Jos haaveilet Lappiin muutosta, lopeta tekosyiden etsiminen ja tee asialle jotain.

 

Tämä postaus on omistettu kaikille teille, jotka siellä pimeässä etelässä haaveilette päivästä toiseen oikeesta talvesta ja tuntureista ja revontulista, mutta ette saa aikaiseksi kuitenkaan repästä itseänne irti tutusta ja turvallisesta.

Ajattelin avata vähän omaa polkuani tänne pohjoiseen, kun siitä aika paljon viestejä satelee. On tosi kiva, kun ihmiset on kiinnostuneita ja oon huomannut et tosi moni haaveilee tänne muutosta. Joten koitan omalla esimerkilläni kannustaa kokeilemaan, ei se satu.

 

 

Itsehän siis kävin koko Levillä ekan kerran viime talvena, tutustumassa tähän tulevaan työpaikkaani. Olin vähän silleen epämääräisesti haaveillut pohjoisesta ja kausitöistä, ja asettanut tavoitteeksi työllistyä eräoppaana valmistumisen jälkeen. Noh, olen jossain määrin, ainakin työjutuissa, varsin onnellisten tähtien alla syntynyt. Joten tämäkin epämääräinen haaveiluni konkretisoitui yhteen facebookissa nähtyyn postaukseen, jossa haettiin vaellusopasta islanninhevostallille Leville. Liika harkitseminen ei kuulu sen suuremmin vahvuuksiini kuin heikkouksiinikaan, joten hain paikkaa.

Yllätys olikin suuri, kun sain samantien paluuviestin jossa kysyttiin olenko valmis lyömään kättä päälle ensi talven suhteen. Pari paniikki-innostuspuhelua parhaille ystäville ja päätös oli sinetöity, totta kai tarttuisin tilaisuuteen. Sovittiin tulevan työnantajan kanssa että menen hiihtolomalla käymään Levillä, tutustumassa paikkoihin ja porukkaan.

Näin mulla oli siis maaliskuussa hankittuna työpaikka koko seuraavaksi talveksi Leviltä. Ihan vahingossa. Ja muuten, en täyttänyt työpaikkailmoituksen hakuehtoja. Aina kannattaa hakea.

 

 

Sittemmin kävinkin täällä useampaan otteeseen, keväällä, kesällä ja kahdesti syksyllä ennen  muuttoa. Muuttaessani en kuitenkaan tuntenut ketään muita kuin tulevat työkaverini. Asunto mulla on työnantajan puolesta, se on varmaan haastavin asia tänne muuttaessa. Asunnot on todellakin kiven alla, siinä asiassa ei kannata lähteä soitellen sotaan. Itse varovasti toivoisin ensi kesän aikana löytäväni oman kämpän tulevalle kaudelle. Työpaikasta itse ehkä neuvoisin aloittamaan, koska sitä kautta luultavasti järjestyy asuntokin, ja on joku verkosto ihmisiä olemassa.

Töissä oon viihtynyt alusta saakka tosi hyvin, meillä on ihan mahtava työyhteisö ja mä todellakin rakastan mun työtä. Se on varmasti ollut iso osa tässä kotiutumisessa. Alkuun oli muuten vähän rankkaa ja yksinäistä. Olin tosi väsynyt, en tuntenut ketään ja koko ajan oli pimeetä. Vaikka oon aina liikkunut tosi paljon ulkona luonnossa, on kuitenkin eri asia hypätä yhtäkkiä työhön jossa oot 6-12 tuntia päivässä ulkona kylmässä ja suurimmaksi osaksi pimeessä. Onneks mulla on koirat ja ne työkaverit. Tätä vähän vaikeempaa aikaa kesti ehkä pari viikkoa, sit alkoi väsymys helpottaa ja sitä myöten kaikki näyttää kirkkaammalta. Saatiin myös vihdoin kunnolla lunta eli valoa, ja mä tutustuin pariin kivaan tyyppiin, eli sain kavereita myös töiden ulkopuolelta.

 

 

Tykkään täällä arjesta tosi paljon, pääsen toteuttamaan mun unelmaa töiden parissa, mulla on ihana koti ja hyviä tyyppejä ympärillä. Täällä on muutenkin ihmiset ihan mielettömän ystävällisiä, en ymmärrä kuka on keksiny sen et lappilaiset olisi jotenkin epämiellyttäviä tai suhtautuisivat junan tuomiin huonosti.  Päinvastoin! Samaa sarjaa kuin se kaamoksella pelottelu. Lisäks täällä on kaikki mun kaipaamat harrastusmahdollisuudet käden ulottuvilla, en oo joutunut luopumaan mistään. Päinvastoin, vaikka teen ihan normaalia työviikkoa pääosin, tuntuu että ehdin harrastamaan paljon enemmän.

Ratsastuksen ja koirien kanssa lenkkeilyn ja retkeilyn lisäks käyn joka viikko joogassa ja laskettelemassa.  Oon aivan fiiliksissä edelleen näistä maisemista, en meinaa käsittää että saan asua näin kauniissa paikassa ja että voin ihan minä tahansa arkipäivänä hilppasta tunturin laelle, ja kun meen ihan vaan lähimpään metsään siellä ei kuulu mitään ääniä. Ei oo valosaastetta, mun niskat on varmaan siksi niin jumissa koko ajan kun kuljen pää kenossa ihailemassa tähtiä tai revontulia. Tunnen sellasta ylitsevuotavaa kiitollisuutta monta kertaa viikossa.

 

 

Havaintojeni perusteella tosi moni tuntuu miettivän, et olisi siistiä muuttaa Lappiin, mutta sitten ei kuitenkaan rahkeet riitä toteuttamaan. Mä toisaalta osaan ja toisaalta en osaa  samaistua tohon, ainahan muutokset on vaikeita ja pelottavia! Enemmän mua itseäni kuitenkin pelottaa ajatus että yhtäkkiä huomaat elämän ajautuneen sellaseen pisteeseen, ettei ookaan enää mahdollisuutta lähteä ja toteuttaa unelmia. Kannattaa ajatella miten uskomattoman etuoikeutettu on kun on mahdollista ne omat unelmat toteuttaa, ja sitä kautta  taas voi miettiä miten suurta haaskausta olisi jättää ne toteuttamatta vain sen takia että se tuntuu vaikealta.

Mä en usko että ikinä tarvii katua sitä että uskalsi lähteä ja kokeilla, koska aina voi palata. Eihän tässä elämässä mikään oo pysyvää, muutos on ainut varma asia. Uskon että hukkaan heitetyt mahdollisuudet kyllä alkaa kaivelemaan, ja jos liikaa miettii asioita niin melkein mikä vaan alkaa tuntua liian isolta ja vaivalloiselta. Mut tässä(kin) asiassa oon eniten kiitollinen mun kotikasvatukselle. Voin aina luottaa siihen et mitä tahansa teenkin ja minne meen, saan tukea.

Mutta jos haaveilee vaan vuodesta toiseen eikä  toteuta, niin äkkiä ne vuodet muuten vierii. Ja sitä parempaa hetkeä on aivan turha odotella, ei sellasta tule. Eikä sitä kannata pelätä että mitä sitten jos ei viihdykään. Ei tänne muutto mikään one way ticket ole. Jos ei natsaa niin lähtee takasin, sitten aukee joku muu ovi elämässä eikä tarvii jossitella ja kuvitella että voi kun se elämä olis paljon parempaa varmaan siellä jänkhällä.

 

 

Ihanaa loppuviikkoa ♥

xx Matilda

 

 

Rauhallista, rentoa, levollista Joulua

Lämpimät Jouluterveiset täältä jäätävästä pohjolasta.♥

 

Meillä on töissä vuoden kiireisin aika menossa, ei ole paljoa blogille (tai yhtään millekään muullekaan ylimääräiselle) ollut aikaa. Mutta päätin että se on ihan ok, ehtiihän sitä sitten kevväämmälläkin, turha stressata. Ollaan jo kotiuduttu tosi hyvin, olen yllättänyt itseni ajattelemasta hokemasta yllättävän monelle, etten kyllä Suomessa muualla enää haluaisi asua. Onneksi olen ylpeästi myös takinkääntäjä jos niikseen tulee, joten ei nyt vannota mitään. Täällä on kuitenkin ihmisen erinomaisen hyvä olla ja elellä.

 

Sitä en tajua, miten yhtäkkiä tuli joulu.

 

Sen kummempua jouluvalmisteluita tässä ei kaiken työn ohessa olla puuhailtu, lähinnä torttuja ollaan leivottu ja glögiä kiskottu. Yllättävän monet pikkujoulut on silti mahtunut ohjelmaan. Kämppis toi viime viikolla töistä meille ylimääräisen joulukuusen, äiti lähetti kotoa jouluvalot, ja eilen joulusiivouksen päätteeksi vielä koristelimme kuusen joululauluja kuunnellen. Nyt alkaa olla joulutunnelma kohdillaan. Kämppikset lähtivät eilen tahoilleen joulun viettoon, ja oma perheeni matkusti tänne tänään. Nyt on tupa täynnä rakkaita ja mieli pullollaan onnea ja iloa. Sanoinkuvaamattoman ihanaa saada oma perhe tänne. Aattona on tiukka päivä töissä, mutta koitan ottaa koko joulun mahdollisimman rennosti.

Olen vähän kahdenlainen jouluihminen. Toisaalta en perusta yhtään siitä kaikesta hössötyksestä, enkä varsinkaan stressistä joka tuntuu liittyvän tosi isosti joulun valmisteluun. En jaksa mitään krääsää, ja olen varmaan kerran ostanut lahjat etukäteen. Tänä vuonna vedin pohjat, enkä ole ostanyt mitään. Päätin (tänään, kun olin käynyt kaupassa ja tajusin etten vieläkään ole ostanut yhtään lahjaa) antaa aineettomia lahjakortteja.

Toisaalta taas rakastan joulua ihan mahdottoman paljon. Joulussa on ehdottomasti taikaa. Rakastan yhdessäoloa läheisten kanssa, syömistä ja kaikkia niitä ihania ruokia joita jouluun kuuluu. Rakastan kodin tunnelmaa jouluvalojen loisteessa. Itselleni tärkeintä joulussa on lupa olla vaan rakkaiden ympäröimänä muutama päivä. Jouluna on helpompi löytää itsestään se maailman hyvyyteen uskova lapsi. ♥

 

 

Toivotankin ennen kaikkea ihanaa, rauhallista, rentoa ja levollista joulua ihan kaikille.

 

xx Matilda

Terkut Leviltä

 

Vihdoin päästiin pohjoisen tuuliin, ja  että voikin pieni ihminen karhuineen olla onnellinen!

 

Ajettiin tänne viikko sitten torstaina, matkamuistoksi otin  Oulusta 170€ arvoisen selfien, mutta mikään ei voinut lannistaa riemuani kun etelä jäi taakse. Ja kuten olin toivonutkin, ensilumi satoi Leville perjantaina. ♥

Tämän kertaisen Levin reissun agendana oli ratsastusjoogaleiri. Asiakkaat saapuivat perjantaina iltapäivällä ja viipyivät ilonamme suununtaihin. Jokaiseen päivään sisältyi joogaa, niin matolla kuin hevosen selässä, ja ratsastusta tunturimaisemissa. Lisäksi lauantaina oli pihasauna ja palju lämpimänä. Hannele taikoi meille ihania ruokia, ei tarvinnut nälkää nahdä. Itse yövyin koirien kanssa omassa kodissani, asiakkaille oli varattu leiritalo jossa he majoittuivat kahden hengen huoneissa.

 

 

Etenkin lauantain neljän tunnin vaelluksella saimme nauttia ihan mielettömästä keväisestä auringonpaisteesta. Säät suosivat muutenkin viikonlopun ajan, vasta maanantaina iski perinteisempi lokakuinen vesisade. Onneksi lumi oli sadetta sitkeämpää, ja nyt on taas aurinkoista, lumista ja sietämättömän kaunista.

Taaskaan en voinut välttyä suunnattomalta kiitollisuudelta siitä, millaista työtä saan leipäni eteen tehdä. Tiedän olevani suunnattoman etuoikeutettu.

Perjantai iltana kun kävin sattumalta samaan aikaan Levillä olleen Norjalaisen ystäväni kanssa syömässä, kiteytin elämänarvoni tähän lauseeseen

“olen mieluummin onnellinen ja köyhä, kuin tuhlaan elämäni aikuisten töissä.”

 

 

Leirin jälkeen meillä oli vielä työporukalla sunnuntaina paljuiltama, ja saimme seuraksemme upeimmat revontulet  mitä olen koskaan nähnyt. Kamera oli tietenkin kotona turvassa, mutta työkaveri nappasi puhelimella kuvan.

Viipyiltiin Levin maisemissa tällä kertaa tiistaihin saakka, jolloin käännettiin auton nokka kohti Muoniota ja Pallas- Yllästunturin kansallispuistoa. Täällä ollaan erilaisten aktiviteettien parissa sunnuntaihin saakka.

 

 

Lapissa on helppo hymyillä,

 

xx Matilda

 

Ratsastusjoogaa Ahaso-tallilla Lempäälässä 3.-4.11.

 

Tällä kertaa ratsastusta ja joogaa tarjolla etelämmässä, Lempäälän maisemissa. Alla kuvaus viikonlopusta, lämpimästi tervetuloa mukaan!

“Ratsastusjoogakurssilla joogataan lempeästi sekä perinteisesti matolla, että hevosen selässä!

Matilda Lindström on koulutukseltaan eräopas ja joogaopettaja. Hän on opiskellut kansainvälisen joogaopettajan RYT200-tutkinnon Clare Gates-Sjöblomin johdolla, ja tällä hetkellä syventää osaamistaan Seasonal Yin RYT300-koulutuksella. Joogaa hän on harrastanut kymmenisen vuotta, ja ohjannut päätoimisesti viimeiset kaksi.

Jooga edustaa Matildalle ennen kaikkea lempeyttä. Kehoa ja mieltä hellivää liikettä, ja lupaa pysähtyä. Opettajana tärkein arvo Matildalle on antaa asiakkaalle tilaa olla tunnilla juuri sellainen kun on, kenenkään ei tarvitse sopia valmiiseen muottiin.

Hevoset ovat kuuluneet Matildan elämään aivan pikkutytöstä saakka, ja viimeiset vuodet hän on ratsastanut pääasiassa islanninhevosilla. Talveksi hän lähtee ratsastusoppaaksi Lappiin.

Kurssi pidetään la ja su 10-17.30.
Kumpanakin päivänä ohjelmaan sisältyy sekä mattotunti, että joogatunti hevosen selässä. Lisäksi teemme rentoutusharjoituksia ohjaajan johdolla. Tämä viikonloppu tarjoilee todellinen rentoutumispaketin mielelle ja keholle!

Kurssilla tarjoillaan kotiruokalounas ja aamupala erikoisruokavaliot huomioiden.
Kurssille voidaan ottaa 8 osallistujaa. Kurssin hinta 190 euroa sis alv 10%. Varausmaksu 50 euroa kuittaantuu ilmoittautumisen yhteydessä ja loppu laskutetaan erikseen. Varausmaksu sisältyy kokonaishintaan.

Varausmaksua ei palauteta peruutustilanteessa, mutta voit myydä paikkasi eteenpäin.

Käy varaamassa pian paikkasi Hopotin kalenterista!
https://hopoti.com/stable/Ahasotmi

Kurssin listätietoja saat outi.aihkisalo@gmail.com tai www.ahaso.net.

Kurssi järjestetään osoitteessa Säijärventie 353, Lempäälä. Ihan Tampere-Pirkkalan lentokentän vieressä.”

 

xx Matilda

Ratsastusjoogaa tunturissa 5-7.10.2018

 

Uutta ratsastusjoogaleiriä pukkaa, vielä kaksi paikkaa vapaana:

Jos haluat yhdistää hurmaavat islanninhevoset ja joogan, kannattaa sinun ehdottomasti tulla  Leville 5-7.10.2018. Tallin omat ihanat oppaat vievät sinut eripituisille ratsastusretkille tunturiin ja joogaopettaja Matilda johdattaa sinut joogan saloihin. Matildan sanoin jooga on lempeää, hellivää ja hoivaavaa liikettä. Pysähtymistä ja rauhoittumista ja lupaa olla oma itsensä.

Lisäksi sinulla on mahdollisuus kokeilla saunomista Lapin perinteisessä puusaunassa (peseytyminen vadeissa) ja illanviettoa kodassa.

Hintaan sisältyy majoitus, ohjelmat ja ruokailut.
Hinta 345 eur / hlö min 6 hlöä maks 10 hlöä

“Silmiä hivelevä tunturimaisema kohoaa korkeuksiinsa Lapin raikkaassa aamussa. Kaunis luonto, ruskan väriloistossa huojuvat puut ja tunturin maaginen hiljaisuus valtaavat mielen ja saavat arjen unohtumaan. On vain koskematon erämaa, omat sisimmät ajatukset ja tämä ihana hetki. Hiljaisuuden keskellä kuuluu hevosten kavioiden kopse, hengitys ja hirnahdukset, kun ne juttelevat toisilleen. Tulee tunne, että kuulun tähän laumaan, tähän luontoon. Haluaisin hetken pysähtyvän ja tämän tunteen jatkuvan” 

 

 

Aikataulu

Perjantai 5.10. 2018
klo 14 Saapuminen majapaikkaan
klo 15 2t maastovaellus Kätkätunturilla
klo 18 rentouttava iltajooga
klo 20 iltapala ja tutustumista ryhmäläisiin

Lauantai 6.10. 2018
klo 9 aamupala
klo 10-12 aamujooga ratsailla
klo 12 lounas
klo 13 3h maastoratsastus Kätkätunturilla
klo 17 päivällinen
klo 18 iltajooga
klo 19 sauna + iltapala kodassa

Sunnuntai 7.10. 2018
klo 9 aamupala
klo 10-12 aamujooga ratsailla
klo 12 lounas
klo 13-15 jooga ulkona, jonka jälkeen lähtö kotiin

Muutokset mahdollisia.

 

 

Lisätiedot ja ilmoittautumiset 

info@lapinsaaga.fi tai yksityisviestillä Lapin Saaga 

 

Nähdäänkö lokakuussa?

xx Matilda

ps. Kuvissa poseeraa Irmeli, joka on kasvattanut kesän aikana näköjään lähinnä hiuksiaan.

Ratsastusta ja joogaa Kuusamossa

 

Ihan mieletön fiilis! Viime viikonloppuna vihdoin koitti kauan odotettu ratsastusjoogaviikonloppu Wanhan Raatesalmen tilalla Kuusamossa. Viikonlopun suunnittelu sai alkunsa jo maaliskuussa, joten oli lähes epätodellinen olo kun H-hetki oli vihdoin käsillä.

Rakastan Raatesalmen miljöötä, rakastan Kuusamoa, rakastan hevosia, etenkin islanninhevosia ja rakastan joogaa. Lisäksi meitä hellittiin superhyvillä ruuilla, rantasaunalla, eikä tilan muut eläimet yhtään ainakaan vähentäneet innostustani. Ja meidän asiakkaat olivat mahtavia, iltapalapöydässä keskusteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä ♥

Kuinka fiiliksissä on ok olla omasta työstään?

 

 

Viikonloppuun sisältyi tosiaan joogaa matolla, ja oli muuten puitteet kunnossa. Tilan vanhasta navetasta on kunnostettu juhlatila, ja nyt se muuntautui varsin tunnelmalliseksi joogasaliksi. Mattojoogan lisäksi joogasimme hevosen selässä, tätä osuutta odotin tietysti eniten, koska tämä oli pilottiohjaukseni hevosjoogan parissa. Olen kehitellyt liikkeitä ja sarjoja hyvän tovin, ja testaillut niitä itse eri hevosilla. Mutta vasta täällä pääsin ohjaamaan käytännössä. Ja sehän meni hienosti, ainakin omasta fiiliksestä ja palautteesta päätellen. Nyt on hyvä lähteä kehittämään hommaa eteenpäin.

Ratsastusjoogasta on kyseltykin jonkun verran viikonlopun jälkeen. En osaa sanoa minkä verran sitä ohjataan Suomessa tai maailmalla, netistä löytyy kyllä jonkin verran videoita aiheesta. Itse kehittelin sarjat niin, ettei tarvitse pelätä putoamista vaan liikkeet ovat hyvin turvallisia ja yksinkertaisia. Toki jokainen voi itsenäisesti tehdä ihan mitä tahansa asanoita hevosensa selässä. Oma joogani perustuu kuitenkin aina siihen, että kuka vain voi tehdä. Toki hevoselta vaaditaan rauhallisuutta, sen takia olenkin nimennyt tuotteen issikkajoogaksi. Lisää kursseja tulossa jo tänä syksynä, ilmoittelen kyllä heti kun saan tarkemoia aikatauluja. Ja Kuusamoon sovittiin kesäkuulle seuraava. ♥

 

 

Lauantaina päästiin myös kahden tunnin maastoretkelle kauniisiin  maisemiin, tallin oman oppaan vetämänä. Sain siis itse osallistua asiakkaan roolissa, ja kyllä oli ihanaa.

Koko viikonlopusta jäi niin hyvä mieli, että se on kantanut ja varmaan kantaa pitkälle.  ♥ Lämmin kiitos kaikille osallistujille ja etenkin Wanhan Raatesalmen Mirvalle ideaani tarttumisesta ja innostumisesta!

 

 

xx Matilda

ps. Blogihiljaisuus jatkunee vielä viikonlopulle, täällä mökillä kun ei saa tietokonetta ladattua ja nettikin tökkii. Ensi viikolla enemmän mm. retkipostauksia Kuusamosta. Nyt jatketaan vielä lomailua. Kuvia on kamerassa purkamatta satoja, joten odottakaapa vaan.

 

Joogaa ja Islanninhevosia Kuusamossa 24.-26.8.2018

Tervetuloa nautiskelemaan  joogasta ja Islanninhevosista Kuusamon upeisiin maisemiin elokuussa. Järjestämme yhteistyössä Wanhan Raatesalmen kanssa ratsastusjooga-viikonlopun.  Olen vieraillut tilalla ja se on kertakaikkisen upea, ihastuin ensi vierailulla ikihyviksi. Ja issikat tietenkin parhaita.  Alla olevasta linkistä pääset suoraan tapahtuman sivulle:

 

http://wanharaatesalmi.fi/fi/islanninhevoset/ratsastusjooga-viikonloppu/

 

Tässä tapahtuman kuvaus Wanhan Raatesalmen sivuilta:

Nyt sinulla on mahdollisuus tulla kehittämään itseäsi ratsastajana joogan avulla. Viikonlopun aikana teemme joogaharjoituksia sekä ratsailla, että matolla. Kaikkien harjoitusten tarkoituksena on saada ratsastaja tuntemaan kehonsa paremmin.

Matilda.jpeg

Ratsastuksessa tarvitaan hyvää tasapainoa ja keskivartalon hallintaa ja näiden kehittämiseen jooga on oiva työkalu. Joogaharjoitukset myös poistavat lihaskireyksiä ja auttavat sinua siten rentoutumaan paremmin hevosen selässä.

Ratsastusjoogatunnit pidetään pienryhmissä, mikä takaa jokaiselle henkilökohtaisemman kokemuksen ja ohjaamisen. Ratsastusjooga rakentuu sekä kehoa lämmittävien ja avaavien asana-sarjojen, että hengitysharjoituksen ja sitä kautta osittain myös keskittymisen ja mindfulnessin ympärille. Näiden tarkoituksena on herätellä ratsastajan kehoa ja aisteja herkemmiksi yhteistyölle oman kehon ja myös hevosen kanssa.

Viikonlopuksi Aittamme Juhlatila muuntuu joogastudioksi. Yin&Yang-tyyppiset iltajoogat yhdistelevät hengityksen tahdissa tehtäviä rauhallisia liikesarjoja sekä useamman minuutin mittaisia rentouttavia ja liikkuvuutta lisääviä asanoita. Harjoituksissa keskittyisin etenkin lantion, lonkkien ja yläselän alueeseen sekä keskivartalon hallintaan ja vahvistamiseen.

Viikonloppuna tehtävät harjoitukset auttavat sinua rentoutumaan ja olemaan paremmin läsnä hevosesi kanssa. Viikonlopun aikana opit harjoituksia, joita voit hyödyntää myös kotona.

Kurssin hinta on 295€/henkilö, sisältää majoituksen täysihoidolla Villa Raatteenrannassa kahden hengen huoneissa, opetuksen, kurssihevosen, aamiaisen, lounaan, päivällisen sekä saunan käytön.

Joogaohjaajana toimii Matilda Lindström ” Opiskelin Clare Gates-Sjöblomin hellässä huomassa RYT200- tutkinnon Yin-joogasta, ja syvennän osaamistani Seasonal Yin (RYT300) opintojen parissa. Lisäksi olen käynyt lyhyempiä kursseja ja workshoppeja. Jooga edustaa minulle lempeää, hellivää ja hoivaavaa liikettä, pysähtymistä ja rauhoittumista. Lupaa olla oma itsensä. Opettajana tärkein arvoni on luoda asiakkaalle turvallinen ja salliva ympäristö, joka antaa tilaa harjoituksen henkilökohtaisuudelle. Harrastuksiini kuuluvat islanninhevoset ja koirat”

Alustava aikataulu:

Perjantai 24.8.

klo: 16 Saapuminen Wanhalle Raatesalmelle
klo: 18 rentouttava iltajooga aitan juhlatilassa
klo: 20 iltatee ja tutustumista ryhmäläisiin

Lauantai 25.8.

klo: 9 aamiainen
klo: 10-12 aamujooga ratsailla
klo: 12-13 lounas
klo: 13-16 2h maastoratsastus
klo: 16 illallinen
klo: 18 iltajooga aitan juhlatilassa
klo: 19 sauna
klo: 20.30 iltatee

Sunnuntai 26.8.

klo: 9 aamiainen
klo: 10-12 aamujooga ratsailla
klo: 12-13 lounas
klo: 13-15 jooga ulkona, jonka jälkeen lähtö kotiin

VARAUKSET:
varaukset ja lisätiedot:
varaukset(at)wanharaatesalmi.fi
p. 040-1502 606/Mirva

Kurssin hinta on 295€/henkilö
(Sis. majoituksen täysihoidolla Villa Raatteenrannassa kahden hengen huoneissa, opetuksen, kurssihevosen sekä saunan käytön)

Lämpimimmin tervetuloa Kuusamoon kanssamme ♥

xx Matilda

Laitonta söpöilyä

Tämä postaus sisältää noin 58 kuvaa tuoreesta hevosen lapsesta, ja hyvin vähän asiaa. Aivan sopiva sunnuntaipostaus siis. Nautiskelen tässä itse aamupalaa ja kolmatta kuppia kahvia, kello on kuitenkin vasta 13:00. Unta on riittänyt aika paljon, edelliset viikot olivat varsin kiireistä sinkoilua, pitkiä raskaita päiviä ja paljon matkustusta ympäriinsä. Nyt huomaa, että kroppa ja mieli kaipaa lepoa. Olen tässä porukoilla majaillessa saanut taas rauhallisten aamujen rutiineistani kiinni, eli aloitan aamuni muutamalla Yin-asanalla, sitten meditoin hetken ja kun nousen teen vielä muutaman herättelevän joogasarjan. Ihan erilainen olo kropassa ja mielessä, ja harjoituksen kesto on ihan vapaasti määriteltävissä.  Vartissa saa jo ihmeitä aikaan. Mun oma kroppa on ihan jumissa tällä hetkellä a) autoilusta b) muutosta c) harjoituksen laiminlyönnistä kiireen nimissä. Ajattelin ehkäpä kuvata joogajuttuja ensi viikolla, jos Kuusamon hyttystilanne sallii ulkona joogailun. Hyttysjooga ei houkuttele.

Hyttysiä tai ei, ihanaa päästä mökille! On tää kevät ollut niin hullunmyllyä, ja vaikka tietysti odotan eniten Norjan reissua, viikon välietappi Kuusamon perukoilla on kyllä parasta mitä voi nyt elämä tarjota. Rakastan meidän mökkiä, rakastan Kuusamoa ja kaipaan hetken rauhaa. Tänä kesänä ei mitään varsinaista kesälomaa ole, mutta nyt pidän viikon vapaata ennen työharkkaa ja viipyilen Norjassa vähän pidempään, kuin harjoittelu kestää.

 

 

Mutta nyt kuvien henkilöön. Hän on Irmeli! Kävin eilen tapaamassa häntä, hoitohevoseni Fridan kaksi päivää vanhaa vauvaa. Meinasin haljeta liitoksistani. Uskotteko miten pehmeä ja rutistettava tuo otus on. Sain myös pussailla hänen täydellisen pehmoista turpaansa. Äitinsä on ollut rakas ystäväni jo monta vuotta, mutta harmillisen vähän olen vuoden aikana ehtinyt tallille. Jostain pitänee aina malttaa luopua, kun jotain uutta tulee elämään.  Harmittaahan se, kun aika on niin rajallista. Mutta onneksi sitä on meillä kaikilla vuorokaudessa ihan saman verran.

 

 

 

Aloin jo vähän harmitella, kun ensi viikolla pitää lähteä.. Aion kyllä ehtiä vielä uudelleen moikkaamaan tätä kaveria ennen sitä. Ja onneksi tyyppi on varsin pieni vielä syksylläkin, kun seuraavan kerran tapaamme. Mutta siis. Kattokaa nyt. Sievä kuin sika pienenä, vaikka onkin hevon lapsi.

 

 

Mulla on tänään toisiksi viimeinen joogatunti Pranalla, aivan hullua! Koitan olla ajattelematta sitä. Sen sijaan ajattelen mielelläni häntä. Illalla menen ystävän kanssa vähän mökkeilemään. Tässä lähtöä edeltävässä kaoottisessa vaiheessa on kyllä se hyvä puoli, että on tullut nähtyä ystäviä enemmän kuin yleensä. Vaikka harvan kanssa muutenkaan nähdään erityisen usein, niidenkään jotka asuvat samassa kaupungissa. Silti, kun lähtee kauas on siinä erilainen etäisyyden tuntu, ja tarve nähdä vielä ennen lähtöä. En valita yhtään. Ja nyt kun muutosta on selvitty jotakuinkin, pitäisi alkaa miettiä mitä tarvitsee mukaan kahden kuukauden reissulle.

Seuraavassa postauksessa ehkä jotain asiaakin, mikäli pääni täyttänyt hattara joskus väistyy ja aivotoimintani palautuu. Siihen saakka, ei muutakin ihanaa sunnuntaita.

xx Matilda