Retkellä Alppiruusupuistossa

 

Loma vei Jyväskylän kautta Helsinkiin, ja pian takaisin Jyväskylään ihanan rentoa juhannusta viettämään. Oon ollut nyt viikon Helsingissä ja aika loppuu kesken. Aika loppuu kaikkialta kesken.

Miksei aikaa voi hidastaa? Haluan olla kaikkialla enkä laskea päiviä. Helsinki on tarjonnut parastaan, koko viikko on ollut aurinkoa ja lämpöä ja lempeitä kesäiltoja. Ystäviä ja seikkailuja mitä muistella kun menee takaisin.

 

 

Yhtenä täydellisenä kesäiltana käytiin Amandan ja Sirjan kanssa Haagassa ihailemassa kukkasia alppiruusupuistossa.

Tultiin kreivin aikaan puistoon koska alppiruusujen kukinta-aika on vain parisen viikkoa, joten ei kannata vatuloida mikäli mielii piipahtaa tuolla.

Osa kukista oli jo lakastunut, mutta vielä oli kuitenkin satumaista. Ilta-aurinko loi vielä taianomaisen valon siivilöityessään puiden ja pensaiden läpi puistoon. Paikka on ilmeisen suosittu, mutta hyvin mahtui kulkemaan pitkospuilla. Nimettiin paikka somepuistoksi, koska itsemme mukaanlukien kaikki kulkivat siellä enemmän tai vähemmän kuvaamassa. Mutta minkäs teet kun koko paikka huutaa ottamaan ihania kesä-, kukka-, poseerauskuvia.

Alppiruusupuiston jälkeen mentiin vielä syömään jäätelöä ja vaan nauttimaan kesästä. Juuri tätä kaipasin lomalta, että saan ihan tavallisesti hengailla läheisten kanssa ja se on kyllä toteutunut ihanasti.

 

 

Haagaan pääsee keskustasta helposti junalla tai bussilla tai esim pyörällä jos pyöräily ei olisi aivan kamalaa ja ahterista. Tyypillisin aika kukkaloistolle on käsittääkseni kesäkuun alku, eli kannattaa laittaa ensi kesää varten korvan taakse, jos nyt ei ehdi.

Oltiin muuten eilen Lintsillä ja PIRUVIE että harmitti, kun sattumalta juurikin eilen oli uuden Taiga-vuoristoradan avajaiset. Näytti ihan sairaan hauskalta vempeleeltä, mutta ei kertakaikkiaan hermo kestänyt jonottaa tuntia johonkin laitteeseen.. eli pakko mennä ensi kerralla uudelleen.

Ihanaa juhannusta! Ihan sama mitä teette niin nauttikaa ♥

xx Matilda

 

Jos sun stressi on niin mene metsään

 

Muuttokaaoksen keskellä olen taas kerran ihan itse konkreettisesti todistanut kuinka iso vaikutus luonnolla on omaan hyvinvointiin. Kun on kiire ja stressaa, on vaan ihan pakko päästä välillä metsään. Huomaan jo pienenkin piipahduksen tekevän ihmeitä. Metsän syleilyssä on helpompi olla ja hengittää, arkiset murheet eivät jaksa seurata puiden alle, vaan jäävät metsän reunaan odottamaan.  Tässä muuttoa suorittaessa aina välillä kotona pahvilaatikoiden keskellä istuessa iskee epätoivo, mutta jo kymmenen minuuttia metsässä saa aivot käännettyä “kyllä kaikki järjestyy” asentoon. Metsästä palaa pikkuisen energisempi ja iloisempi tyyppi, joka jaksaa uskoa siihen että vielä tästä kaaoksestakin löytyy se järki ja innostus, jonka takia tälle tielle lähdin.

Tällä hetkellä ollaan poikien kanssa siskoni luona Helsingissä, mulla on Nuuksiossa metsämieli-keikkoja. En taas oikein tahdo uskoa, miten kivaa voi työ olla. Kun alotin joogan ohjaamisen, mietin ihan samaa.  Työssä menee kuitenkin elämästä aika iso siivu, joten olen kyllä todella kiitollinen saadessani tehdä asioita, joita rakastan. Leipä on ohut ja alkutaipaleellahan tässä ollaan kaikin puolin, mutta on jo nyt todella etuoikeutettu olo. On muuten myös kivaa kertoa ihmisille luonnosta ja sen hyvinvointivaikutuksista, kun ne koskettaa itseä tällä hetkellä stressaavassa elämäntilanteessa niin läheisesti ja konkreettisesti. Seison sataprosenttisesti sen takana, mitä puhun.

Huominen metsämieli- keikka on samalla eräopasopintojeni näyttö, aiheena teemallisten luontopalveluiden järjestäminen. Koulu on siis sentään hyvällä mallilla, vaikka tuntuu että koko pakka on muka levällään tällä hetkellä. Noh, perjantaina asunnon luovutus joten sen jälkeen olen huoleton koditon. Ennen perjantaita on kyllä vielä hommaa enemmän kuin tarpeeksi, alunperin ajattelin viihtyä täällä torstaihin saakka, mutta pakko lähteä jo huomenna että ehtii nukkuakin ennen perjantaita. Nukkuminen on nimittäin aika jees, sen aina tajuaa kun unet jää kiireen keskellä liian lyhyiksi.

Tänään meillä oli yhtä varsin vapaamuotoista palaveria lukuunottamatta vapaapäivä, yritin aamulla herätä kymmenelta mutta olin niin väsynyt että sain itseni oikeasti hereille lopulta vasta 12, kun sisko alkoi paistaa lettuja (tehokas herätyskello). Hoitelin aamupäivän vähän asioita koneen ja puhelimen päässä, ja iltapäivästä käppäiltiin Rajasaareen palaveriin, jonka tuotos julkaistaan ihan pian. En malttaisi odottaa, tulee niin kivaa. Palaveri pidettiin siis koirapuistossa, joten koirat saattavat liittyä myös valmiiseen tuotteeseen olennaisesti. Mukava 12 km kävelylenkki saatiin samalla, ja pysähdyttiin Regattaan kahville ja korvapuustille. Noista mun maalaisjunteista on täällä Helsingissä kuoriutunut varsin kehityskelpoisia citykoiria, enpä aluksi olisi uskonut.

Nyt taidetaan käydä vielä iltauinnilla, huomennakaan ei onneksi tarvitse kukonlaulun aikaan nousta. Postauksen kuvat on maanantailta Nuuksiosta. On kyllä maa niin tuhottoman kuiva, että ihan hirvittää. Kävin ihan lenkkareilla kuvaamassa tupasvilloja, ei puhettakaan että olisi kengät kastuneet.

xx Matilda

Viikko elämästä, elämä viikossa

Aina välillä joku ihmettelee, miten ehdin tehdä niin paljon kaikkea. Tämä hämmästyttää mua usein suuresti, koska olen omasta mielestäni aika laiska tyyppi. Laiskuuden lisäksi olen kuitenkin mahdoton innostumaan asioista, ja todella optimistinen ajankäyttäjä. Kuvittelen siis, että ehdin hyvin tehdä mm. kaiken.

Viime viikko olikin hyvä esimerkki tästä kun “vähän kaikkee” kasaantuu samalle viikolle.  Ajattelin siis avata viikkoni kaikille teille, jotka mietitte miten mä voin olla joka paikassa lähes samaan aikaan.

Maanantaina kello soi 4:45, oltiin sovittu luokkakaverini Johannan kansa treffit Muuramen shellille kello kuudeksi, josta matka jatkuisi kohti Hyvinkäätä ja metsämieli-ohjaajakoulutusta. Sopivasti olin edellisenä iltana unohtanut puhelimen laturin töihin, joten aamulla piti koukata vielä studion kautta matkalla Muurameen. En yleensä ikinä herää vapaaehtoisesti aikaisin, mutta täytyy kyllä sanoa että aamu oli uskomattoman kaunis. Ihastelin luontoa jo koirien kanssa aamulenkillä, ja huokailu jatkui matkalla maisemien vaihtuessa toinen toistaan kauniimmiksi. Kyllä Suomi on ihana.

Kurssipäivä oli pitkä, mutta myös antoisa. Aamupäivä meni rehellisesti unta vastaan taistellessa, vaikka asia oli todella mielenkiintoista. Lounaalla oli pikatreffit ystävän kanssa, jonka yritykselle menisin loppuviikosta tekemään pari keikkaa. Käytiin käytännön asiat läpi, ja takaisin metsämielen pariin. Iltapäivän olimme onneksi ulkona ja teimme harjoituksia. Metsämieli-menetelmässä on niin paljon samaa kuin joogassa ja etenkin mindfulnessissa, että harjoitukset on tuntuneet alusta saakka tutuilta. Päästiin vähän itsekin kokeilemaan ohjaamista, ja lopuksi saatiin todistukset. Kello 17 startattiin kohti Jyväskylää. Kotimatka meni nopeasti johtuen hyvästä seurasta ja tasokkaista jutuista, mutta kotona olin silti vasta 20:30. Kevyt 15h rutistus siis. Illalla oli pakko vielä valmistautua tulevaan päivään, edessä olisi näyttö Leivonmäellä. Kävin lähimetsässä vetämässä muutaman kerran läpi suunnittelemani metsäjoogan, pulisten samalla ohjeita englanniksi. Onneksi koirat osasivat lenkkeillä sillä aikaa omatoimisesti, ei ollut kauheasti paukkuja enää jäljellä pitkälle ulkoilulle.

Tiistaina herätyskello pärähti soimaan seiskan pintaan, aamulla vielä vähän pakkailua ja panikointia ja auton nokka kohti Leivonmäen kansallispuistoa. Edessä koko päivän kestävä näyttö, teimme luokkakaverini Maijan kanssa yhteistyötä koska ryhmä oli niin iso. Asiakkaana meillä oli ulkomaalaisia ja suomalaisia opiskelijoita. Itse tein kansainvalisten asiakkaiden opastamisen, ja Maija teemallisten luontopalveluiden järjestämisen näytön. Ohjelmassa oli noin 5km patikointi, reitti nimeltään Harjun kierros, sekä ruuanlaitto ja metsäjooga. Pysähdyimme Lintuniemeen ruuanlaittopuuhiin, ja ohjasin asiakkaille lyhyen metsäjoogaharjoituksen. Ruuanlaitto oli järjestetty metsäpalovaroituksen takia niin, että asiakkaat valmistivat ruuan itse retkikeittimillä kolmen hengen ryhmissä, meidän opastaessa. Ruuasta ja joogasta tuli todella paljon mieltä lämmittävää palautetta asiakkailta. Maija oli suunnitellut mielettömän menun, ei mitään pussiruokia. Pääruokana oli tomaattikeittoa ja nokkosvoipatonkia, jälkiruokana marja-kaurapaistosta kinuskikastikkeella ja voikukkasiirapilla. Hittejä kaikki. Kahvit juotiin patikoinnin päätteeksi.

Päivä oli kaiken kaikkiaan todella opettavainen ja onnistunut, mutta myös raskas ja väsyttävä. Paras kiitos oli päivän lopuksi aidosti tyytyväiset asiakkaat, jotka olivat saaneet pienen maistiaisen Suomen luonnosta kauneimmassa kesäpuvussaan. Sain patikointiosuudesta myös osanäytön aiemmin Kebnekaisen reissulla suorittamani luonnossa liikkumisen opastamisen näytön täydennykseksi, siinä näytössä kun vaaditaan kahden eri luontoliikuntalajin opastus, ja Kebnellä vaan hiihdettiin. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla, nyt on puolet näytöistä suoritettu. Loppusuora häämöttää.

Täytyy sanoa että kotiin päästyäni oli sen verran takki tyhjä, että taisi ilta vierähtää lähinnä jääkaapin ja sohvan välissä. Illalla nopea pakkaus ja aikataulujen varmistaminen keskiviikkoa varten, ja unta palloon.

 Keskiviikkona venytin heräämistä seitsemään saakka, ja sehän kostautui heti. Edessä aikainen lähtö Helsinkiin, jossa olisi vuorossa iltapäivällä ensimmäinen metsämieli-keikka Nukksiossa. Lähdin ihan hyvissä ajoin, mutta kymmenisen kilsaa ajeltuani aloin epäillä tulikohan rahapussia pakattua illalla mukaan. Noh, eipä tullut. Uudelleen kotoa lähtiessäni en ollut enää ihan niin hyvissä ajoin, mutta onneksi ei ollut ruuhkaa matkalla ja pääsin joutuisasti Helsinkiin. Siskoni oli muuttanut viikonloppuna omaan kotiin Lauttasaareen, joten tiputin pojat ja tavarat kyydistä siellä, ja suuntasin itse noutamaan ohjaajakollegaa sekä tarvittavaa varustusta iltapäivän keikkaa varten. Ajoin vain kerran harhaan, ja olimme tosi hyvissä ajoin Nuuksiossa. Edessä oli meidän molempien eka metsämieli-ohjaus, vähän jännitti mutta fiilis oli silti tosi hyvä. Keikka meni molempien osalta hienosti, ja sain lisää vahvistusta sille että olen oikealla tiellä vihdoinkin ammatillisesti.

Kun lopulta pääsin takaisin Amandan luokse, olo oli kaikkea muuta, kuin pirteä. Eniten tuntui väsyttävän loputon autolla ajo, vielä ihan vieraassa paikassa ja kaikkien tietöiden keskellä. No, väsymykseen on paras lääke uni ulkoilu, joten lähdimme tutustumaan Lauttasaaren lenkkimaastoihin. En pettynyt! Aloin jopa varovaisesti pitää Helsingistä, ja mietin että voisin ehkä syksyllä viettää pari kuukautta siellä, jos töitä riittää.  Noh, syksyyn on vielä aikaa ja suunnitelmat onneksi ihanasti auki. Vink vink.  Joka tapauksessa, Lauttasaari on kaunis. Parin tunnin ulkoilun jälkeen oli vielä tämän reissun odotetuin tapahtuma, Partioaitan klubi-ilta jossa idolini Pata Degerman kertoi sukellusretkikunnan reissusta Etelämantereelle. Pata on ihan huikean innostava puhuja, ja luulen että hän ehti puolessatoista tunnissa puhua sen, mitä normaali ihminen kolmessa. Kuvat olivat luonnollisesti toinen toistaan hienompia. Onneksi jaksettiin mennä. Nautiskeltiin iltaman jälkeen vielä terveelliset MC Veganit iltapalaksi, hoidin muutaman työjutun ja unta ei tarvinnutkaan paljoa kysellä.

Torstaina oli luksusaamu, eli ei herätyskelloa. Nukuinkin kymmeneen ja makoilin varmaan yhteentoista. Lähdettiin aamupäivälenkille ja kauppaan hakemaan lounastarpeita, vasta 14:30 oli lähtö Nuuksion suuntaan taas Petran kanssa tutustuttamaan asiakkaita metsämielen saloihin. Nyt oli jo paljon enemmän itsevarmuutta, koska keikalla oli sama rakenne kuin edellispäivänä. Kelikin oli aavistuksen viileämpi, joten kävely oli miellyttävämpää kuin täydessä helteessä. Työpäivän jälkeen palasin vielä muutamaksi hetkeksi Amandan luo, käytiin vähän ulkoilemassa ennen kotimatkaa. Sain onneksi kyytiläisen matkalle, niin ei tarvinnut yksinään väsyneenä ajella. Matka meni mukavasti Millan kanssa höpistessä, ja taisin olla kahdentoista maissa kotona. Kaaduin ihan suoraan sänkyyn, en jaksanut edes hampaita pestä, saatika mitään reppua purkaa. Kunnes muistin a) aamulla lintuntentti enkä ollut ehtinytharjoitella b) puolilta päivin tapaaminen meidän kv-opettajan kanssa Norja-juttuihin liittyen, empä ollut niitäkään katsonut. Eipä siinä, valot päälle ja opiskelemaan. Kello oli jotakin yhden paremmalla puolella, kun kaaduin uudelleen petiin. Herätykseen aikaa 4h 45min.

Perjantaina edessä kevaan vika koulupäivä. Harkitsin ihan tosissani jättäväni päivän väliin, väsytti niin jumalattoman paljon. No, lintutentti ja Norja-palaveri kuitenkin sai raahautumaan ylös sängystä. Aamulenkillä olikin sitten ihan kunnon ripaskatreenit, kun Lempillä oli maha sekaisin. Myöhästyin koulusta 20 min, enkä ollut ehtinyt edes ajatella aamupalaa. Lähdettiin heti saavuttuani lintutentin maasto-osuudelle. Siellä oltaisiin kymmenen lajin verran, osa ulkonäöltä ja osa äänen perusteella tunnistettavia. Koska en ollut kertaakaan kuunnellut niitä ääniä, jännästi en myöskään tunnistanut mitään. Mutta näköhavainnot meni nappiin, ja sain kuitenkin 5/10 maasto-osuudesta. Loput lajit sitten ruokailun jälkeen kuvista, eli helppoa kuin heinänteko verrattuna maastoon. Nyt on siis koko koulun pelottavin etappi suoritettu, kaikki muu tuntuu lasten leikiltä. No ei nyt ihan, mutta kyllä nuo linnut oli se isoin mörkö minun ja valmistumisen välissä. Käytiin tentin jälkeen vielä pikkuisen treenaamassa metsässä kasveja, koska kasvitentti on vuorossa ensimmäisenä syksyllä. Itse olen silloin vielä Norjassa, mutta teen tentin sitten yksinäni kun palaan. Kasvit on isoin ryhmä, mutta tunnistan niitä valmiiksi paljon paremmin kuin lintuja.

Ja niin se vaan olikin lukukausi ohi, toivoteltiin hyvää kesää ja nähdään syksyllä. Huh huh, aikamoinen vuosi! Nappasin vielä erävarastosta SUP-laudan lainaan, tarkoituksena vähän ottaa tuntumaa lautaan jos joskus pääsisi SUP-joogan parissa keksimään jotain kivaa. Koulupäivän jälkeen oli viikon eka joogatunti, vähiin käy ohjaukset Pranalla ennen kuin on aika liihottaa uusiin tuuliin. Hullua. Joogan jälkeen erehdyin Prismaan koska koirat tarvitsi matolääkkeet ja jääkaappi edes jotain täytettä valon lisäksi. Virhe. Pari muutakin oli Prismassa  varmaan valmistujaisruokia ostamassa, ja kivana pikku yllärinä korttimaksut ei toimineet. No meni sitten joku reilu tunti siihen kauppareissuun. Illalla sohva selässä Netflixiä ja tortilloita.

Lauantaina nukuin pitään, yli 11. Nopea metsäretki koirien kanssa, keräsin samalla ison kimpun kukkia. Suihkun kautta alkoon hakemaan skumppaa itselle ystävälle ylioppilaslahjaksi. Kotona askartelin kukkaseppeleen juhla-asun kaveriksi, ja mietiskelin siinä että olenko ollut vähän liikaa eräilemässä, kun pukeudun juhliin metsäksi. No rakastin tätä lookkia, joten ihan sama vaikka olisinkin. Juhlat olivat I HA NAT. Olen niin ylpeä ystävästä, joka on käynyt kolme vuotta kokopäiväisesti töissä ja iltalukiossa. Juhlissa oli myös maailman parasta vegaanista ruokaa, ja palju. Ihania vanhoja ystäviä, joita en ollut vuosiin nähnyt. Nautin sopivasti skumppaa, ja koko rahan edestä tarjoiluista, sekä kylpemisestä. Jaksoin valvoa yhteen saakka, kunnes nukahdin sohvalle. Onneksi oli kyyti kotiin, vielä nopea ulkoilu koirien kanssa ja pehkuihin.

Sunnuntai  löllöttelin poikien kanssa melkein koko päivän sängyssä, söin jäätelöä ja tortilloita. Iltapäivällä reipastuin sen verran että mentiin uimaan, onneksi koska nyt onkin jo kylmä ja tuulee. Illalla oli jooga, jonka jälkeen hyökkäsin kaverin luokse iltapalalle. Kirjoitin myös nälkävuotta pidemmän to do-listan tälle viikolle, koska muutto, ja sen jälkeen lähtö, lähestyy ja hommaa on aivan sairaasti. Tämä viikko siis kokonaan Jyväskylässä, eli täysin eri meininki verrattuna edelliseen. Joogatunnit tiistaita ja lauantaita luukunottamatta Urban Pranalla joka ilta, tuu vielä mun kanssa matolle kun on mahdollisuus <3

Semmosta! Kivaa maanantaita, mä jatkan asioiden hoitamista ja kahvin kittaamista. Ainiin, mun parhaista parhaimmalla rakkaalla pienellä pojalla on tänään viis vee synttärit. Juhlitaan perheen kesken nakkikakulla, loppuviikosta mennään synttäriretkelle, siitä lisää myöhemmin.

xx Matilda