Riisitunturi alkusyksyn väreissä

Jatketaan Kuusamon lähikohteiden kanssa,

Yksi rakkaimmista retkipaikoistani on Posion Riisitunturi.  Riisitunturi on myös ensimmäinen tunturi jonka olen huiputtanut, jos Rukaa ei lasketa. Tunnetuin se on talvipuvussaan, tykkylumen paratiisina. Talvellakin tunturiin menee hyvä polku, kannattaa vierailla jos mahdollista. Riisitunturin molemmat huiput kohoavat reiluun neljäänsataan metriin, ja näkymät on todella hienot.

 

 

Kansallispuisto on kuitenkin kaunis myös sulan maan aikaan. Kävin  taannoin kiertämässä koirien kanssa vajaan 11 kilometrin mittaisen Riisin Rietas- reitin. Sää oli suorastaan kuuma, ja taivas lähes pilvetön. Onneksi vuorien jälkeen tunturiin kapuaminen tuntui lasten leikiltä, ja osa reitistä kulkee metsän suojissa. Myös juomapaikkoja oli koirille vähän väliä.  Polku on helppokulkuista, paikoitellen soritettua.

 

 

Tunturi- ja metsämaisemien lisäksi reitillä on paljon kaunista suota, ja tietenkin pitkospuita. Riisijoen kohdalla luonto on todella vehreää. Tuonne ei ole onneksi ehditty vaihtaa vielä nitä kammottavia metallihirvityksiä pitkoksien tilalle. Ruska ei vielä ollut ihan täydessä loistossaan, mutta ihanan värikästä oli jo.

Kymmenen kilometrin lenkkiin mahtui kaksi evästaukoa, ja useita pysähdyksiä kuvaamaan maisemia. Mustikoita oli todella paljon, joten evästä pystyi noukkimaan matkan varrelta.

 

 

Useampi tuntu vierähti rauhallisella tahdilla ja paljon kuvaillen.  Riisi ei pettänyt taaskaan. ♥

Tänään laitettu eräopaskoulu pakettiin!

xx Matilda

 

Ratsastusta ja joogaa Kuusamossa

 

Ihan mieletön fiilis! Viime viikonloppuna vihdoin koitti kauan odotettu ratsastusjoogaviikonloppu Wanhan Raatesalmen tilalla Kuusamossa. Viikonlopun suunnittelu sai alkunsa jo maaliskuussa, joten oli lähes epätodellinen olo kun H-hetki oli vihdoin käsillä.

Rakastan Raatesalmen miljöötä, rakastan Kuusamoa, rakastan hevosia, etenkin islanninhevosia ja rakastan joogaa. Lisäksi meitä hellittiin superhyvillä ruuilla, rantasaunalla, eikä tilan muut eläimet yhtään ainakaan vähentäneet innostustani. Ja meidän asiakkaat olivat mahtavia, iltapalapöydässä keskusteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä ♥

Kuinka fiiliksissä on ok olla omasta työstään?

 

 

Viikonloppuun sisältyi tosiaan joogaa matolla, ja oli muuten puitteet kunnossa. Tilan vanhasta navetasta on kunnostettu juhlatila, ja nyt se muuntautui varsin tunnelmalliseksi joogasaliksi. Mattojoogan lisäksi joogasimme hevosen selässä, tätä osuutta odotin tietysti eniten, koska tämä oli pilottiohjaukseni hevosjoogan parissa. Olen kehitellyt liikkeitä ja sarjoja hyvän tovin, ja testaillut niitä itse eri hevosilla. Mutta vasta täällä pääsin ohjaamaan käytännössä. Ja sehän meni hienosti, ainakin omasta fiiliksestä ja palautteesta päätellen. Nyt on hyvä lähteä kehittämään hommaa eteenpäin.

Ratsastusjoogasta on kyseltykin jonkun verran viikonlopun jälkeen. En osaa sanoa minkä verran sitä ohjataan Suomessa tai maailmalla, netistä löytyy kyllä jonkin verran videoita aiheesta. Itse kehittelin sarjat niin, ettei tarvitse pelätä putoamista vaan liikkeet ovat hyvin turvallisia ja yksinkertaisia. Toki jokainen voi itsenäisesti tehdä ihan mitä tahansa asanoita hevosensa selässä. Oma joogani perustuu kuitenkin aina siihen, että kuka vain voi tehdä. Toki hevoselta vaaditaan rauhallisuutta, sen takia olenkin nimennyt tuotteen issikkajoogaksi. Lisää kursseja tulossa jo tänä syksynä, ilmoittelen kyllä heti kun saan tarkemoia aikatauluja. Ja Kuusamoon sovittiin kesäkuulle seuraava. ♥

 

 

Lauantaina päästiin myös kahden tunnin maastoretkelle kauniisiin  maisemiin, tallin oman oppaan vetämänä. Sain siis itse osallistua asiakkaan roolissa, ja kyllä oli ihanaa.

Koko viikonlopusta jäi niin hyvä mieli, että se on kantanut ja varmaan kantaa pitkälle.  ♥ Lämmin kiitos kaikille osallistujille ja etenkin Wanhan Raatesalmen Mirvalle ideaani tarttumisesta ja innostumisesta!

 

 

xx Matilda

ps. Blogihiljaisuus jatkunee vielä viikonlopulle, täällä mökillä kun ei saa tietokonetta ladattua ja nettikin tökkii. Ensi viikolla enemmän mm. retkipostauksia Kuusamosta. Nyt jatketaan vielä lomailua. Kuvia on kamerassa purkamatta satoja, joten odottakaapa vaan.

 

Viimeiset päivät Norjassa

 

Terkkuja Suomen Kuusamosta, alkamassa on  yhdistetty jooga- ja islanninhevosviikonloppu Wanhan Raatesalmen upeissa puitteissa. Tarvitseeko sanoa että olen superinnoissani! Paitsi hukkasin rahapussini matkalla tänne, toivon aika kovasti että se jäi mökille. Koska autosta hajosi jarrut matkalla Suomeen, maanantaina korjaus. Siihen varmaan tarvitsee vähän rahaa..

 

 

Palataan vielä hetkeksi Norjaan, viimeisiin päiviin.

Viimeinen työpäiväni oli perjantaina, koska viikonlopuksi ja alkuviikoksi oli luvattu kaameaa keliä.  Perjantai-iltana hain siskoni ja ystäväni Sortlandista jonne he tulivat bussilla vietettyään yhden yön Tromssassa. Tromssaan haluan itsekin tutustua seuraavalla Norjan reissulla.

Lauantaina nukuttiin pitkään, ja kiivettiin Stössa sijaitsevalle Vuohivuorelle, oli oikein mukava retki. Kulku oli varsin helppoa, mutta maisemat helppoudesta huolimatta todella upeat. Vuoren rinteilla kasvoi huikea määrä tatteja, kerättiin niitä paluumatkalla muovikassillinen mukaan.  Tehtiin niistä maanantaina viimeinen ateria, erihyvää sienikeittoa.

 

 

Sunnuntaina nukuttiin pitkään, ja käytiin Bössä ratsastamassa. Meitä odotti kolme syötävän söpöä ratsua, ja hienot maastot. Tehtiin varmaan parin tunnin mittainen lenkki, ja onnenkantamoisella selvittiin kastumatta! Illalla tehtiin ruokaa ja höpsöteltiin.

Maanantaina vierailtiin lähikirppiksellä, kaikki teki löytöjä ja syötiin erihyviä kakkuja. Vähän pelotti, miten ostokset sopivat autoon, mutta kummasti kaikki sinne sujahti. En olisi ikinä uskonut. Vähän tavaraa piti toki jättää Norjaan, että on syy mennä takaisin. Kirppiksen lisäksi käytiin Skipsandilla ja Gislöyskagalla, sekä hyvästelemässä Sini. Valmistettiin illallinen ja istuttiin koko porukalla syömään. Illalla oli vielä edessä pakkaaminen ja siivoaminen, meinasi mennä usko ja toivo mutta onneksi oli apujoukkoja. Yksin olisin varmaan jättänyt kaikki tavarat mökkiin..

 

 

Tiistaina piti lähteä kuudelta, jotta ehdittiin lauttaan Andenesista.  Haluttiin siis mennä Andenesista Senjaan lautalla, ja ajaa Senjan ympäri. Maita pitkin olisi toki myös päässyt. Lautta  maksoi autolta ja yhdeltä henkilöltä 480 kruunua, ja muilta 180 kruunua/hlö. Laivamatkan nukuin, se oli nopeasti ohi. Senja oli hienoa, ajettiin rauhassa ympäri ja ihasteltiin maisemia. Seurueen kenkävalikoiman vuoksi Segla jäi toiseen kertaan, mutta huiputettiin pieni sievä vuori nimeltä Daven. Päätettiin ajaa Skibotniin yöksi, ja sieltä löytyikin oikein viihtyisä levike vessoineen ja pöytineen. Oli aika kova tuuli, ja pystytettiin teltat rantaan. Pienen uudelleenpystytysoperaation jälkeen saatiin molemmat teltat tulkevasti maahan kiinni, ja nukuttiin makeasti.

 

 

Aamulla jatkettiin matkaa Kilpisjärven kautta  alaspäin Rovaniemelle. Matkalla pysähdyttiin Pallas-Ylläkselle pienelle retkelle, siitä lisää myöhemmin kuvien kera. Rovaniemellä pudotettiin Sirja kyydistä, ja jatkettiin matkaa vielä Kuusamoa kohti. Nähtiin matkalla kaksi hirveä keskellä tietä, mutta onneksi havaittiin ne jo kaukaa.

 

 

Kivaa viikonloppua ♥

xx Matilda

ps. Norjajutut eivät ehkä ole vielä tässä, kuvia on sen verran paljon joten varmasti keksin vielä asioita.

 

Kokalmuksen kierros koirien kanssa- minivaellus syyskuussa

 

Järjestän syyskuun alussa yhteistyössä Pet Rescue Finlandin kanssa minivaelluksen koirien kanssa Hossan kansallispuistossa.  Deli on siis tullut minulle kyseisen yhdistyksen kautta, joten on enemmän kuin ilo päästä tekemään yhteistyötä. Retken tuotosta laitetaan iso siivu koirien sterilointeihin Liettuassa, hyvällä asialla siis vaelletaan. Tästä lisäinfoa alla, ja ajankohtaista-sivulla. Kävimme tulevaa vaellusta varten kartoittamassa reittiä, joka olisi tarkoituksena kiertää syyskuussa. Ja meni kerralla nappiin, tänne tullaan ehdottomasti.

 

 

Olin itse aiemmin känyt Hossassa vain Julma-Ölkyllä, joka sekin on hieno. Kokalmusta oli kuitenkin kehuttu kovasti, ja ainakin tämän yhden kerran kokemuksen mukaan se on myös hieman rauhallisempi kuin Ölkky.

Kokalmuksen kierros on noin 14 kilometrin mittainen rengasreitti, joka kiertelee ihan mielettämön kirkasvetisten järvien rantoja pitkin. Taukopaikkoja oli vähän väliä, ja pysähdeltyä tuli muutenkin, juurikin noille upeille rannoille. Parhaita paloja on vaikea valita, mutta yksi kohokohdista oli kahden järven välissä kohoava harju, jonka päällä reitti kulki. Myös Muikkupuron mutka oli ihana. Sinne pääsee muuten esteettömästi parkkipaikalta, helppo poiketa siis. Ihan mahtavaa, että kansallispuistoissa huomioidaan liikuntarajoitteisia- luonto kuuluu kaikille ♥

 

 

Meille sattui retkelle oikein kunnon hellepäivä, mutta se ei noissa maastoissa haitannut yhtään. Koirat pystyi viemään uimaan käytännössä miten usein tahansa. Ja itsekin pulahdin kahdesti. Järvet ovat lumoavaa luonnonhiekkarantaa, ja todella matalia. Ihan työkseen sai kahlata jotta pääsi uimasille saakka. Tulipaikkoja tuolla on tosiaankin tiuhempaan kuin ehtii edes kaivata, aivan ihanilla paikoilla kaikki. Yöpymispaikkojakin kaksi, joten ruuhkaa voi vähän vältellä jos toinen on ihan tupaten täynnä.

Reitin maasto on varsin helppokulkuista, eikä korkeuseroja ole paljoa. Nähtävää ja kauniita maisemia sitäkin enemmän, ja juurikin kauniina kesäpäivänä ihan lyömätön paikka. Kohtasimme muita kulkujoita vain kourallisen, paitsi toisella yöpymispaikalla Lipposen salmessa oli kaksi isompaa porukkaa. Sen sijaan aiemmalla oli siinä vaiheessa vain yksi pariskunta. Aika kohtuullinen määrä ihmisiä, kun keli oli mitä mainioin ja kesälomakausi menossa.

 

 

Hossa on kyllä mitä mainioin paikka, kivaa vaihtelua tuntureille ja vaaroille. Monta reittiä ja paikkaa miellä vielä tuolta käymättä, mutta ehdottomasti aiotaan tutkia tätä kansallispuistoa lisää. Ajomatkakin on varsin kohtuullinen.

Tässä vielä lisätiedot syyskuun retkestä:

Mukavaa viikkoa, palataan seuraavaksi Norjan retkijuttujem pariin ♥

xx Matilda

Sympaattinen miniretkikohde Konttainen

Palataan vielä Kuusamon maisemiin parin postauksen verran, tässä niistä toinen, eli Konttainen.

Rukan pohjoispuolella sijaitseva Konttainen on mielestäni ehkä Kuusamon sympaattisin retkikohde. Vaara erottuu hyvin jo kauas persoonallisen ulkomuotonsa ansiosta. Konttainen kohoaa 407 metriin, ja sen huipulle on parkkipaikalta matkaa 500 metriä. Reitti on siis varsin lyhyt, kilometrillä selviää takaisin parkkipaikalle. Nousu on jyrkkää, mutta ylhäällä kyllä palkitaan kapuaminen. Talvella meillä oli lumikengilläkin vähän haasteita, eräskin seurueemme henkilö laskeutui hiukan eri tyylillä alas, kuin oli suunnitellut. Kannattaa silti, kesät talvet. Konttainen on osa Karhunkierrosta, ihan niinkuin Valtavaarakin. Huipulta näkyy tietysti kauas, mutta lisäksi läheiset Ruka ja Valtavaara näyttäytyvät Konttaisen suunnalta hienosti.

Konttaiselle voi kiivetä mukavana välipalana, tai miksei ihan omana retkenään. Itse olen aiempina kertoina käynyt siellä matkan varrella, jonkun toisen retken jälkeen. Nyt yhdistimme kapuamisen ihan vain kauppareissuun, ja juotiin päiväkahvit huipulla. Ei sitä aina tarvitse retkeillessä kilometrejä kahmia, voi myös keskittyä maisemiin ja eväisiin. Ja tietysti valokuviin.

Me kavuttiin huipulle, kierreltiin näköalapaikat ja räpsittiin miljoona muutama kuva. Kahvit mentiin keittelemään ja juomaan vähän syrjempään, metsäiselle puolelle kuusen alle koska satoi vettä. Minulla on ollut aina aika hauska tuuri Konttaisen valloituksilla. Parkkipaikalla ja kiivetessä on näkynyt ihmisiä, mutta huipulla on aina saanut olla omassa seurassa, tai seurueessa. Se on tietysti kuvien kannalta kiva, heh. Konttaisen parkkipaikalta pääsee muuten myös Valtavaaralle, eli päinvastaisesta suunnasta kuin Ruka. Sekin pitänee joskus testata. Mielestäni joku reitti on myös Valtavaara-Konttainen, mutta en ole sen enempää tutustunut. Uskoisin, että siinä on jo aika mukava päiväretki, kun huiputtaa molemmat vaarat samalla kertaa.

Jos sulla on Kuusamosta joku lempikohde, jonka haluat jakaa mulle syksyn seikkailuja varten, niin kerro ♥ Nyt me retkeillään vhän erilaisissa maisemissa täällä Norjassa, mutta niistä omia juttuja myöhemmin. Työpäivät on varsin tiiviitä, onneksi on muutamia reissujuttuja vielä varastossa menneiltä viikoilta. Viimeistelen tätä juttua juuri meidän mökin terassilla istuskellen, koirat puuhailee tossa pihalla. Aurinko paistaa ja iltalenkki kutsuu.

xx Matilda

Pikaterkut Norjasta

Heippa täältä  ihanasta Norjasta! Kaikki on paremmin kuin hyvin, ja uskallan puhua niin itseni, kuin koirien puolesta. Pikaiset terkut näin sunnuntai-iltaan, ennenkuin vartin päästä menen syömään naapuriin eli isäntäväen talolle. Meidän kesäasumus on siis maatilan nurkassa oleva täydellisen söpö punainen mökki merinäköalalla. Voisi olla huonomminkin.

Mehän lähdettiin matkaan Kuusamosta keskiviikkoaamuna, ja posoteltiin Kilpisjärvelle parin pienen pysähdyksen taktiikalla. Kilpparilla huiputettiin Saana, joka oli todella hieno kokemus. Suosittelen lämpimästi. Jo Kilpisjärvelle ajaessa, noin 100 kilometriä ennen, maisemat muuttuivat niin radikaalisti jylhemmiksi ja kertakaikkisen suuriksi, että meinasi ihan tippa tulla linssiin.

 

 

Saanan jälkeen kello oli jo lähempänä kymmentä, ja mietiskelin yöpymisvaihtoehtoja. Päätin kuitenkin ajaa vielä Norjan puolelle yöksi, jolloin seuraavana päivänä ei tarvitsisi istua autossa lähes ollenkaan, saataisiin välipäivä matkustuksesta. Koska Norjassa on vastikään tullut lakiuudistus joka koskee rescuekoirien maahantuloa, menin suoraan tullattavaa-osastolle rajanylityksessä. Koirilla kaikki ok, ja voitiin jatkaa matkaa. Ajeltiin noin puoliväliin seuraavan päivän määränpäästä Blåvatnetista, ja jäätiin tien sivuun levikkeelle yöksi.

 

 

Nukuttiin ihan vaan autossa, koska olin päivästä niin kertakaikkisen poikki, etten millään ilveellä jaksanut etsiä telttapaikkaa. En voi melkein uskoa, että kaikki tavarat mahtui etupenkeille ja me kolme mukavasti nukkumaan kun kaadoin takapenkit.  Autoni on kuitenkin Volvo V50, eli ei mikään isoin farmari. Tuolla ei onneksi ollut itikoita, muuten ei autossa yöpyminen olisi ollut mahdollista. Ikkunat auki, korvatulpat korviin ja silmälaput naamalle oli oma reseptini hyviin uniin maantien varressa.

Torstaina makoiltiin kaikessa rauhassa petissä, ennenkuin ajettiin noin tunnin matka Blåvatnetille. Blåvatnetille vievän polun alussa on mukava telttailualue, jossa yövyimme. Koko retki  oli mahtava! Patikoidessa meni iltaan saakka, tehtiin leirissä ruokaa ja laitettiin teltta pystyyn (koirathan ovat suureksi avuksi em. touhuissa). Perjantaina edessä olikin taas koko päivä autolla ajoa, Lyngenistä tänne meidän uuteen asuinpaikkaan, Gislöyaan. Pysähdyttiin matkalla vain kaksi kertaa, mutta toinen kerta kestikin pikkuisen kauemmin, kun tankkasin auton ja Visa electron ei käynytkään. Ajelin aika hyvän tovin ympäri kyliä etsimässä pankkiautomaattia.

 

 

Noh, perille päästiin myöhään perjantaina ja ihan loistavaa on ollut! Palaan viikonlopun kuulumisten merkeissä huomenna, millaista se elo onkaan ensimmäisten päivien perusteella täällä piskuisessa Gislöyssa ollut.  Ja ensi viikolla tulossa myös retkiaiheiset postaukset Konttaisesta, Kokalmuksen kierroksesta Hossassa ja tietysti Saanasta ja tuosta Blåvatnetin reissusta.

Tähän mennessä on vain tuosta keskiviikosta saakka ollut vuorokauden tunnit käytössä kaikkeen muuhun, paitsi koneella/puhelimella istuskeluun, joten ei ole ollut toivoakaan ehtiä edes kuulumisia kertoa. Ihan positiivinen ongelma, täällä on niin paljon tekemistä ettei ehdi hapantua sisällä.

 

Kuvituksena kuvia matkan varrelta!

 

Ihanaa sunnuntain jatkoa,

xx punaisen tuvan onnelliset asukit

Mökkipäiväkirjat, viimeinen osa

 

 

Viimeistä iltaa mökillä. Huomen aamuna matka jatkuu ensin kohti Kilpisjärveä, jossa tarkoitus viettää yksi yö ja huiputtaa Saana, jos kelit on suotuisat. Kilpisjärveltä suuntaamme Norjan puolelle, ajatuksena Vierailla Blåvatnetilla niin ikään yhden yön taktiikalla. Sieltä sitten huristellaan perjantaina kohti määränpäätämme Støtä.  Siellä vietetään loppukesä, ja palataan elokuun lopussa takaisin Kuusamoon. Parasta! Olen todella todella innoissani kaikesta tulevasta.

 

 

Meillähän oli mökillä vieraita torstaista lauantaihin, käytiin vierailemassa kesäasuisella Konttaisella ja muuten sitten syötiin, saunottiin ja syötiin. Lauantaista saakka ollaan oltu koirien kanssa kolmestaan, aivan ihanaa akkujen latausta. Kevät oli niin isoa myllerrystä, että tämä parin viikon mittaan venynyt loma Kuusamossa on ollut juuri se, mitä olen kaivannut. Aika täällä kulkee ihan omia uomiaan. Toisaalta tuntuu, kuin olisimme olleet vasta muutaman päivän, ja toisaalta taas vanha elämä Keski-Suomessa tuntuu vähän kuin kaukaiselta unelta. Ja hyvä niin, aikansa kutakin. Nyt on aika mennä kohti uusia tuulia. On ihanaa olla aivan irrallaan. En tiedä yhtään, enkä haluakaan tietää, mitä elämä tuo tästä eteenpäin tullessaan. Ehkä juuri tämä parin viikon juurrutus näissä rakkaissa maisemissa saa kaiken tuntumaan niin mahdolliselta. Olen ennenkin tullut tänne pakoon stressiä, nyt tulin tänne aloittamaan kokonaan uuden luvun elämässä. Kuusamo tekee ihmiselle hyvää. Ja varmaan koirillekin, paitsi Delistä on tullut kuriton. Pyydystin sitä äsken hyvän tovin, kun se ei suostunut tulemaan rannalta sisälle mökkiin. Ruokahan se lopulta sitten tehosi.

 

 

Ollaan pari päivää lähinnä löllötelty ja hengailtu mökkimaisemissa, käyty iltalenkillä ja saunottu ja uitu. Paistettu lettuja aamu- ja iltapalaksi. Nukuttu niin kauan kuin nukuttaa. Olen kuvaillut joka ilta auringonlaskua, koska  se tuntuu olevan ilta illalta kauniimpi. Järvivesi on edelleen kymmenen asteista, mutta olen uinut joka ikisenä iltana. Eilinen vietettiin Hossassa, käytiin tutkailemassa reittejä yhtä tulevaa juttua varten. Kierrettiin Kokalmuksen kierros, ja voi pojat, se oli ihana. Kokalmuksesta ja Konttaisesta tulossa ihan omat postauksensa, jahka pääsen tukikohtaan jossa voin kirjoittaa koneella. WordPress- sovellus puhelimelle on todella todella raivostuttava.

 

 

Nyt pitäisi pakata kamat autoon jotenkin järkevästi, ja siivota mökki. Kävin tänään jo Kuusamossa täydentämässä koiranruokavarastot ja tankkaamassa auton. Tarkoituksena päästä oikeasti aamulla hyvissä ajoin lähtemään. Olen edistynyt pakkaamisessa hyvin vähän, mutta sauna on jo tietenkin päällä, heh. Postauksen kuvat on otettu tässä muutaman viime päivän aikana, taas täältä mökkiympäristöstä. Löysin tuon ihanan Tupasvillaparatiisin ihan sattumalta iltalenkillä, silloin ei tietenkään ollut kameraa mukana. Ei muutakun seuraavana iltana kameran kanssa uudestaan.

 

 

Nyt alan tiskaamaan ja roudaan matot ulos, ratsaan ruokakomeron ja pakkaan vaatteet. HUh, hengästyttää. Sitten otan viiniä ja menen saunaan- kuulostaa paremmalta. Palataan tien päältä.

 

xx Matilda

ps. Ensimmäinen versio postauksesta KATOSI, joten tämä versio kirjoitettu aikamoisella vauhdilla ja kiukulla.

Ihana ja tuttu Iivaara

Iivaara on Etelä-Kuusamon korkein, ja Kuusamon kolmanneksi korkein huippu, joka kohoaa 470 metriin. Iivaara kuuluu Iivaara-Jousivaara suojelualueeseen, ja meidän mökki on suojelualueen Iivaara-Penikkavaara osan kupeessa. Ehkä juuri siksi Iivaara on retkeilykohteena erityisen lähellä sydäntä, koska meidän mökiltä pääsee sinne ihan omin jaloin tepsuttelemaan koko matkan. Olenkin jo useamman vuoden ajan vieraillut vaaralla jokaisella mökkireissulla, reitti on vähän vaihdellut. Talvella hiihdettiin tosin vain vaaran juurella olevalle tuvalle ja lähteelle, koska seurueemme suksivarustelu ei houkutellut yrittämään huiputtamista.

Kesäaikaan voi kävellä muutamaa eri reittiä, reitti jonka nyt valitsimme kulkee osittain moottorikelkkareittiä, sekä pieniä polkuja mukaillen Penikkavaaran vierustaa. Penikkavaarallekin kiipesimme taannoin, mutta se on niin metsäinen ettei maisemat juuri erotu. Tämänkertaisen reitin kokonaispituudeksi muodostui noin 18 kilometriä, sisältäen Iivaaran merkityn päiväpatikkareitin Iiringin kiertämisen.

Meidän mökiltä Iivaaralle tultaessa tupsahdetaan ensimmäisenä Näätälammen tuvan pihaan, ja tuvan sekä sen pihassa olevan lähteen muistan hyvin jo lapsuudesta. Käytiin mummun ja vaarin kanssa myös aina mökkireissulla tuvalla, se riitti lapsena päivämatkaksi. Lähteen vesi on uskomattoman kirkasta, ja lähde on merkitty Iijoen alkupisteeksi.

Tupsahdus on osittain vähän väärä sana, koska ennen tupaa on erityisen märkä suo, josta lapsuudesta muistamamme pitkospuut ovat muisto vain. Askartelimme vanhoista pitkospuista omatoimisesti märimpiin paikkoihin väliaikaispitkoksia, muuten ei olisi edes kumppareilla selvinnyt kuivin jaloin.

Pidimme ensimmäisen evästauon Näätalammen tuvassa, tuvan pihalla oli retkeilijöitä nuotiolla mutta päätimme mennä sisälle hyttysiä karkuun syömään rauhassa. Ja täytimme tietysti vesipullot lähteestä. Juotin koirat sivummalla lähteen muuttuessa puroksi, ettei vesi sotkeennu.

Näätälammen tuvalta jatkoimme tosiaan Iivaaran merkittyä reittiä, Iirinkiä pitkin. Iiringin kokonaispituus parkkipaikalta saakka on 9km, joten meidän kierros lienee jotain seitsemän kilometrin paikkeilla. Kiersimme tuvalta lähtien vastapäivää, jolloin lähes huipulla sijaitseva nuotiopaikka tulee ennen huippua. Iivaaran metsämaisemat on todella kauniita runsaine keloineen, ihasteltavaa riittää koko matka huipulle saakka. Nuotiopaikalla pidimme toisen evästauon. Varsin vähän oli muita kulkijoita, ihan muutama porukka/ihminen koko kierroksen aikana. Tulipaikkakin saatiin omaan käyttöön, eikä huipullakaan ollut ketään samaan aikaan.

Iivaaran huipulta on todella upeat maisemat Kuusamoon ja Venäjän puolelle saakka, ja nytkin kirkas sää helli meitä maisemien ja valokuvauksen kannalta. Olen haaveillut auringonlaskun katselusta vaaran päältä, mutta vielä on jäänyt toteuttamatta. Olen myös haaveillut teltassa nukkumisesta huipulla,mutta luonnollisestikaan se ei suojelualueella ole sallittua, ja sääntöjä en näissä asioissa missään nimessä halua uhmata.

Takaisin tuvalle tultiin pidempää reittiä, jonka varrelta mentäisiin myös Iivaaran parkkipaikalle. Iivaaran eräkartanolla pitäisi kyllä joskus ehdottomasti piipahtaa. Syötiin Näätälammen tuvalla kolmannet eväät ennen kotimatkaa, ja täytettiin juomavarastot. Meinattiin kartoittaa uutta polkua takaisin päin, mutta oikaistiin vähän liian aikaisin moottorikelkkauralle ja saatiin rämpiä suossa hyttysten ruokana hyvä pätkä. Noh, reitti silti valmiina ensi kertaa varten, ja onneksi evästyksestä oli pidetty huoli niin ei rämpiminen alkanut kiukuttaa.

Deli meinasi tässä vaiheessa sanoutua irti koko retkeilystä, ja jouduin käyttämään lahjonnan lisäksi myös uhkailua ja kiristystä. Lempi kulki pää pystyssä reippaana, ja saikin aikamoiset tällit hyttysenpuremia naamaansa. Noh, suolta selvittiin takaisin polulle ja loppumatka kotiin on ihan metsäautotietä, eli helppoa ja vähän tylsää.

Autolla jos lähtisi meiltä Iivaaran parkkipaikalle, matkaa kertyisi sellaiset 50 kilometriä joten siitä osuudesta kokemusta ei ole. Iirinki on kuitenkin tosi kiva reitti, ja sekä Iivaaran huippu, että Näätälammen tupa ja etenkin lähde ehdottomasti näkemisen arvoiset. Reitti ei myöskään ole kaikkein vilkkaimmasta päästä, mikä on ainakin itselleni pelkkää plussaa. Kiva kuitenkin, että porukkaa käy niinpaikkaa ylläpidetään. Vieraskirjan perusteella retkeilijöitä on tuvalla kuitenkin ihan päivittäin.

Xx Matilda

Mökkipäiväkirjat osa 3

Tänään sataa, joten on hyvä hetki jakaa viime päivien mökkikuvia. Kelit on olleet ihan priimaa, ollaan retkeilty aika ahkerasti. Iltaisin tehty ruokaa ulkona, ja mitäs muutakaan kuin saunottu ja uitu. Mitäpä sitä täydellistä mökkireseptiä muuttamaan.

Päiväretkiä on ollut mukavaa tehdä, ettei ihan vallan mökkihöperöidy. Käytiin Valtavaaralla, josta postasinkin eilen. Ja Iivaaralla josta postaus tulossa pian, kunhan saan käytyä ne muutamat kuvat läpi.. Sekä vierailtu Suurpetokeskuksella. Tänään iskä ja sisko lähti kotiin ja mä hammaslääkäriin. Juu, eilen retkellä eväitä syödessä alkoi jomottaa ihan penteleesti hammasta, eikä se siitä ohi mennyt. Ei auttanut kuin aamusta soittaa Kuusamon hammashoitolaan ja sain onneksi tälle iltapäivälle ajan. Nyt olen yhtä viisaudenhammasta köyhempi ja puhun hassusti. Ei varmaan naurata enää kun puudutus lakkaa. Hammas ei todellakaan irronnut suosiolla, mutta ei siitä sen enempää. Paitsi että tosi kivaa henkilökuntaa Kuusamossa, edellisestä käynnistä Laukaassa jäi traumat, tästä ei yhtään.

Kohta saadaan mökille vieraita, entinen luokkakamu seuralaisineen. Tosi kiva, koska lähdenkin vasta ensi viikon lopulla Norjan puolelle niin on kyllä aikaa täällä itekseen pönöttää. Toki en saa tänään syödä mitään järkevää enkä saunoa, mutta tehdään jotain keittoa.

Mukavaa ja vähän hampaatonta torstaita.

xx Matilda

Valtavaaran huiputus

Tehtiin eilen päiväretki pitkään kohdelistallani olleelle Valtavaaralle. Valtavaara on Pohjois-Pohjanmaan korkein kohta, ihan Rukan koillispuolella. Valtavaara kohoaa 492 metriin, ja sen laella on vanha palovartijan tupa, varmaan monelle instagramista tuttu ainakin.

Me valittiin Valtavaaran huiputus- niminen rengasreitti, pituus noin kuusi kilometriä. Päivä oli helteinen eikä paljoa tuullut, joten etenkin vähän paksulle laiskalle pienelle Delille kapuaminen tunturiin otti koville. Aloitettiin retki Rukan parkkikselta, siitä reitti kulkee Karhunkierrosta pitkin huipulle saakka. Luontoon.fi-sivuston mukaan Valtavaaralle pääsee myös Konttaisen parkkipaikalta. Rukalta käppäillessä matkalle osuu onneksi Valtavaaranlampi, jossa käytettiin koirat uimassa ja juomassa. Siellä oli laavulla perhe evästämässä, muutenkin reitillä tuli jokunen tyyppi vastaan. Loppumatkasta lahjoin Deliä lupaamalla sille huipulla mun donitsin. Oli siinä kyllä itselläkin aika hiki kavutessa, ei voi paksuturkkista koiraa moittia. Lempihän etenee kuin juna vaikka maailman tappiin, sitä ei paljoa sääolosuhteet tai tunturit hetkauta.

Huipulla tuuli mukavasti, laitettiin meidän läpimärät teepaidat puuhun kuivumaan ja sai kyllä pukea kunnolla takkia päälle. Maisemat olivat tietty upeat. Mitä nyt voi odottaa maakunnan korkeimman tunturin laelta. Kannattaa käydä katsastamassa. Tuvan pihassa olevan pöydän ääressä oli reippaasti porukkaa, niimpä levitettiin meidän piknikviltti vähän syrjemmälle kallion päälle ja alettiin evästämään. Kaikkien retkien tärkein osuus.

Kirjoitettiin tietenkin vieraskirjaan ja kuvailtiin tuvan ympäristössä. Reitti jatkuu loivempaa ja metsäisempää rinnettä alas, Valtavaaran kodan kautta. Alaspäin oli tosi leppoisaa menoa, metsä viilensi ja polku oli todella helppokulkuista, leveää ja soralla päällystetty. Myös pitkospuita oli mukavan tiuhaan. Loppuvastuksena tietysti piti vielä pötkiä takaisin Rukan päälle, pienempi karvakaveri päätti puolessa välissä mäkeä että nyt riitti. Hengailtiin hetki polulla ihastellen Valtavaaraa ja kauempana siintävää Konttaista, ei huono taukopaikka ollenkaan. En yhtään ihmettele että tuohon mäkeen on tehty penkkejä aika moneen kohtaan, sen verran tiukka nousu vielä loppuun.

Olen hyljeksinyt Valtavaaran reittiä aiemmin ehkä sen lyhyyden vuoksi, mutta reitin korkeuserot ovat sen verran runsaat, että kannattaa kipaista kevyenä päiväretkenä kyllä tuo. Hellepäivään ei yhtään pidempi matkan olisi tarvinnut ollakaan. Kohta on kaikki Karhunkierroksen yksittäiset nähtävyydet käyty, kai se koko kierroskin pitäisi listalle vihdoin lisätä.

Kuusamossa kaikki hyvin, tänään tehtiin vähän pidempi patikka meidän lähitunturiin joka on Iivaara. Huomenna saan mökille uudet seuralaiset, ei tarvitsekaan jäädä vielä yksin kun iskä ja sisko lähtee.

Xx Matilda