  • Merinovillainen neule, jos yöllä tulee kylmä on tämä mukavampi kuin untuvatakki. Menee pieneen tilaan. Ostettu H&M alesta muutamalla eurolla.
  • Hamam-pyyhe. Ihan paras retkipyyhe, tuntuu iholla mukavalta (toisin kuin kaikki muut kokeilemani retkipyyhkeet yök), menee pieneen tilaan, kuivaa hyvin ja kuivuu nopeasti. Plus nätti kun mikä, käy myös istuskelualustana,vilttinä tai tyynynä. Saatu blogin kautta SoPretty-verkkokaupasta. Ihan huippunopea toimitus, tuli perille tilausta seuraavana päivänä. Hamam-pyyhkeitä on eri kokoisia ja paksuisia, retkelle kannattaa valita ohuempi ja kevyempi.
  • Villasukat, ja varasukat merinovillaa. Mulla on aina mukana kahdet varasukat, joista toiset on ihan villasukat. Mukavat yöksi. Merinosukat usein XXL tosi halvalla.
  • Trikoinen tuubihuivi joka toimii myös hiuspantana. Äitin tekemä.
  • Leirikengät, ettei tarvitse koko ajan kulkea vaelluskengissä. Tässä nyt adidaksen sandaalit, mutta mitkä tahansa helposti jalkaan iskettävät käy. Pääasia, että mahtuu villasukat.
  • Yhdet vaihtoalkkarit. Enempää ei tarvitse. Jos tykkää uida siveellisemmin, bikineitä voi harkita.

Ruuanlaittovälineet

  • Juomapullot, Sigg toimii hyvin myös kuumavesipullona. Savotan lärpäke lähinnä kävelymatkoja varten, saa näppärästi rinkkaan roikkumaan. Korkki vuotaa tosi helposti. Sigg saatu kummeilta, Savotta ostettu jostain poistokorista. Usein pidän kahta Siggiä mukana.
  • Kaasukeitin ja -patruuna. Keitin ostettu Tokmannilta tms. maksoi noin 15€. Usein otan varuiksi foliota mukaan tuulensuojaksi.
  • Pakki, toimii kattilana ja kansi paistinpannuna sekä lautasena. Keitin mahtuu pakkiin sisälle. Saatu kummisedältä.
  • Retkilusikka ja kahvikuppi.
  • Kahvipannu, mutta yksin ollessa tyydyn useimmiten pikakahviin ettei tarvitse kantaa pannua mukana.

Pienet sälät, ensiapu, hygienia

Nää on varsinkin todella henkilökohtaisia mitä kukakin tarvii, mutta tässä jotain vinkkiä kuitenkin.

  • Otsalamppu kannattaa olla tarpeeksi tehokas ja ihan aina mukana. Myös varapatterit must. Omani ostin XXL. Sata kertaa kätevämpi kuin perus taskulamppu.
  • Puukko. Mukana aina. Tämä saatu lahjaksi kummisedältä.
  • Power bank. Jos haluaa somettaa reissussa. No ihan turvallisuusenkin takia hyvä olla. Ostin powerista myyjän suositusten perusteella, kun kysyin missä on paras hinta-laatusuhde.
  • Hygienia- ja ensiaputarvikkeet. Tässä nyt aloe vera-geeliä, pihkasalvaa, lohikäärmesalvaa, kyypakkaus, haavateippiä, särkylääkettä, puhdistusainetta. Ja hyttysmyrkkyä, tulitikut, hammasharja ja -tahna. Hyvä olla myös: rakkolaastareita, koiralle kipulääkettä, sidostarpeet, tamponeita (hyvä sytyke ja verenvuodon tyrehdyttäjä myös haavoissa), jesaria, pieni pala saippuaa. Sekä teltan, että makuualustan pusseissa on pienet korjauspakkaukset jotka pidän mukana. Tulitikkuja kannattaa sijoittaa useampaan paikkaan. Kompassi ja alueen kartta myös aika tärkeät. Avaruuslakana on etenkin talvisin ihan aina mukana, mutta hyvä myös kesällä.

Koirien kamppeet

Koirat ei kauhean paljoa rompetta tarvitse, paitsi ruokaa ja sitä saakin raahata sitten ihan urakalla. Lisäksi mukana on:

  • Matkakuppi, Biltemasta parilla eurolla. Älyttömän näppärä. Molemmilla on ollut omat, mutten nyt löytänyt just toista.
  • Tavalliset hihnat, varmemmat kuin joustohihnat joita käytetään vaeltaessa. Ostettiin just uudet kun oli mukavasti Kuusamon Mustissa&Mirrissä alessa. Nää on tosi kevyet ja menee pieneen tilaan.
  • Solumuovi, suojaamaan teltan pohjaa ja eristämään kylmästä.
  • Talvella myös vanhasta makuupussista tehdyt koirien makuupussit.
  • Harkinnassa tossut kivikkoisia reittejä varten. Tassuvahan ainakin ostan, ennenkuin lähdetään kohti pohjoista ja Norjaa.

Päällä olevat vaatteet

Aika sama asu on vaeltaessa päällä aina. Ääriolosuhteissa, helteillä tai paukkupakkasilla, on joko vähemmän tai enemmän kerroksia, mutta samat vaatekappaleet silloinkin.

  • Urheilupaita tai merinovillainen kerraston paita. Jos kesä, useimmiten urheilupaita ja kaikkina muina vuodenaikoina merino. Urheilupaidoissa se huono puoli että alkavat haista nopeesti. Merino ei ala haisemaan vielä viikossa/parissa. Urheilurintsikoita käytän joskus, mutta harvemmin. Jos käytän, niin merinoa nekin.
  • Merinosukat, ei hiosta eikä tunnu ilkeeltä vaikka kastuisi. Kuivuu nopeasti eikä haise ihan niin pahalle, kuin tavalliset. Tuulettamalla saa kuin uusiksi.
  • Ohut tekninen fleece-huppari, josta saa kyljet kivasti auki. Fjällrävenin, ostettu Partioaitasta alesta.
  • Hanwagin vaelluskengät, mun jalkaan just täydelliset. Kannattaa huoltaa vahaamalla. Omani on gore texit. Ostettu Scandinavian outdoorista alesta.
  • Vaellushousut Fjällrävenin G1000- kangasta. Tästä kankaasta ei syö itikat läpi, ihan paras ominaisuus mulle. Ostettu Kajaanin Prismasta, alestapa hyvinkin. Palvelleet jo monta vuotta eikä moitittavaa.
  • Vaellustakki, myös Fjällräveniltä ja ostettu Partioaitasta alennusrekistä. Huippuostos, harkitsi monta vuotta ja kun tää löytyi alesta, en oo paljoa muita takkeja enää tarvinnut.

Koirien vaellusvarusteet

Koirat pitää siis vaeltaessaan valjaita ja joustohihnoja, jotka kiinnitän rinkan lantiovyöhön niin saan kädet vapaaksi. Lisäksi niillä on kaulassa pannat.

  • Lempillä on eqdogin joustohihna ja Hurtan valjaat, ostettu Mustista ja Mirristä.
  • Delillä on Rukan valjaat Mustista ja Mirristä, ja joustohihna jonka oon saanut mun siskolta.

Rinkka

Rinkkana mulla on Fjällrävenin Abisko 65 litraisena. Oon ollut todella tyytyväinen, koko on passeli ja tämä istuu selkääni tosi hyvin. Tilasin omani Partioaitasta, joku ale tässäkin oli. Uskon että meillä on vielä monia vuosia yhdessä, vaikka silloin tietysti hinta kirvelikin.

Rinkan pakkaan niin, että avaan etuosan toiselta puolelta auki, laitan teltan, makuualustan ja makuupussin pystyyn pohjalle tosi tiiviisti. Vaatteet käärin rullille ja pakkaan myös tiiviisti (eli tungen sopiviin väleihin). Kun rinkan pohja on tiukasti pakattu, vedän vetskaria kiinnemmäs ja pakkaan pienempiä tavaroita päälle. Tähän pakkaisin nyt ruuat.

Sadeviitan ja koirien hihnat ja kupit pakkaan rinkan hattuun samaan taskuun rinkan oman sadesuojan kanssa. Ensiapu/toilettilaukun hatussa olevaan verkkotaskuun. Kaikki ruokailujutut, puukko, lamppu, vessapaperi ym. mahtuu tuohon isoon etutaskuun.

Sivutaskuihin tulee telttakepit, sandaalit ja juomapullot. Solumuovit saa kiinnitettyä tukevasti tohon ulkopuolelle.

Kuten omasta listastani huomaa, olen joko saanut tai ostanut alennuksesta melkein kaikki tavarat. Vaelluskamppeisiin saa kulumaan hirveät määrät rahaa, jos hankkii ne “kaikki heti mulle nyt” periaatteella. Mutta kun ei kaikkea tarvitse heti, ja ne vanhat on usein aivan päteviä.

Kivaa sunnuntain jatkoa,

xx Matilda

Valtavaaran huiputus

Tehtiin eilen päiväretki pitkään kohdelistallani olleelle Valtavaaralle. Valtavaara on Pohjois-Pohjanmaan korkein kohta, ihan Rukan koillispuolella. Valtavaara kohoaa 492 metriin, ja sen laella on vanha palovartijan tupa, varmaan monelle instagramista tuttu ainakin.

Me valittiin Valtavaaran huiputus- niminen rengasreitti, pituus noin kuusi kilometriä. Päivä oli helteinen eikä paljoa tuullut, joten etenkin vähän paksulle laiskalle pienelle Delille kapuaminen tunturiin otti koville. Aloitettiin retki Rukan parkkikselta, siitä reitti kulkee Karhunkierrosta pitkin huipulle saakka. Luontoon.fi-sivuston mukaan Valtavaaralle pääsee myös Konttaisen parkkipaikalta. Rukalta käppäillessä matkalle osuu onneksi Valtavaaranlampi, jossa käytettiin koirat uimassa ja juomassa. Siellä oli laavulla perhe evästämässä, muutenkin reitillä tuli jokunen tyyppi vastaan. Loppumatkasta lahjoin Deliä lupaamalla sille huipulla mun donitsin. Oli siinä kyllä itselläkin aika hiki kavutessa, ei voi paksuturkkista koiraa moittia. Lempihän etenee kuin juna vaikka maailman tappiin, sitä ei paljoa sääolosuhteet tai tunturit hetkauta.

Huipulla tuuli mukavasti, laitettiin meidän läpimärät teepaidat puuhun kuivumaan ja sai kyllä pukea kunnolla takkia päälle. Maisemat olivat tietty upeat. Mitä nyt voi odottaa maakunnan korkeimman tunturin laelta. Kannattaa käydä katsastamassa. Tuvan pihassa olevan pöydän ääressä oli reippaasti porukkaa, niimpä levitettiin meidän piknikviltti vähän syrjemmälle kallion päälle ja alettiin evästämään. Kaikkien retkien tärkein osuus.

Kirjoitettiin tietenkin vieraskirjaan ja kuvailtiin tuvan ympäristössä. Reitti jatkuu loivempaa ja metsäisempää rinnettä alas, Valtavaaran kodan kautta. Alaspäin oli tosi leppoisaa menoa, metsä viilensi ja polku oli todella helppokulkuista, leveää ja soralla päällystetty. Myös pitkospuita oli mukavan tiuhaan. Loppuvastuksena tietysti piti vielä pötkiä takaisin Rukan päälle, pienempi karvakaveri päätti puolessa välissä mäkeä että nyt riitti. Hengailtiin hetki polulla ihastellen Valtavaaraa ja kauempana siintävää Konttaista, ei huono taukopaikka ollenkaan. En yhtään ihmettele että tuohon mäkeen on tehty penkkejä aika moneen kohtaan, sen verran tiukka nousu vielä loppuun.

Olen hyljeksinyt Valtavaaran reittiä aiemmin ehkä sen lyhyyden vuoksi, mutta reitin korkeuserot ovat sen verran runsaat, että kannattaa kipaista kevyenä päiväretkenä kyllä tuo. Hellepäivään ei yhtään pidempi matkan olisi tarvinnut ollakaan. Kohta on kaikki Karhunkierroksen yksittäiset nähtävyydet käyty, kai se koko kierroskin pitäisi listalle vihdoin lisätä.

Kuusamossa kaikki hyvin, tänään tehtiin vähän pidempi patikka meidän lähitunturiin joka on Iivaara. Huomenna saan mökille uudet seuralaiset, ei tarvitsekaan jäädä vielä yksin kun iskä ja sisko lähtee.

Xx Matilda