Mökkipäiväkirjat, viimeinen osa

 

 

Viimeistä iltaa mökillä. Huomen aamuna matka jatkuu ensin kohti Kilpisjärveä, jossa tarkoitus viettää yksi yö ja huiputtaa Saana, jos kelit on suotuisat. Kilpisjärveltä suuntaamme Norjan puolelle, ajatuksena Vierailla Blåvatnetilla niin ikään yhden yön taktiikalla. Sieltä sitten huristellaan perjantaina kohti määränpäätämme Støtä.  Siellä vietetään loppukesä, ja palataan elokuun lopussa takaisin Kuusamoon. Parasta! Olen todella todella innoissani kaikesta tulevasta.

 

 

Meillähän oli mökillä vieraita torstaista lauantaihin, käytiin vierailemassa kesäasuisella Konttaisella ja muuten sitten syötiin, saunottiin ja syötiin. Lauantaista saakka ollaan oltu koirien kanssa kolmestaan, aivan ihanaa akkujen latausta. Kevät oli niin isoa myllerrystä, että tämä parin viikon mittaan venynyt loma Kuusamossa on ollut juuri se, mitä olen kaivannut. Aika täällä kulkee ihan omia uomiaan. Toisaalta tuntuu, kuin olisimme olleet vasta muutaman päivän, ja toisaalta taas vanha elämä Keski-Suomessa tuntuu vähän kuin kaukaiselta unelta. Ja hyvä niin, aikansa kutakin. Nyt on aika mennä kohti uusia tuulia. On ihanaa olla aivan irrallaan. En tiedä yhtään, enkä haluakaan tietää, mitä elämä tuo tästä eteenpäin tullessaan. Ehkä juuri tämä parin viikon juurrutus näissä rakkaissa maisemissa saa kaiken tuntumaan niin mahdolliselta. Olen ennenkin tullut tänne pakoon stressiä, nyt tulin tänne aloittamaan kokonaan uuden luvun elämässä. Kuusamo tekee ihmiselle hyvää. Ja varmaan koirillekin, paitsi Delistä on tullut kuriton. Pyydystin sitä äsken hyvän tovin, kun se ei suostunut tulemaan rannalta sisälle mökkiin. Ruokahan se lopulta sitten tehosi.

 

 

Ollaan pari päivää lähinnä löllötelty ja hengailtu mökkimaisemissa, käyty iltalenkillä ja saunottu ja uitu. Paistettu lettuja aamu- ja iltapalaksi. Nukuttu niin kauan kuin nukuttaa. Olen kuvaillut joka ilta auringonlaskua, koska  se tuntuu olevan ilta illalta kauniimpi. Järvivesi on edelleen kymmenen asteista, mutta olen uinut joka ikisenä iltana. Eilinen vietettiin Hossassa, käytiin tutkailemassa reittejä yhtä tulevaa juttua varten. Kierrettiin Kokalmuksen kierros, ja voi pojat, se oli ihana. Kokalmuksesta ja Konttaisesta tulossa ihan omat postauksensa, jahka pääsen tukikohtaan jossa voin kirjoittaa koneella. WordPress- sovellus puhelimelle on todella todella raivostuttava.

 

 

Nyt pitäisi pakata kamat autoon jotenkin järkevästi, ja siivota mökki. Kävin tänään jo Kuusamossa täydentämässä koiranruokavarastot ja tankkaamassa auton. Tarkoituksena päästä oikeasti aamulla hyvissä ajoin lähtemään. Olen edistynyt pakkaamisessa hyvin vähän, mutta sauna on jo tietenkin päällä, heh. Postauksen kuvat on otettu tässä muutaman viime päivän aikana, taas täältä mökkiympäristöstä. Löysin tuon ihanan Tupasvillaparatiisin ihan sattumalta iltalenkillä, silloin ei tietenkään ollut kameraa mukana. Ei muutakun seuraavana iltana kameran kanssa uudestaan.

 

 

Nyt alan tiskaamaan ja roudaan matot ulos, ratsaan ruokakomeron ja pakkaan vaatteet. HUh, hengästyttää. Sitten otan viiniä ja menen saunaan- kuulostaa paremmalta. Palataan tien päältä.

 

xx Matilda

ps. Ensimmäinen versio postauksesta KATOSI, joten tämä versio kirjoitettu aikamoisella vauhdilla ja kiukulla.

Ihana ja tuttu Iivaara

Iivaara on Etelä-Kuusamon korkein, ja Kuusamon kolmanneksi korkein huippu, joka kohoaa 470 metriin. Iivaara kuuluu Iivaara-Jousivaara suojelualueeseen, ja meidän mökki on suojelualueen Iivaara-Penikkavaara osan kupeessa. Ehkä juuri siksi Iivaara on retkeilykohteena erityisen lähellä sydäntä, koska meidän mökiltä pääsee sinne ihan omin jaloin tepsuttelemaan koko matkan. Olenkin jo useamman vuoden ajan vieraillut vaaralla jokaisella mökkireissulla, reitti on vähän vaihdellut. Talvella hiihdettiin tosin vain vaaran juurella olevalle tuvalle ja lähteelle, koska seurueemme suksivarustelu ei houkutellut yrittämään huiputtamista.

Kesäaikaan voi kävellä muutamaa eri reittiä, reitti jonka nyt valitsimme kulkee osittain moottorikelkkareittiä, sekä pieniä polkuja mukaillen Penikkavaaran vierustaa. Penikkavaarallekin kiipesimme taannoin, mutta se on niin metsäinen ettei maisemat juuri erotu. Tämänkertaisen reitin kokonaispituudeksi muodostui noin 18 kilometriä, sisältäen Iivaaran merkityn päiväpatikkareitin Iiringin kiertämisen.

Meidän mökiltä Iivaaralle tultaessa tupsahdetaan ensimmäisenä Näätälammen tuvan pihaan, ja tuvan sekä sen pihassa olevan lähteen muistan hyvin jo lapsuudesta. Käytiin mummun ja vaarin kanssa myös aina mökkireissulla tuvalla, se riitti lapsena päivämatkaksi. Lähteen vesi on uskomattoman kirkasta, ja lähde on merkitty Iijoen alkupisteeksi.

Tupsahdus on osittain vähän väärä sana, koska ennen tupaa on erityisen märkä suo, josta lapsuudesta muistamamme pitkospuut ovat muisto vain. Askartelimme vanhoista pitkospuista omatoimisesti märimpiin paikkoihin väliaikaispitkoksia, muuten ei olisi edes kumppareilla selvinnyt kuivin jaloin.

Pidimme ensimmäisen evästauon Näätalammen tuvassa, tuvan pihalla oli retkeilijöitä nuotiolla mutta päätimme mennä sisälle hyttysiä karkuun syömään rauhassa. Ja täytimme tietysti vesipullot lähteestä. Juotin koirat sivummalla lähteen muuttuessa puroksi, ettei vesi sotkeennu.

Näätälammen tuvalta jatkoimme tosiaan Iivaaran merkittyä reittiä, Iirinkiä pitkin. Iiringin kokonaispituus parkkipaikalta saakka on 9km, joten meidän kierros lienee jotain seitsemän kilometrin paikkeilla. Kiersimme tuvalta lähtien vastapäivää, jolloin lähes huipulla sijaitseva nuotiopaikka tulee ennen huippua. Iivaaran metsämaisemat on todella kauniita runsaine keloineen, ihasteltavaa riittää koko matka huipulle saakka. Nuotiopaikalla pidimme toisen evästauon. Varsin vähän oli muita kulkijoita, ihan muutama porukka/ihminen koko kierroksen aikana. Tulipaikkakin saatiin omaan käyttöön, eikä huipullakaan ollut ketään samaan aikaan.

Iivaaran huipulta on todella upeat maisemat Kuusamoon ja Venäjän puolelle saakka, ja nytkin kirkas sää helli meitä maisemien ja valokuvauksen kannalta. Olen haaveillut auringonlaskun katselusta vaaran päältä, mutta vielä on jäänyt toteuttamatta. Olen myös haaveillut teltassa nukkumisesta huipulla,mutta luonnollisestikaan se ei suojelualueella ole sallittua, ja sääntöjä en näissä asioissa missään nimessä halua uhmata.

Takaisin tuvalle tultiin pidempää reittiä, jonka varrelta mentäisiin myös Iivaaran parkkipaikalle. Iivaaran eräkartanolla pitäisi kyllä joskus ehdottomasti piipahtaa. Syötiin Näätälammen tuvalla kolmannet eväät ennen kotimatkaa, ja täytettiin juomavarastot. Meinattiin kartoittaa uutta polkua takaisin päin, mutta oikaistiin vähän liian aikaisin moottorikelkkauralle ja saatiin rämpiä suossa hyttysten ruokana hyvä pätkä. Noh, reitti silti valmiina ensi kertaa varten, ja onneksi evästyksestä oli pidetty huoli niin ei rämpiminen alkanut kiukuttaa.

Deli meinasi tässä vaiheessa sanoutua irti koko retkeilystä, ja jouduin käyttämään lahjonnan lisäksi myös uhkailua ja kiristystä. Lempi kulki pää pystyssä reippaana, ja saikin aikamoiset tällit hyttysenpuremia naamaansa. Noh, suolta selvittiin takaisin polulle ja loppumatka kotiin on ihan metsäautotietä, eli helppoa ja vähän tylsää.

Autolla jos lähtisi meiltä Iivaaran parkkipaikalle, matkaa kertyisi sellaiset 50 kilometriä joten siitä osuudesta kokemusta ei ole. Iirinki on kuitenkin tosi kiva reitti, ja sekä Iivaaran huippu, että Näätälammen tupa ja etenkin lähde ehdottomasti näkemisen arvoiset. Reitti ei myöskään ole kaikkein vilkkaimmasta päästä, mikä on ainakin itselleni pelkkää plussaa. Kiva kuitenkin, että porukkaa käy niinpaikkaa ylläpidetään. Vieraskirjan perusteella retkeilijöitä on tuvalla kuitenkin ihan päivittäin.

Xx Matilda

Mökkipäiväkirjat osa 3

Tänään sataa, joten on hyvä hetki jakaa viime päivien mökkikuvia. Kelit on olleet ihan priimaa, ollaan retkeilty aika ahkerasti. Iltaisin tehty ruokaa ulkona, ja mitäs muutakaan kuin saunottu ja uitu. Mitäpä sitä täydellistä mökkireseptiä muuttamaan.

Päiväretkiä on ollut mukavaa tehdä, ettei ihan vallan mökkihöperöidy. Käytiin Valtavaaralla, josta postasinkin eilen. Ja Iivaaralla josta postaus tulossa pian, kunhan saan käytyä ne muutamat kuvat läpi.. Sekä vierailtu Suurpetokeskuksella. Tänään iskä ja sisko lähti kotiin ja mä hammaslääkäriin. Juu, eilen retkellä eväitä syödessä alkoi jomottaa ihan penteleesti hammasta, eikä se siitä ohi mennyt. Ei auttanut kuin aamusta soittaa Kuusamon hammashoitolaan ja sain onneksi tälle iltapäivälle ajan. Nyt olen yhtä viisaudenhammasta köyhempi ja puhun hassusti. Ei varmaan naurata enää kun puudutus lakkaa. Hammas ei todellakaan irronnut suosiolla, mutta ei siitä sen enempää. Paitsi että tosi kivaa henkilökuntaa Kuusamossa, edellisestä käynnistä Laukaassa jäi traumat, tästä ei yhtään.

Kohta saadaan mökille vieraita, entinen luokkakamu seuralaisineen. Tosi kiva, koska lähdenkin vasta ensi viikon lopulla Norjan puolelle niin on kyllä aikaa täällä itekseen pönöttää. Toki en saa tänään syödä mitään järkevää enkä saunoa, mutta tehdään jotain keittoa.

Mukavaa ja vähän hampaatonta torstaita.

xx Matilda

Mökkipäiväkirjat osa 2: Juuson pennut

Rakastan karhuja, olen ollut ihan pienestä saakka karhufani. Mun tärkein lelu on ollut iso valkoinen pehmonalle, jota ilman en suostunut liikkumaan minnekään. Edelleen karhut on yksiä mun kaikkein suosikeimmista eläimistä, ja ihailen niitä suuresti. Yksi unelmistani on päästä kuvaamaan karhuja kojusta. Haluan ensin kyllä kehittyä taitavammaksi kuvaajaksi, mutta tämän unelman aion ehdottomasti toteuttaa lähitulevaisuudessa. Kuuntelin keväällä Kimmo Ohtosen Karhu-kirjan, ja se vahvisti vielä lisää ihailuani karhuja kohtaan.

Julkisuuden henkilöistä Juuso-karhu on (Robinin lisäksi) ollut jo vuosia suurin idolini, ja toivonkin vielä joskus pystyväni hankkimaan Juuson tekemää taidetta. Olen vieraillut Juusoa katsomassa useamman kerran, ja kun kevättalvella kuulin Juuson saaneen vauvoja, oli päivänselvää että tänäkin kesänä vierailtaisiin Kuusamon suurpetokeskuksella.

Tänään toteutettiin vierailu, ja voi JESTAS miten söpöjä nuo pienet palleroiset osasivatkaan olla. Ne hulluttelivat ja esittivät kaikki uudet temppunsa namien toivoissa. Saatoin seota aika pahasti, rakastan kaikkia eläinvauvoja ja kun kyseessä oli vielä karhuvauvat niin pimahdus oli sinetöity. Nähtiin myös itse herra taitelija, hän ilahdutti meitä käymällä uimassa. Viimeksi kun vierailin tarhalla, Juuso ei korvaansa lotkauttanut vierailijoille. Päästi vaan mojovan pierun kun opas heitti Juusoa omenalla. Tällä kertaa nähtiin sentään herran naamapuoli.

Suurpetokeskuksella on myös koirasusia, kettu ja ilveksiä. Itse keakityin kuvaamaan ja ihastelemaan karhuja, mutta onhan ne muutkin eläimet hienoja. Eläintarhoista voi olla montaa mieltä, ja omakin mielipiteeni on ristiriitainen. Arvostan silti mielettömästi Sulo Karjalaisen elämäntyötä suurpetojen suojelussa, ja muutenkin karhutietouden levittämistä. Olen ahminut kaikki kertomukset ja dokumentit Juusosta ja suurpetokeskuksesta ylipäätään. Oppaat kertovat tarhalla ihanasti jokaisesta karhusta, ja niiden persoonista.

Palaillaan taas mökkikuvien merkeissä myöhemmin. Huomenna ajateltiin huiputtaa Valtavaara, en ole siellä jostain syystä aiemmin edes käynyt. Sateet on väistyneet ja aurinko paistaa. Saadaan iskä tänne meidän kanssa tänään pariksi päiväksi.

Kivaa uutta viikkoa,

Xx Matilda

Mökkipäiväkirjat

Terkkuja mökiltä. Vuorossa sää- ja kuvapäiväkirja Juhannukselta.

Ajeltiin tänne mun siskon ja koirien kanssa torstaina auringonpaisteen saattelemina, ja saatiin nauttia kauniista säästä koko ilta. Suopursut kukkii ja tuoksu on huumaava. Käytiin kävelyllä ja kuvailemassa suolla tupasvilloja. Lämmitettiin sauna ja käytiin pulikoimassa. Valvottiin aamuun koska oli niin kaunis yö. Aurinko laski yhden maissa, ja nousi melkein heti vierestä kultaisena mollukkana värjäten kaiken lämpimän oranssiksi.

Aamulla saatiinkin sade kaveriksi joten oli hyvä tekosyy nukkua iltapäivään saakka. Oikeastaan koko perjantain tuli vettä iltaan asti, jolloin sade loppui kokonaan. Ilma oli ihanan raikas ja sadepisarat kimmelsivät joka puolella kuin pienet timantit. Tehtiin iltaruoka muurikalla ja saunottiin. Järvivesi on muuten täällä 10-asteista. Yöksi taas tyyntyi ja aurinko esitteli sävyjään.

Tänään onkin satanut ihan urakalla koko päivän, ollaan leivottu ja möllötetty. Aamulla istuskelin tunnin verran ulkona koirien kanssa kunnes sade yltyi turhan rajuksi. Oli pakko laittaa kamiinaankin tulet kun on niin viileää ja kosteaa.

Kirjoitan ekaa kertaa puhelimella postausta koska mökillä en saa tietokonetta laturiin, täällä on myös tosi huono netti kun ollaan niin korvessa. Katsotaan mitä tästä postauksesta tulee, vai tuleeko mitään.

xx Matilda

Laitonta söpöilyä

Tämä postaus sisältää noin 58 kuvaa tuoreesta hevosen lapsesta, ja hyvin vähän asiaa. Aivan sopiva sunnuntaipostaus siis. Nautiskelen tässä itse aamupalaa ja kolmatta kuppia kahvia, kello on kuitenkin vasta 13:00. Unta on riittänyt aika paljon, edelliset viikot olivat varsin kiireistä sinkoilua, pitkiä raskaita päiviä ja paljon matkustusta ympäriinsä. Nyt huomaa, että kroppa ja mieli kaipaa lepoa. Olen tässä porukoilla majaillessa saanut taas rauhallisten aamujen rutiineistani kiinni, eli aloitan aamuni muutamalla Yin-asanalla, sitten meditoin hetken ja kun nousen teen vielä muutaman herättelevän joogasarjan. Ihan erilainen olo kropassa ja mielessä, ja harjoituksen kesto on ihan vapaasti määriteltävissä.  Vartissa saa jo ihmeitä aikaan. Mun oma kroppa on ihan jumissa tällä hetkellä a) autoilusta b) muutosta c) harjoituksen laiminlyönnistä kiireen nimissä. Ajattelin ehkäpä kuvata joogajuttuja ensi viikolla, jos Kuusamon hyttystilanne sallii ulkona joogailun. Hyttysjooga ei houkuttele.

Hyttysiä tai ei, ihanaa päästä mökille! On tää kevät ollut niin hullunmyllyä, ja vaikka tietysti odotan eniten Norjan reissua, viikon välietappi Kuusamon perukoilla on kyllä parasta mitä voi nyt elämä tarjota. Rakastan meidän mökkiä, rakastan Kuusamoa ja kaipaan hetken rauhaa. Tänä kesänä ei mitään varsinaista kesälomaa ole, mutta nyt pidän viikon vapaata ennen työharkkaa ja viipyilen Norjassa vähän pidempään, kuin harjoittelu kestää.

 

 

Mutta nyt kuvien henkilöön. Hän on Irmeli! Kävin eilen tapaamassa häntä, hoitohevoseni Fridan kaksi päivää vanhaa vauvaa. Meinasin haljeta liitoksistani. Uskotteko miten pehmeä ja rutistettava tuo otus on. Sain myös pussailla hänen täydellisen pehmoista turpaansa. Äitinsä on ollut rakas ystäväni jo monta vuotta, mutta harmillisen vähän olen vuoden aikana ehtinyt tallille. Jostain pitänee aina malttaa luopua, kun jotain uutta tulee elämään.  Harmittaahan se, kun aika on niin rajallista. Mutta onneksi sitä on meillä kaikilla vuorokaudessa ihan saman verran.

 

 

 

Aloin jo vähän harmitella, kun ensi viikolla pitää lähteä.. Aion kyllä ehtiä vielä uudelleen moikkaamaan tätä kaveria ennen sitä. Ja onneksi tyyppi on varsin pieni vielä syksylläkin, kun seuraavan kerran tapaamme. Mutta siis. Kattokaa nyt. Sievä kuin sika pienenä, vaikka onkin hevon lapsi.

 

 

Mulla on tänään toisiksi viimeinen joogatunti Pranalla, aivan hullua! Koitan olla ajattelematta sitä. Sen sijaan ajattelen mielelläni häntä. Illalla menen ystävän kanssa vähän mökkeilemään. Tässä lähtöä edeltävässä kaoottisessa vaiheessa on kyllä se hyvä puoli, että on tullut nähtyä ystäviä enemmän kuin yleensä. Vaikka harvan kanssa muutenkaan nähdään erityisen usein, niidenkään jotka asuvat samassa kaupungissa. Silti, kun lähtee kauas on siinä erilainen etäisyyden tuntu, ja tarve nähdä vielä ennen lähtöä. En valita yhtään. Ja nyt kun muutosta on selvitty jotakuinkin, pitäisi alkaa miettiä mitä tarvitsee mukaan kahden kuukauden reissulle.

Seuraavassa postauksessa ehkä jotain asiaakin, mikäli pääni täyttänyt hattara joskus väistyy ja aivotoimintani palautuu. Siihen saakka, ei muutakin ihanaa sunnuntaita.

xx Matilda