L O M A

 

Saapuihan se kesäkuu sieltä loputtomalta tuntuneen toukokuun kärvistelyjen jälkeen. Viime hetken perinteiset pakkauskaaokset ja tuskastelut päättyivät tällä kertaa siihen, että pakkasin puolet omaisuudesta mukaan. Olen tässäkin asiassa joko tai- teen yleensä kaikki ulkomaanmatkat pelkillä käsimatkatavaroilla täysin ongelmitta, ja jos matkustan julkisilla saan pieneen reppuun helposti kaiken tarvittavan. Tai sitten heitän autoon mukaan ihan kaiken miettimättä sen kummemmin niinkuin nyt.

Vitsi mikä kupliva onni valtasi ihan luut ja ytimetkin kun saavuttiin Kuusamoon! Päästiin mökkitielle saakka kommelluksitta, mutta parisataa metriä ennen määränpäätä oli iso puu kaatuneena tien yli.  Jollakin ihmevoimilla saatiin puu nostettua pois tieltä ja vointonriemuissamme henkseleitä paukutellen kurvattiin pihaan, tai ainakin melkein. Tottakai just ennen mökkiä oli vielä toinen puu tiellä, kaatuneena näppärästi kahden muun puun väliin, eli siirtäminen ei ollut mahdollista. Tässä vaiheessa loppui jo huumori ja ajoin penkan kautta perille. No seuraavana päivänä tehtiin uusilla voimilla puutöitä.

 

 

Otettiin mökkiloma kokonaan levon kannalta. Lueskeltiin kirjoja, kokkailtiin nuotiolla, saunottiin ja juotiin viiniä. Kuusamossa on mielettömiä luontokohteita, joista olen kirjoittanut monta postausta, mutta tällä kertaa liikuttiin ihan vain meidän lähiluonnossa joka sekin tarjoaa upeita kokemuksia. Ei aina jaksa eikä tarvitsekaan lähteä merta edemmäs kalaan.

Vein Sirjan puolessa välissä viikkoa Kuusamoon bussiasemalla ja täydensin ruokavarastot. Näppäränä en ihan kommelluksitta selvinnyt tästä urakasta, vaan takaisin mökille päästyäni soi puhelin, ja selvisi että lompakkoni oli irtaantunut matkasta huoltoasemalla. Lupasivat ystävällisesti säilyttää sitä viikonloppuun ettei tarvinnut neljääkymmentä kilsaa suuntaansa ajella lompakon takia.

Alunperin suunnittelin matkan jatkamista perjantaina, lauantaille kun oli sovittuna menoa Jyväskylässä. Perjantaina oli kuitenkin täydellinen hellepäivä,joten matkustaminen vaihtui pihalla makoiluun ja kirjan lukemiseen (ja aikaiseen herätykseen lauantaina).

 

 

Ei ihan viisi päivää riittänyt taltuttamaan mökkikuumetta, joten pakko varmaan ajella vielä Leville palatessa Kuusamon kautta. Plus voisin tänä vuonna viisastua edellisestä, ja ottaa vaikka ne talvivaatteet ja sukset ensi talvea varten Leville mukaan. Viime syksynähän siis unohdin kaikki talvivarusteet mökille. Että silleen. Ensi talvena mulla on siis tosi paljon uusia vaatteita ja asusteita. Ja pakko varmaan alkaa taas hiihtää jos ne suksetkin ottaa mukaan.

Nyt ollaan kuitenkin Jyväskylässä ja varmaan pian jatketaan Helsinkiin.

Ihanaa olla lomalla ja etelässä, tää kaikki vehreys ja vihreys tuntuu melkein siltä kuin oisi jossain ulkomailla. Ihanaa.♥ Ja silmiäavaavaa. Toki aina oon nauttinut siitä kun kevät vaihtuu kesäksi, mutta nyt tätä kauneutta katsoo vielä ihan uusin silmin kun on ollut poissa täältä, ja Lapissa kevät on niin paljon myöhässä tähän verrattuna. Kolme viikkoa aikaa nauttia!

 

xx Matilda

Kuvat minusta Sirja Salokanta

Ratsastusta ja joogaa Kuusamossa

 

Ihan mieletön fiilis! Viime viikonloppuna vihdoin koitti kauan odotettu ratsastusjoogaviikonloppu Wanhan Raatesalmen tilalla Kuusamossa. Viikonlopun suunnittelu sai alkunsa jo maaliskuussa, joten oli lähes epätodellinen olo kun H-hetki oli vihdoin käsillä.

Rakastan Raatesalmen miljöötä, rakastan Kuusamoa, rakastan hevosia, etenkin islanninhevosia ja rakastan joogaa. Lisäksi meitä hellittiin superhyvillä ruuilla, rantasaunalla, eikä tilan muut eläimet yhtään ainakaan vähentäneet innostustani. Ja meidän asiakkaat olivat mahtavia, iltapalapöydässä keskusteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä ♥

Kuinka fiiliksissä on ok olla omasta työstään?

 

 

Viikonloppuun sisältyi tosiaan joogaa matolla, ja oli muuten puitteet kunnossa. Tilan vanhasta navetasta on kunnostettu juhlatila, ja nyt se muuntautui varsin tunnelmalliseksi joogasaliksi. Mattojoogan lisäksi joogasimme hevosen selässä, tätä osuutta odotin tietysti eniten, koska tämä oli pilottiohjaukseni hevosjoogan parissa. Olen kehitellyt liikkeitä ja sarjoja hyvän tovin, ja testaillut niitä itse eri hevosilla. Mutta vasta täällä pääsin ohjaamaan käytännössä. Ja sehän meni hienosti, ainakin omasta fiiliksestä ja palautteesta päätellen. Nyt on hyvä lähteä kehittämään hommaa eteenpäin.

Ratsastusjoogasta on kyseltykin jonkun verran viikonlopun jälkeen. En osaa sanoa minkä verran sitä ohjataan Suomessa tai maailmalla, netistä löytyy kyllä jonkin verran videoita aiheesta. Itse kehittelin sarjat niin, ettei tarvitse pelätä putoamista vaan liikkeet ovat hyvin turvallisia ja yksinkertaisia. Toki jokainen voi itsenäisesti tehdä ihan mitä tahansa asanoita hevosensa selässä. Oma joogani perustuu kuitenkin aina siihen, että kuka vain voi tehdä. Toki hevoselta vaaditaan rauhallisuutta, sen takia olenkin nimennyt tuotteen issikkajoogaksi. Lisää kursseja tulossa jo tänä syksynä, ilmoittelen kyllä heti kun saan tarkemoia aikatauluja. Ja Kuusamoon sovittiin kesäkuulle seuraava. ♥

 

 

Lauantaina päästiin myös kahden tunnin maastoretkelle kauniisiin  maisemiin, tallin oman oppaan vetämänä. Sain siis itse osallistua asiakkaan roolissa, ja kyllä oli ihanaa.

Koko viikonlopusta jäi niin hyvä mieli, että se on kantanut ja varmaan kantaa pitkälle.  ♥ Lämmin kiitos kaikille osallistujille ja etenkin Wanhan Raatesalmen Mirvalle ideaani tarttumisesta ja innostumisesta!

 

 

xx Matilda

ps. Blogihiljaisuus jatkunee vielä viikonlopulle, täällä mökillä kun ei saa tietokonetta ladattua ja nettikin tökkii. Ensi viikolla enemmän mm. retkipostauksia Kuusamosta. Nyt jatketaan vielä lomailua. Kuvia on kamerassa purkamatta satoja, joten odottakaapa vaan.

 

Road trip Lofooteille

 

 

Viime perjantaina kuulin, ettei koko viikonloppuna ja vielä maanantainakaan olisi safaria. Hetken makusteltuani päätin tämän olevan oiva tilaisuus vierailla Lofooteilla! Nämä vapaathan meillä muotoutuu sään mukaan, eli huonoa keliä olisi luvassa. Tein kaksi suunnitelmaa, hyvän kelin varalle katselin vähän mukavia vaellusreittejä. Jos sää olisi huono, reissu olisi enemmänkin road trip ja ihastelisin Lofootteja autosta käsin. Jälkimmäinen toteutui, satoi koko viikonlopun. Se ei estänyt nauttimasta maisemista! Autossa oli hyvä pitää tukikohtaa, ja vaihtaa kuivat vaatteet.

Lähdimme liikkeelle lauantaina iltapäivällä, kun kylässä olleet kummini olivat jatkaneet hekin matkaansa eteenpäin. Ajoin ensin Svolvaeriin, jossa ystäväni oli opaskeikalla. Nautiskelimme oluet ja suunnittelin mihin menisin yöksi. Suuntasin Kalleen, noin kymmenen kilometrin päähän. Kallessa on ilmainen teltta-alue rannalla, sieltä löytyy bajamajat ja vesipiste. Sekä todella paljon muita leiriytyjiä. Alue oli kuitenkin tilava, saatiin oma rauha. Arvoin nukkuisinko autossa vai kastelisinko jo ekana yönä teltan.. Valitsin teltan ihmisten määrän takia, parkkipaikalla oli kuitenkin koko ajan vilskettä.

 

 

Aamulla möllöttelin ihan rauhassa 11 tunnin yöunien jälkeen teltassa kuuntelemassa sadetta ja äänikirjaa. Ihanaa olla yksin reissussa, kun ei tarvitse kiiruhtaa minnekään. En ole todellakaan aamuihminen ja vihaan aamuisin kaikkea kiirettä ja sinkoilua. Jatkoimme matkaa vasta iltapäivän puolella. Otin suunnaksi Ån, ja ajattein pysähtyä mukavissa paikoissa matkalla. Teltan ja märät vaatteet virittelin takapenkille kuivumaan.

Ensimmäiseksi pysäkiksi valikoitui Haukland beach, koska olihan se nyt nähtävä. Hyvän kelin suunnitelmaan olisi kuulunut Kvalvikalle patikointi. Hauklandkin oli todella hieno, kova tuuli ja vaakatasossa piiskaava sade varmistivat rannan ikiomaan käyttöön vierailun ajaksi. Parkkipaikalla oli kyllä autoja, ja telttojakin jokunen rannan tuntumassa. Tuo olisi ihan varmasti kiva leiripaikka yhtään paremmalla säällä.

 

 

Hauklandista jatkettiin matkaa, seuraavana pysäkkinä oli Hamnøy, kaunis pieni kylä vähän ennen Reineä. Käveltiin kylän ympäri ja ihasteltiin maisemia. Hamnøyn jälkeen vuorossa olikin Reine. Pysäköin ennen kylää olevalle parkkipaikalle, ja käveltiin kylään. Kauneimmat näkymät oli silti juurikin tuolta parkkipaikalta, siinä pidinkin evästauon ja ihastelin näkymiä.

 

 

Päivän viimeinen etappi oli Lofoottien kärjessä sijaitseva Å. Ja sade taukosi ensimmäista kertaa koko päivänä! Åssakin käveltiin ja ihasteltiin maisemia hyvä tovi.  Vaikka päivä tosiaan sisälsi lähinnä autoilua pienillä pysähdyksillä vaellusreittien koluamisen sijaan, tuli käveltyä silti varmaan kymmenisen kilometriä. Oikeastaan tämä oli itselleni varsin rentouttavaa, kun sää pakotti luopumaan suuremmista suunnitelmista. Muuten olisin varmaan huiputtanut verenmaku suussa mahdollisimman monta vuorta..

 

 

Ån jälkeen ainoa tavoite oli löytää kiva leiripaikka, lähdinkin ajelemaan takaisin päin. Sørvågenissä huomasin tienviitan joka opasti vaellusreitin parkkipaikalle. Päätin kurkata löytyisikö sieltä sopivaa yösijaa. Parkkipaikalla oli leiriytymiskielto, mutta huomasin vähän matkan päässä maastossa useampia telttoja. Päätin siis jäädä sinne. Pakkasin mukavasti kuivuneen teltan takaisin rinkkaan ja lähdimme etsimään sopivaa paikkaa. Reitin alussa oli kaunis vesiputous, ja ajattelinkin majoittua lähelle, niin saisin koirille helposti vettä. Tässä kohtaa ei myöskään ollut muita leiriytyjiä. Nukun aina teltassa korvatulpat korvissa (ja kesällä silmälaput päässä) joten putouksen kohina ei häirinnyt.

Suosittelen  kokeilemaan korvatulppia ja silmälappuja jos telttaöinä ei oikein uni maistu makoisalta!

 

 

Uni tuli nopeasti ja sitähän riitti taas 11 tuntia, aamulla yllättäen satoi joten mitään kiirettä ei ollut. Kun sade hetkeksi lakkasi, pakkasin kimpsut ja kampsut ja talsittiin autolle. Olin ajatellut kiertää reitin jonka varrella yövyimme, mutta sateen takia ajatus ei houkutellut. Ei tehnyt mieli heti kastella niitä viimeisiä kuivia vaatteita. Lähdettiin valumaan takaisin kotiin, ajatuksena kuitenkin pysähdellä taas kun siltä tuntuisi.

Kuinka ollakaan sade lakkasi jossain vaiheessa, ja mielessä alkoi kehkeytyä ajatus, josko sittenkin päästäisiin huiputtamaan yksi vuori tällä reissulla. Vuorikin oli jo  valikoitunut valmiiksi, sillä Kallen lähellä on Glåmtinden, jonne vie vaikeusluokitukseltaan helppo reitti, ja matkaa kertyy yhteensä vain kuusi kilometriä. Reitin alku on aivan tien vieressä, mitään ylimääräisiä ajamisia ei tullut.

Tärkeää, kun kotiin oli kuitenkin pitkä matka, ja seuraavana päivänä töitä. Kuinka ollakaan, juuri ennen jyrkintä nousua huipulle alkoi sataa ja sumu ympäröi meidät. Onneksi näkymät olivat tosi hienot jo aiemmin, joten itse huipun sumuisuus ei jäänyt kaivelemaan. Alaspäin päästyämme sade loppuikin sopivasti. Reitti oli tosiaan helppo, ainoastaan ihan lopussa sai vähän kavuta, ja kivet tietenkin sateen takia liukkaat. Alas tullessa teinkin ratkaisun oma turvallisuus edellä ja päästin koirat irti, koska näkyvyys oli joka suuntaan hyvä.

 

 

Tosi kiva reitti, kannattaa käydä ohikulkumatkalla!

Tästä ajeltiinkin ilman kummempia pysähdyksiä suoraan kotiin, jonne saavuttiin puoli kymmenen maissa. Kylmä kalja ruoka valmiina pöydässä teki höpöä! Olin kaikesta nukkumisesta huolimatta superväsynyt, mutta kas kummaa nukkumatti lensi ohi seuraavana yönä. Oli aika rapsakka päivä töissä, mutta kertakaikkisen kiva reissu meillä silti oli! Lofootit on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, ja aion itsekin sinne vielä palata tutustumaan luontoon paremmin.

Teki niin hyvää viettää kolme päivää ihan vaan omassa ja koirien laadukkaassa seurassa. Vaikka olen varmasti kaikilla mittapuilla sosiaalinen, väsyn kuitenkin  säännöllisesti ihmisiin ja kaipaan omaa tilaa paljon. Ja rakastan viettää aikaa ihan vaan koirien kanssa, ne on kuitenkin minulle sitä parasta olemassa olevaa seuraa.

 

 

Kohta haetaan vieraat ♥

xx Matilda

Täydellinen ratsastusretki

 

Tänään oli koko reissun odotetuin päivä, päästiin työkaverini Sinin kanssa ratsastamaan lähellämme sijaitsevalle tallille. Olen haaveillut tästä joka ikinen päivä, kun ajan tallin ohi työmatkalla. Sovimme kahden tunnin mittaisesta maastoretkestä eilen, kun tiesimme tämän päivän safarin peruuntuvan. Ihan mahtavan lyhyellä varoitusajalla siis. Ja tänään oli täydellinen ilma! Niin kaunis kun vaan voi olla,

Saavuttiin tallille yhdeltätoista sovitusti, ja meitä odotti sydämellinen nainen ja kaksi vuonohevosta, meinattiin jo siinä kohtaa revetä liitoksistamme. Olen haaveillut omastakin vuonohevosesta aika monta vuotta, ja kun sellainen on odottamassa lähtöä maastoretkelle vielä Norjassa, niin… unelmien täyttymys. (postaus tulee sisältämään paljon ylisanoja, superlatiivejä ja hehkutusta). Molemmat hepat olivat pieniä palloja, ja kumpikin nukkui jo siinä varustaessa. Omistaja sanoikin niiden olevan todella rauhallisia, ei ollut vaikeuksia uskoa tätä.

 

 

Kavuttiin selkään ja lähdettiin liikkeelle, ensimmäisenä mentiin meren rannalle jossa saatiin käydä mielin määrin kahlailemassa ponien kanssa. Ja tietysti oli pakko mennä niin syvälle, että jalat kastui polviin asti. Saatiin rannalle seuraksi myös yksi friisiläinen. Hevoset vaan kulki tuolla vapaasti, mikä idylli.

“ikinä ei oo vähempää harmittanut läpimärät kengät”

Voi sitä lapsenomaista riemua mitä saa kun ravaa  maailman söpöimmällä pullealla ponilla täydellisellä hiekkarannalla kirkkaassa meressä.

 

 

Rantaleikkien jälkeen omistaja selitti meille reitin minkä voisimme mennä, ja lähdettiin vuonon poikki matkaan. Ponit olivat uskomattoman hitaita rauhallisia, ja me jatkettiin hihkumista. Ensimmäinen osuus oli vuonon ylitys, saatiin siis jatkaa kahlaamista. Vuonon jälkeen päästiin maisemareitille, jossa vähän ravailtiin ennen isolle tielle siirtymistä. Tien penkkaa ei tarvinnut onneksi mennä pitkästi, vaan käännyttiin Klon laaksoon, jossa taannoin kävin koirienkin kanssa. Käppäiltiin kauniissa maisemissa kiemurtelevaa hiekkatieta, testailin myös joogaliikkeitä. Ratsuni olikin täydellinen joogaponi, tasainen käynti ja leveä selkä.

 

 

Kummasti kello olikin jo yhtäkkiä aika paljon, päätettiin kääntyä takaisin. Kotimatkalla tultiin vähän vauhdikkaammin, ja saatiin jopa muutamat laukkapätkät pötkylöiltä irtoamaan. Luultavasti olen hymyillyt kuin ääliö koko retken ajan. Vesi oli noussut, ja päästiin kahlaamaan koko matka vuonon poikki. Vastassa meitä oli pieni harmaa poni, ei mitään hajua miten se oli päässyt aidan toiselle puolelle, koska me mentiin ihan portista. Harjailtiin vielä ponit pihalla ja suoritettiin olematon maksu. Oltiin varmaan tunti yliaikaa retkellä, ja silti hinta oli sama.

 

 

“Paras päivä ikinä!”

Ylihuomenna saan vieraita Suomesta, jee♥

xx Matilda

Terkut Lofooteilta

Sain perjantaina kuulla että viikonloppu ja maanantai ovat vapaita huonon sään takia, joten päätin siltä seisomalta että lähdetään lauantaina Lofooteille. Olin jo hylännyt Lofootit tältä kesältä aikataulujen vuoksi, mutta nyt kun oli tilaisuus en voinut jättää väliin.

Perjantaina sain töiden jälkeen kummivanhempani yökylään, meillä oli ihana ilta. Lauantaina syötiin vielä aamupäiväpala ja iltapäivällä he lähtivät pohjoiseen ja me etelään.

On satanut oikeastaan koko reissun ajan, joten vaeltamis- ja huiputussuunnitelmat sain hylätä, mutta on ollu mukava myös ajella kaikessa rauhassa autolla ja ihastella maisemia. Ihan ensin pysähdyttiin Svolvaerissä oluella, yöksi mentiin Kalleen.

Eilen aamupäivällä lähdettiin Kallesta kohti Åta. Matkalla pysähdyttiin Hauklandin rannalla, Hamnøyssa ja Reinessä. Yöksi tultiin Sørvågeniin. Tänään vielä tarkoitus pysähdellä aina kun siltä tuntuu.

Kirjoitan tarkemman kuvauksen reissusta kotiin päästyäni, mutta tässä muutamia kuvia matkan varrelta. On ollut oikeastaan tosi rento retki, kun ei ole ollut keliä tehdä mitään pitkiä retkiä. Kävelykilometrejä kertyi silti eiliseltä varmasti toistakymmentä, kiertelimme kyliä, rantoja ja kallioita. Lofootit on tehneet vaikutuksen säästä huolimatta!

Reissu on ollu myös juuri sitä mitä kaipasin, omaa aikaa ja pään tuuletusta. Nyt taas jaksaa olla sosiaalinen. Olen nukkunut 11 h molempina öinä, sateen ropistessa ja tuulen piestessä telttaa.

Kun sade lakkaa, puran leirin ja jatketaan seikkaulua vielä tämä päivä. Huomenna töihin. Tajusin juuri, että tämä on mun vika viikko täällä, ensi viikon lopulla pitää olla jo Kuusamossa! Ihan hurjaa, miten aika on kiiruhtanut täällä.

xx Matilda

Huh, hellettä

 

Terkkuja helteisestä Norjasta!

Lämpöaalto rantautui meillekin ihan toden teolla loppuviikosta, ja samalla minulle tarjoitui mahdollisuus viettää vähän useampia vapaapäiviä, kun oli niin paljon porukkaa töissä. Tämän viikon alusta olen kahdestaan oppaan kanssa laivalla, joten vapaapäiviä on vain silloin, kun ei ole safaria. Otin siis tarjotut extravapaat vastaan ilomielin.

Täällä päivät menevät omaa tahtiaan, en kovinkaan usein ole perillä mikä viikonpäivä on menossa. Mutta menneellä viikolla tuli helteestä huolimatta puuhailtua kaikkea mukavaa. Alkuviikko sujuhti normaalisti laivalla. Keskiviikkona paistettiin lettuja maissa, kun Støssä vieraili Lars Monsen ja seuraajat Dronningrutaa pitkin. Torstaina olin laivalla, ja kotiin lähtiessä oli tarkoitus nopeasti piipahtaa kaupassa. Löydettiin kuitenkin karannut koira juoksemassa keskellä tietä, ja lopulta olin kolme tuntia myöhemmin vasta kotona. Koira oli vaellellut varsin pitkän matkan, onneksi kaikki päättyi hyvin.

 

 

Käytiin Hannaleenan kanssa yhteisenä vapaapäivänä kiertämässä taas Dronningruta, tällä kertaa aurinkoisessa, paahtavassa, säässä. Tarkoitus oli lähteä joskus yhden maissa, mutta myöhästytettiin lähtö viiteen. Loistava päätös, ei oltaisi selvitty koirien kanssa keskipäivän kuumuudessa vuorille.

Nytkin taitoimme matkaa todella hitaasti, ja pidimme Delin määrittämiä taukoja, eli varsin usein. Onneksi molemmat tykkäävät valokuvata, niin ei tarvinnut toisen odotella tuskissaan ja etenemisvauhti pysyi kuumuuteen sopivan leppoisana. Oli aika erilaista kuin ensimmäisellä kerralla, nyt näki maisematkin. Tultiin alas vuorilta vasta puolen yön jälkeen, eikä haitannut yhtään.

 

 

Seuraavana päivänä muut olivat töissä, ja ajattelin mennä koirien kanssa Klon laaksoon, jota ihailtiin edellisenä iltana Dronningrutalta käsin. Näkyy tuossa edellisessa kuvassa. Sinne on istutettu kuusimetsää, ja laakso on täynnä pieniä järviä/lampia. Idea oli tosi hyvä, mutta päivä oli aivan liian kuuma. Vaikka lampia oli paljon, kaikki liikkuminen oli tuskallista, ja paarmat sekä lauma kärpäsiä kiusasi niin sitkeästi, ettei pysähtyminen ollut mukavaa. Pari tuntia riitti, pitää mennä viileämmällä kelillä uudelleen. Jäi monta polkua tutkimatta. Loppuviikoksi on luvattu viilenevää säätä.

 

 

Kun muut pääsivät töistä, suunnattiin lähijärvelle letun paistoon ja uiskentelemaan. Siellä ei kiusannut mikään, oli ihana ilta. Meillä on kyllä ihan huippujengi täällä. Järvellä hurahti ihan kaikessa vahingossa neljä tuntia. Siinä vaan istuskellessa ja rupatellessa, minä lettupannun varressa. Delille kävi pieni tapaturma.  Järvestä noustaan ylös kalliota pitkin, ja Delihän rakastaa uimista, ja myös ennen kaikkea järveen hyppimistä. Se siis varsin usein ramppasi tuota kalliota ylös. Loppuvaiheessa iltaa Hansku huomasi, että Delin takajalat on veressä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että sen molemmista takatassuista oli kaksi keskimmäistä kynttä kulunut liikaa ihan siinä illan aikana. Vuoto oli onneksi jo tyrehtynyt, eikä Deli aristanut tassuja yhtään. Kotona pesin ne hyvin, ja määräsin pari päivää lepoa ja pelkällä pehmeällä alustalla kävelyä.

Kotimatkalla, joka on kaksi kilometriä, oli pakko ajaa sivuun ja ottaa pari kuvaa auringonlaskusta. Kotona olikin vielä pakko koikkelehtia ilman housuja keskellä yötä rantaan, kun Hanna ilmoitti että kuu on upea. Ja niin totta vie oli. Ihan kuin maalauksesta.

 

 

Sunnuntaina olin laivalla koko muun poppoon kanssa, mutta menin vasta kymmeneksi, eli kaksi tuntia tavallista myöhemmin. Ja onneksi olin, nähtiin taas miekkavalaat. Voi sitä riemua, sanoinkuvaamattoman hienoja ne vaan on. Oli myös Hanskun viimeinen päivä, toivon kyllä parin viikon perusteella, että kohdataan vielä. Onneksi ollaan syksyllä Suomessa aika samoilla seuduilla.

 

 

Maanantaina ei ollut safaria, eli taas nautittiin vapaasta. Kuulostaa siltä, etten juuri töissä olekaan.  Delin tassusta ja tukalasta kuumuudesta johtuen ei päivälle ollut mitään suunnitelmaa. Käytiin meressä uimassa, voi pojat että oikeasti viileä vesi tuntu ihanaakin ihanammalta tällä kelillä. Järvivesi ei varsinaisesti edes vilvoita, on niin lämmintä. Muuten päivä sisälsi hengailua ja löllöttelyä, joogaa ja päiväunia. Pari postausta kirjoittelin myös valmiiksi. Ja söin paljon jäätelöä.

 

 

Tänään ollaan vietetty hellepäivää laivalla, ensimmäinen kerta kun avomerelläkin tarkeni t-paidassa. Illalla ajateltiin pakata koirat mukaan ja mennä terassille, hyvä suunnitelma tukalaan kuumuuteen vai mitä 🙂 Huomiselle on luvattu hurjaa tuulta, joten vapaapäiväksi kääntyy sekin.

Kivaa viikkoa,

xx Matilda

Kuvat minusta Hanna Mensonen

 

 

Ilta Skipsandilla

 

Tuli tuossa eräänä päivänä töissä puheeksi, että aivan vaellusreitti Dronningrutan alussa on laguuni jossa voi nähdä myös hylkeitä. Enempää ei tarvittu, kun halusin tietenkin heti päästä käymään siellä. Niimpä sovimmekin seuraavalle illalle pienen retken Skipsandin hiekkarannalle.

Skipsandille käppäilee Støn leirintäalueelta noin 15-20 minuuttia, aivan sopiva kohde siis pitkän työpäivän jälkeen. Oli vielä ihana ilma, aurinkoinen ja lämmin. Ja kun retki on sovittu, ei käy niin että tulee työpäivän jälkeinen koomaus eikä saa mitään aikaiseksi koko iltana.

 

 

Kävin hakemassa töiden jälkeen koirat kotoa Gisløysta ja pakkasin eväät reppuun. Suunnitelmana oli kävellä rannalle ja syödä illallinen siellä. Menussa oli varsinaista gourmetherkkua, pussipastaa voilla ja jälkiruuaksi hedelmiä. Mutta jostain syystä, kun mausteena on meri-ilma ja kauniit maisemat, illallinen maistui tosiaankin hyvälle.

Ylipäätään ruoka useimmiten maistuu ulkona paremmalle. Paitsi joskus rankoilla retkillä meinaa ruokahalu olla hukassa. Siksi pyrinkin ottamaan aina tarpeeksi herkkuja mukaan..

 

 

Itse ranta oli taattua Norjalaista kauneutta. Patikointireitti kulki vuoren ja meren välissä, ja ranta näkyi kokonaisuudessaan kielekkeen päältä ennen sinne laskeutumista. Rannalla oli muitakin retkeilijöitä, ja yksi teltta. Ihana paikka telttailla! Levittäydyttiin kauimmaiseen nurkkaan kivien päälle. Koirat uiskenteli ja juoksenteli rannalla, itse toimin keittiömestarina vaativan pussipastan valmistuksessa.

Jotenkin kummasti siinä istuskellessa useampi tunti taisi kuitenkin hurahtaa, koska lähtöä tehdessä ihmeteltiin miten se kello nyt on jo noin paljon. Ei kyllä harmittanut tippaakaan, vaikka nukkumaanmenoaika ylittyi. Paikka oli ihana ja meillä oli niin hauskaa. Kivaa tuntea olevansa elossa, eikä vain olevansa. Ei siihen vaadita välttämättä kuin käppäily lähibiitsille. Siis jos se lähibiitsi sijaitsee Norjan kauneimmaksi äänestetyn vaellusreitin varrella.

 

 

Hylkeitä siellä ei luonnollisestikaan ollut, mutta ei jäänyt harmittamaan paljoa.  Kiva löytää täältä näitä helposti saavutettaviakin kohteita, työpäivät on kuitenkin noin 10h joten iltaisin on usein aika kuitti. Silti haluaisin nähdä ja kokea täällä ollessa mahdollisimman paljon luontoa, enkä vain asettaa huimia retkitavoitteita vapaapäiville. Toki edellisen vapaapäivän käytin taapertamalla koko Dronningrutan, ja ei muuten ollut hukkaan heitetty päivä se. Pyrin käymään tällä viikolla kuvat läpi ja esittelemään tämän kuninkaallisen reitin kokonaisuudessaan teillekin.

Mutta onneksi näitä iltakohteitakin on, meidän lähellä on mukava pieni majakka jonne menee hiljattain kunnostettu retkeilyreitti. Kun kotipihasta lähtee kävellen, tulee kokonaismatkaa noin 8 km. Pitää käydä siellä joku ilta kameran kanssa, kaunis paikka. Siinä lähellä on myös piskuinen järvi, jossa ollaankin käyty uimassa jokaisena edes vähän lämpimänä päivänä.

 

 

Tänään en lähdekään merelle, vaan paistelen koko illan Støssä lettuja, kun Norjan kuuluisin retkeilijä Lars Monsen tulee Dronningrutaa pitkin Nyksundista Støhön. Ja ilmeisesti pari muuta kaveria mukana.

Ihanaa päivää,

xx Matilda

 

Kuvat minusta ja koirista Hannaleena Väisänen

Kuva minusta, koirista ja Hannaleenasta Sini kautto

“Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi”

”Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi.” – Muumipappa

 

 

”Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu. ” -Muumipappa

 

 

”Kyllä on jännittävää elää, ajatteli Muumipeikko. Kaikki voi hetkessä kääntyä ihan ylösalaisin – ilman mitään syytä.” -Muumipeikko

 

 

”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.” -Tuutikki

 

 

”Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman.” -Nuuskamuikkunen

 

 

”Uusi elämä on aloitettava juuri näin: Myrskylyhty palaa maston huipussa, rantaviiva katoaa takana pimeyteen, koko maailma nukkuu.” -Muumipappa

xx Matilda

Blåvatnet Lyngenissä

 

Matkalla Norjaan minulla oli Saanan lisäksi toinen kohde, jossa halusin ehdottomasti vierailla, Blåvatnet. Olin nähnyt mahtavan hienoja kuvia turkoosista järvestä vuorien syleilyssä, eikä paikka poikennut meidän reitiltä liikaa. Suunnittelin matkan niin, että yöpyisimme Blåvatnetin lähellä, ja ajaisimme sieltä seuraavana päivänä perille Gisløyihin.

Suunnitelma oli hyvä. Olimme tulleet edellisenä iltana jo jonkin matkaa Kilpisjärveltä Norjaan, joten ajomatkaa ei ollut enää kuin noin tunnin verran. Kirjoitin google mapsiin Blåvatnet, ja ajoin paikalle. Joka oli väärä. Kaivoin Retkipaikan jutun, ja sieltä löytyvien ajo-ohjeiden perusteella löysin helposti perille Blåvatnetille vievän reitin parkkipaikalle, jossa sijaitsi myös ihan mahtavan ihana telttailualue. Kannattaa yöpyä tuolla, vaikka reitti itsessään sopii hyvin päiväretkeksi. Tässä linkki retkipaikan juttuun jossa hyvät ajo-ohjeet.

 

 

Parkkipaikalta järvelle on matkaa reilu neljä kilometriä. Polku on merkitty kivillä, joihin on maalattu punaisia laikkua. Muutaman kerran mennään puron yli, omat kenkäni pitävät vettä mutta olisi lenkkareillakin saattanut päästä jalat kuivina. Kannattaa silti valita vedenpitävät jalkineet jos mahdollista.  Alkumatka on todella kaunista tunturikoivikkoa, ja seurailee jokea. Vuoret näkyvät koko ajan ympärillä. Reitillä oli paljon kulkijoita, mutta hyvin mahtui sekaan. Tunturikoivikon jälkeen maisema muuttui karummaksi, ja kivikossa kävelyä onkin suurin osa matkasta. Olin lukenut varoituksia koirien tassujen kestävyydestä, ja ostinkin Kuusamon Mustista ja Mirristä koirille tassuvahaa, jota käytettiin myös edellisenä päivänä Saanan huiputuksella. Eikä kummallekaan tullut tassuihin mitään, joten vaha tulee olemaan jatkossakin käytössä.

 

 

Lenangsbreenin jäätikkö, jonka sulamisvesistä Blåvatnet on muodostunut, näkyy suurimman osan ajasta edessä, joten sitä kohti on helppo suunnistaa. Ehkä siksi tuntui välillä ettei matka etene mihinkäään, koska jäätikkö tuntui pysyvän aina yhtä kaukana. Todella lämmin ja aurinkoinen sää saattoi myös vaikuttaa asiaan, oli kuuma. Joki kulkee koko ajan vieressä, joten käytin koiria vähän väliä juomassa.

Juuri ennen järveä kivikko muuttuu lohkareiksi, ja tästä oli myös varoiteltu että olisi koirien kanssa todella haastavaa päästä tuon loppuvastuksen yli. Onneksi omani ovat kokoonsa nähden ketteriä, ja tottuneita kiipeilemään.

Koiria kannattaa oikeasti treenata hankalia maastoja varten, niiden koordinaatiokyky paranee ja vaikeissakin maastoissa on turvallisempaa. Loukkaantumiset vähenee kun koiran lihakset ovat tottuneet monipuoliseen rasitukseen. Me selvittiin siis helpohkosti järvelle, mutta toki sai aika tarkkaan katsoa mistä kiipeää.

 

 

Ja voi pojat se näky, kun järvi vihdoin avautui edessä. Ihan uskomatonta. Vesi oli juuri niin turkoosia kuin kuvissa, ja vuoret turkoosin veden ympärillä juuri niin jylhät ja mahtavat kuin kuvitella saattaa. Valitsin istumapaikan vähän syrjemmässä muista, se oli aika helppoa koska rantaa riittää molempiin suuntiin. Syötiin eväitä ja koirat tassutteli vedessä. Teki mieli vain ahmia maisemaa verkkokalvoille talteen. Hyvän tovin istuskeltuani nappailin kuvia koirista järvessä, kun lähistöllä ei muita ollut.

Takaisin päin valitsin vähän huonomman reitin lohkareiden yli, mutta selvittiin silti kunnialla ja ehjin tassuin.

 

 

Leiripaikassa ajoin auton sopivan telttapaikan viereen ja yritin pystyttää teltan niin, ettei aurinko porottaisi heti aamusta suoraan päälle. Alueella on useita pöytiä ja nuotiopaikkoja. Meidän lisäksi oli vain toinen seurue yötä, joten rauhassa sai olla ja nukkua. Nuotiolle ei ollut nyt tarvetta, mutta tein pöydän ääressä risottoa keittimellä ja nautiskelin illasta. Tunne oli jotenkin niin ihana, edellinen päivä ajamisineen ja Saanan huiputuksineen oli niin pitkä ja raskas (ihan oma vika kun ahnehdin meidät vielä illalla Norjaan), etten silloin vielä jaksanut tuntea mitään.

 

 

Nyt mielen valtasi sellainen täällä me nyt ollaan vähän epätodellinen riemu. Oli myös ihana nukkua teltassa, vaikkakin aamulla heräilin sitten tosiaan siihen, että kuumaa oli kuin saunassa. Avasin ensin absidin oven ja nukuin vähän aikaa, ja lopulta kaikki ovet ja laitoin vaan koirille hihnat ja kieputin ne käteeni tosi turvallista. Eipähän niistä kumpikaan teltasta mihinkään lähtenyt, mutta viileni edes vähän. Nukuin ihan tarkoituksella pitkään, koska vielä oli edessä yli seitsemän tunnin ajomatka.

Ja sitten me saavuttiinkin tänne ♥ Täällä on ollut aika kylmää ja pääosin pilvistä tähän saakka, mutta tänään suunta muuttui ja nyt paistaa aurinko ja säätiedotuksen mukaan ilmat näyttäisi vain paranevan. Ajateltiin huomenna tehdä porukalla töiden jälkeen pieni retki Støn lähellä olevalle laguunille, en malttaisi odottaa.

Kivaa viikkoa,

xx Matilda

 

Mökkipäiväkirjat, viimeinen osa

 

 

Viimeistä iltaa mökillä. Huomen aamuna matka jatkuu ensin kohti Kilpisjärveä, jossa tarkoitus viettää yksi yö ja huiputtaa Saana, jos kelit on suotuisat. Kilpisjärveltä suuntaamme Norjan puolelle, ajatuksena Vierailla Blåvatnetilla niin ikään yhden yön taktiikalla. Sieltä sitten huristellaan perjantaina kohti määränpäätämme Støtä.  Siellä vietetään loppukesä, ja palataan elokuun lopussa takaisin Kuusamoon. Parasta! Olen todella todella innoissani kaikesta tulevasta.

 

 

Meillähän oli mökillä vieraita torstaista lauantaihin, käytiin vierailemassa kesäasuisella Konttaisella ja muuten sitten syötiin, saunottiin ja syötiin. Lauantaista saakka ollaan oltu koirien kanssa kolmestaan, aivan ihanaa akkujen latausta. Kevät oli niin isoa myllerrystä, että tämä parin viikon mittaan venynyt loma Kuusamossa on ollut juuri se, mitä olen kaivannut. Aika täällä kulkee ihan omia uomiaan. Toisaalta tuntuu, kuin olisimme olleet vasta muutaman päivän, ja toisaalta taas vanha elämä Keski-Suomessa tuntuu vähän kuin kaukaiselta unelta. Ja hyvä niin, aikansa kutakin. Nyt on aika mennä kohti uusia tuulia. On ihanaa olla aivan irrallaan. En tiedä yhtään, enkä haluakaan tietää, mitä elämä tuo tästä eteenpäin tullessaan. Ehkä juuri tämä parin viikon juurrutus näissä rakkaissa maisemissa saa kaiken tuntumaan niin mahdolliselta. Olen ennenkin tullut tänne pakoon stressiä, nyt tulin tänne aloittamaan kokonaan uuden luvun elämässä. Kuusamo tekee ihmiselle hyvää. Ja varmaan koirillekin, paitsi Delistä on tullut kuriton. Pyydystin sitä äsken hyvän tovin, kun se ei suostunut tulemaan rannalta sisälle mökkiin. Ruokahan se lopulta sitten tehosi.

 

 

Ollaan pari päivää lähinnä löllötelty ja hengailtu mökkimaisemissa, käyty iltalenkillä ja saunottu ja uitu. Paistettu lettuja aamu- ja iltapalaksi. Nukuttu niin kauan kuin nukuttaa. Olen kuvaillut joka ilta auringonlaskua, koska  se tuntuu olevan ilta illalta kauniimpi. Järvivesi on edelleen kymmenen asteista, mutta olen uinut joka ikisenä iltana. Eilinen vietettiin Hossassa, käytiin tutkailemassa reittejä yhtä tulevaa juttua varten. Kierrettiin Kokalmuksen kierros, ja voi pojat, se oli ihana. Kokalmuksesta ja Konttaisesta tulossa ihan omat postauksensa, jahka pääsen tukikohtaan jossa voin kirjoittaa koneella. WordPress- sovellus puhelimelle on todella todella raivostuttava.

 

 

Nyt pitäisi pakata kamat autoon jotenkin järkevästi, ja siivota mökki. Kävin tänään jo Kuusamossa täydentämässä koiranruokavarastot ja tankkaamassa auton. Tarkoituksena päästä oikeasti aamulla hyvissä ajoin lähtemään. Olen edistynyt pakkaamisessa hyvin vähän, mutta sauna on jo tietenkin päällä, heh. Postauksen kuvat on otettu tässä muutaman viime päivän aikana, taas täältä mökkiympäristöstä. Löysin tuon ihanan Tupasvillaparatiisin ihan sattumalta iltalenkillä, silloin ei tietenkään ollut kameraa mukana. Ei muutakun seuraavana iltana kameran kanssa uudestaan.

 

 

Nyt alan tiskaamaan ja roudaan matot ulos, ratsaan ruokakomeron ja pakkaan vaatteet. HUh, hengästyttää. Sitten otan viiniä ja menen saunaan- kuulostaa paremmalta. Palataan tien päältä.

 

xx Matilda

ps. Ensimmäinen versio postauksesta KATOSI, joten tämä versio kirjoitettu aikamoisella vauhdilla ja kiukulla.