Kokalmuksen kierros koirien kanssa- minivaellus syyskuussa

 

Järjestän syyskuun alussa yhteistyössä Pet Rescue Finlandin kanssa minivaelluksen koirien kanssa Hossan kansallispuistossa.  Deli on siis tullut minulle kyseisen yhdistyksen kautta, joten on enemmän kuin ilo päästä tekemään yhteistyötä. Retken tuotosta laitetaan iso siivu koirien sterilointeihin Liettuassa, hyvällä asialla siis vaelletaan. Tästä lisäinfoa alla, ja ajankohtaista-sivulla. Kävimme tulevaa vaellusta varten kartoittamassa reittiä, joka olisi tarkoituksena kiertää syyskuussa. Ja meni kerralla nappiin, tänne tullaan ehdottomasti.

 

 

Olin itse aiemmin känyt Hossassa vain Julma-Ölkyllä, joka sekin on hieno. Kokalmusta oli kuitenkin kehuttu kovasti, ja ainakin tämän yhden kerran kokemuksen mukaan se on myös hieman rauhallisempi kuin Ölkky.

Kokalmuksen kierros on noin 14 kilometrin mittainen rengasreitti, joka kiertelee ihan mielettämön kirkasvetisten järvien rantoja pitkin. Taukopaikkoja oli vähän väliä, ja pysähdeltyä tuli muutenkin, juurikin noille upeille rannoille. Parhaita paloja on vaikea valita, mutta yksi kohokohdista oli kahden järven välissä kohoava harju, jonka päällä reitti kulki. Myös Muikkupuron mutka oli ihana. Sinne pääsee muuten esteettömästi parkkipaikalta, helppo poiketa siis. Ihan mahtavaa, että kansallispuistoissa huomioidaan liikuntarajoitteisia- luonto kuuluu kaikille ♥

 

 

Meille sattui retkelle oikein kunnon hellepäivä, mutta se ei noissa maastoissa haitannut yhtään. Koirat pystyi viemään uimaan käytännössä miten usein tahansa. Ja itsekin pulahdin kahdesti. Järvet ovat lumoavaa luonnonhiekkarantaa, ja todella matalia. Ihan työkseen sai kahlata jotta pääsi uimasille saakka. Tulipaikkoja tuolla on tosiaankin tiuhempaan kuin ehtii edes kaivata, aivan ihanilla paikoilla kaikki. Yöpymispaikkojakin kaksi, joten ruuhkaa voi vähän vältellä jos toinen on ihan tupaten täynnä.

Reitin maasto on varsin helppokulkuista, eikä korkeuseroja ole paljoa. Nähtävää ja kauniita maisemia sitäkin enemmän, ja juurikin kauniina kesäpäivänä ihan lyömätön paikka. Kohtasimme muita kulkujoita vain kourallisen, paitsi toisella yöpymispaikalla Lipposen salmessa oli kaksi isompaa porukkaa. Sen sijaan aiemmalla oli siinä vaiheessa vain yksi pariskunta. Aika kohtuullinen määrä ihmisiä, kun keli oli mitä mainioin ja kesälomakausi menossa.

 

 

Hossa on kyllä mitä mainioin paikka, kivaa vaihtelua tuntureille ja vaaroille. Monta reittiä ja paikkaa miellä vielä tuolta käymättä, mutta ehdottomasti aiotaan tutkia tätä kansallispuistoa lisää. Ajomatkakin on varsin kohtuullinen.

Tässä vielä lisätiedot syyskuun retkestä:

Mukavaa viikkoa, palataan seuraavaksi Norjan retkijuttujem pariin ♥

xx Matilda

Mökkipäiväkirjat, viimeinen osa

 

 

Viimeistä iltaa mökillä. Huomen aamuna matka jatkuu ensin kohti Kilpisjärveä, jossa tarkoitus viettää yksi yö ja huiputtaa Saana, jos kelit on suotuisat. Kilpisjärveltä suuntaamme Norjan puolelle, ajatuksena Vierailla Blåvatnetilla niin ikään yhden yön taktiikalla. Sieltä sitten huristellaan perjantaina kohti määränpäätämme Støtä.  Siellä vietetään loppukesä, ja palataan elokuun lopussa takaisin Kuusamoon. Parasta! Olen todella todella innoissani kaikesta tulevasta.

 

 

Meillähän oli mökillä vieraita torstaista lauantaihin, käytiin vierailemassa kesäasuisella Konttaisella ja muuten sitten syötiin, saunottiin ja syötiin. Lauantaista saakka ollaan oltu koirien kanssa kolmestaan, aivan ihanaa akkujen latausta. Kevät oli niin isoa myllerrystä, että tämä parin viikon mittaan venynyt loma Kuusamossa on ollut juuri se, mitä olen kaivannut. Aika täällä kulkee ihan omia uomiaan. Toisaalta tuntuu, kuin olisimme olleet vasta muutaman päivän, ja toisaalta taas vanha elämä Keski-Suomessa tuntuu vähän kuin kaukaiselta unelta. Ja hyvä niin, aikansa kutakin. Nyt on aika mennä kohti uusia tuulia. On ihanaa olla aivan irrallaan. En tiedä yhtään, enkä haluakaan tietää, mitä elämä tuo tästä eteenpäin tullessaan. Ehkä juuri tämä parin viikon juurrutus näissä rakkaissa maisemissa saa kaiken tuntumaan niin mahdolliselta. Olen ennenkin tullut tänne pakoon stressiä, nyt tulin tänne aloittamaan kokonaan uuden luvun elämässä. Kuusamo tekee ihmiselle hyvää. Ja varmaan koirillekin, paitsi Delistä on tullut kuriton. Pyydystin sitä äsken hyvän tovin, kun se ei suostunut tulemaan rannalta sisälle mökkiin. Ruokahan se lopulta sitten tehosi.

 

 

Ollaan pari päivää lähinnä löllötelty ja hengailtu mökkimaisemissa, käyty iltalenkillä ja saunottu ja uitu. Paistettu lettuja aamu- ja iltapalaksi. Nukuttu niin kauan kuin nukuttaa. Olen kuvaillut joka ilta auringonlaskua, koska  se tuntuu olevan ilta illalta kauniimpi. Järvivesi on edelleen kymmenen asteista, mutta olen uinut joka ikisenä iltana. Eilinen vietettiin Hossassa, käytiin tutkailemassa reittejä yhtä tulevaa juttua varten. Kierrettiin Kokalmuksen kierros, ja voi pojat, se oli ihana. Kokalmuksesta ja Konttaisesta tulossa ihan omat postauksensa, jahka pääsen tukikohtaan jossa voin kirjoittaa koneella. WordPress- sovellus puhelimelle on todella todella raivostuttava.

 

 

Nyt pitäisi pakata kamat autoon jotenkin järkevästi, ja siivota mökki. Kävin tänään jo Kuusamossa täydentämässä koiranruokavarastot ja tankkaamassa auton. Tarkoituksena päästä oikeasti aamulla hyvissä ajoin lähtemään. Olen edistynyt pakkaamisessa hyvin vähän, mutta sauna on jo tietenkin päällä, heh. Postauksen kuvat on otettu tässä muutaman viime päivän aikana, taas täältä mökkiympäristöstä. Löysin tuon ihanan Tupasvillaparatiisin ihan sattumalta iltalenkillä, silloin ei tietenkään ollut kameraa mukana. Ei muutakun seuraavana iltana kameran kanssa uudestaan.

 

 

Nyt alan tiskaamaan ja roudaan matot ulos, ratsaan ruokakomeron ja pakkaan vaatteet. HUh, hengästyttää. Sitten otan viiniä ja menen saunaan- kuulostaa paremmalta. Palataan tien päältä.

 

xx Matilda

ps. Ensimmäinen versio postauksesta KATOSI, joten tämä versio kirjoitettu aikamoisella vauhdilla ja kiukulla.

Mitä kannan mukana vaelluksella?

Eli mitä sinne omaan rinkkaan eksyy mukaan kun lähdetään vähän pidemmälle, kuin yhden päivän retkelle?

En ole mikään grammanviilaaja, ja toisaalta taas koitan selvitä aina mahdollisimman vähälla tavaralla. Eli en suosittele ketään kopioimaan tätä listaa minään varmana nakkina, vaan käyttämään omaa järkeä. Tässä postauksessa kuitenkin esiteltynä ne kamppeet, jotka lähtee aina mukaan. Joskus mukaan tarttuu muutakin, joskus ei. Ruuat reissun pituuden mukaan, näiden tavaroiden kanssa rinkkaan jää vielä reilusti tilaa omille, ja koirien ruuille.

Koirat tarvitsisivat ehdottomasti omat rinkat, mutta opiskelijabudjetti ei ole antanut vielä myöten moiseen sijoitukseen. Olen suunnitellut tilaavani koirille suomalaiset, mittatilaustyönä tehtävät Jeri-koiranrinkat. Varsinkin Deli on niin omituisen mallinen, ettei sille istu oikein mitkään valjaatkaan, joten kivempi sijoittaa kerralla varmasti hyvään reppuun. Sitten kun kukkaro antaa periksi..

Mutta mitä se rinkka onkaan syönyt sisäänsä?

Yöpymistarvikkeet

  • Perus solumuovi saatu/ostettu jostain joskus ikuisuus takaperin. Funktiona suojata ilmatäytteistä alustaa koirien kynsiltä, ja toimia vara-alustana jos ilmatäytteinen hajoaisi.
  • Teltta Helsport Nordmarka 3, ostettu XXL alennusmyynnistä. Juuri sopiva mulle ja koirille, tai kahdelle ihmiselle, mutta tarvittaessa mahtuisi kaksi ihmistä ja koirat. Painaa noin 3,5kg, tilava absidi.
  • Ilma- ja untuvatäytteinen makuualusta. Paras retkeilymukavuutta lisäävä varuste ikinä. Omani on Exped downmat 7, tarkenee talvellakin. Testattu Kebnekaisella -30 asteessa. Ostettu alennuksesta, kannattaa kytätä ja vertailla hintoja, usein loppu halvemmista paikoista.
  • Untuvamakuupussi Joutsen superlight. Saatu kummeilta lahjaksi. Tällä tarkenee hyvin 3 vuodenaikaa, ja talvella otan kaveriksi halpis kuitupussin, sillä yhdistelmällä pärjää koko talven. Muista säilyttää untuvamakuupussia aina vapaana, niin untuvat pysyy hyvinä.

Mukaan pakattavat vaatteet

  • Kevyt untuvatakki. Menee pieneen tilaan, lämmittää hyvin. Mukana kesät talvet. Ostettu kirppikseltä vuosia sitten.
  • Kuorihousut, ei oo kiva kastua. Ostettu Stadiumista varmaan 7 vuotta sitten. Ei enää ihan täysin vedenpitävät, joten kuoriasun hankinta jossain vaiheessa edessä. (Taas se raha)
  • Sadeviitta, pakkautuu omaan taskuunsa. Ostettu Lidlistä syksyllä, maksoi alle kympin. Kevyt, menee samaan taskuun rinkan sadesuojan kanssa.
  • Merinokerrasto, kuiva vaihtokerrasto yöksi. Paita ostetty XXL alennuskorista, housut saatu joulupukilta. Toinen merinokerrasto ostettu Prisman lastenosastolta.
  • Merinovillainen pipo, hyvä olla myös kesällä mukana koska yöt voi olla kylmiä ja päästä haihtuu paljon lämpöä. Oma tilattu vai-kon nettikaupasta puoleen hintaan.
  • Merinovillainen neule, jos yöllä tulee kylmä on tämä mukavampi kuin untuvatakki. Menee pieneen tilaan. Ostettu H&M alesta muutamalla eurolla.
  • Hamam-pyyhe. Ihan paras retkipyyhe, tuntuu iholla mukavalta (toisin kuin kaikki muut kokeilemani retkipyyhkeet yök), menee pieneen tilaan, kuivaa hyvin ja kuivuu nopeasti. Plus nätti kun mikä, käy myös istuskelualustana,vilttinä tai tyynynä. Saatu blogin kautta SoPretty-verkkokaupasta. Ihan huippunopea toimitus, tuli perille tilausta seuraavana päivänä. Hamam-pyyhkeitä on eri kokoisia ja paksuisia, retkelle kannattaa valita ohuempi ja kevyempi.
  • Villasukat, ja varasukat merinovillaa. Mulla on aina mukana kahdet varasukat, joista toiset on ihan villasukat. Mukavat yöksi. Merinosukat usein XXL tosi halvalla.
  • Trikoinen tuubihuivi joka toimii myös hiuspantana. Äitin tekemä.
  • Leirikengät, ettei tarvitse koko ajan kulkea vaelluskengissä. Tässä nyt adidaksen sandaalit, mutta mitkä tahansa helposti jalkaan iskettävät käy. Pääasia, että mahtuu villasukat.
  • Yhdet vaihtoalkkarit. Enempää ei tarvitse. Jos tykkää uida siveellisemmin, bikineitä voi harkita.

Ruuanlaittovälineet

  • Juomapullot, Sigg toimii hyvin myös kuumavesipullona. Savotan lärpäke lähinnä kävelymatkoja varten, saa näppärästi rinkkaan roikkumaan. Korkki vuotaa tosi helposti. Sigg saatu kummeilta, Savotta ostettu jostain poistokorista. Usein pidän kahta Siggiä mukana.
  • Kaasukeitin ja -patruuna. Keitin ostettu Tokmannilta tms. maksoi noin 15€. Usein otan varuiksi foliota mukaan tuulensuojaksi.
  • Pakki, toimii kattilana ja kansi paistinpannuna sekä lautasena. Keitin mahtuu pakkiin sisälle. Saatu kummisedältä.
  • Retkilusikka ja kahvikuppi.
  • Kahvipannu, mutta yksin ollessa tyydyn useimmiten pikakahviin ettei tarvitse kantaa pannua mukana.

Pienet sälät, ensiapu, hygienia

Nää on varsinkin todella henkilökohtaisia mitä kukakin tarvii, mutta tässä jotain vinkkiä kuitenkin.

  • Otsalamppu kannattaa olla tarpeeksi tehokas ja ihan aina mukana. Myös varapatterit must. Omani ostin XXL. Sata kertaa kätevämpi kuin perus taskulamppu.
  • Puukko. Mukana aina. Tämä saatu lahjaksi kummisedältä.
  • Power bank. Jos haluaa somettaa reissussa. No ihan turvallisuusenkin takia hyvä olla. Ostin powerista myyjän suositusten perusteella, kun kysyin missä on paras hinta-laatusuhde.
  • Hygienia- ja ensiaputarvikkeet. Tässä nyt aloe vera-geeliä, pihkasalvaa, lohikäärmesalvaa, kyypakkaus, haavateippiä, särkylääkettä, puhdistusainetta. Ja hyttysmyrkkyä, tulitikut, hammasharja ja -tahna. Hyvä olla myös: rakkolaastareita, koiralle kipulääkettä, sidostarpeet, tamponeita (hyvä sytyke ja verenvuodon tyrehdyttäjä myös haavoissa), jesaria, pieni pala saippuaa. Sekä teltan, että makuualustan pusseissa on pienet korjauspakkaukset jotka pidän mukana. Tulitikkuja kannattaa sijoittaa useampaan paikkaan. Kompassi ja alueen kartta myös aika tärkeät. Avaruuslakana on etenkin talvisin ihan aina mukana, mutta hyvä myös kesällä.

Koirien kamppeet

Koirat ei kauhean paljoa rompetta tarvitse, paitsi ruokaa ja sitä saakin raahata sitten ihan urakalla. Lisäksi mukana on:

  • Matkakuppi, Biltemasta parilla eurolla. Älyttömän näppärä. Molemmilla on ollut omat, mutten nyt löytänyt just toista.
  • Tavalliset hihnat, varmemmat kuin joustohihnat joita käytetään vaeltaessa. Ostettiin just uudet kun oli mukavasti Kuusamon Mustissa&Mirrissä alessa. Nää on tosi kevyet ja menee pieneen tilaan.
  • Solumuovi, suojaamaan teltan pohjaa ja eristämään kylmästä.
  • Talvella myös vanhasta makuupussista tehdyt koirien makuupussit.
  • Harkinnassa tossut kivikkoisia reittejä varten. Tassuvahan ainakin ostan, ennenkuin lähdetään kohti pohjoista ja Norjaa.

Päällä olevat vaatteet

Aika sama asu on vaeltaessa päällä aina. Ääriolosuhteissa, helteillä tai paukkupakkasilla, on joko vähemmän tai enemmän kerroksia, mutta samat vaatekappaleet silloinkin.

  • Urheilupaita tai merinovillainen kerraston paita. Jos kesä, useimmiten urheilupaita ja kaikkina muina vuodenaikoina merino. Urheilupaidoissa se huono puoli että alkavat haista nopeesti. Merino ei ala haisemaan vielä viikossa/parissa. Urheilurintsikoita käytän joskus, mutta harvemmin. Jos käytän, niin merinoa nekin.
  • Merinosukat, ei hiosta eikä tunnu ilkeeltä vaikka kastuisi. Kuivuu nopeasti eikä haise ihan niin pahalle, kuin tavalliset. Tuulettamalla saa kuin uusiksi.
  • Ohut tekninen fleece-huppari, josta saa kyljet kivasti auki. Fjällrävenin, ostettu Partioaitasta alesta.
  • Hanwagin vaelluskengät, mun jalkaan just täydelliset. Kannattaa huoltaa vahaamalla. Omani on gore texit. Ostettu Scandinavian outdoorista alesta.
  • Vaellushousut Fjällrävenin G1000- kangasta. Tästä kankaasta ei syö itikat läpi, ihan paras ominaisuus mulle. Ostettu Kajaanin Prismasta, alestapa hyvinkin. Palvelleet jo monta vuotta eikä moitittavaa.
  • Vaellustakki, myös Fjällräveniltä ja ostettu Partioaitasta alennusrekistä. Huippuostos, harkitsi monta vuotta ja kun tää löytyi alesta, en oo paljoa muita takkeja enää tarvinnut.

Koirien vaellusvarusteet

Koirat pitää siis vaeltaessaan valjaita ja joustohihnoja, jotka kiinnitän rinkan lantiovyöhön niin saan kädet vapaaksi. Lisäksi niillä on kaulassa pannat.

  • Lempillä on eqdogin joustohihna ja Hurtan valjaat, ostettu Mustista ja Mirristä.
  • Delillä on Rukan valjaat Mustista ja Mirristä, ja joustohihna jonka oon saanut mun siskolta.

Rinkka

Rinkkana mulla on Fjällrävenin Abisko 65 litraisena. Oon ollut todella tyytyväinen, koko on passeli ja tämä istuu selkääni tosi hyvin. Tilasin omani Partioaitasta, joku ale tässäkin oli. Uskon että meillä on vielä monia vuosia yhdessä, vaikka silloin tietysti hinta kirvelikin.

Rinkan pakkaan niin, että avaan etuosan toiselta puolelta auki, laitan teltan, makuualustan ja makuupussin pystyyn pohjalle tosi tiiviisti. Vaatteet käärin rullille ja pakkaan myös tiiviisti (eli tungen sopiviin väleihin). Kun rinkan pohja on tiukasti pakattu, vedän vetskaria kiinnemmäs ja pakkaan pienempiä tavaroita päälle. Tähän pakkaisin nyt ruuat.

Sadeviitan ja koirien hihnat ja kupit pakkaan rinkan hattuun samaan taskuun rinkan oman sadesuojan kanssa. Ensiapu/toilettilaukun hatussa olevaan verkkotaskuun. Kaikki ruokailujutut, puukko, lamppu, vessapaperi ym. mahtuu tuohon isoon etutaskuun.

Sivutaskuihin tulee telttakepit, sandaalit ja juomapullot. Solumuovit saa kiinnitettyä tukevasti tohon ulkopuolelle.

Kuten omasta listastani huomaa, olen joko saanut tai ostanut alennuksesta melkein kaikki tavarat. Vaelluskamppeisiin saa kulumaan hirveät määrät rahaa, jos hankkii ne “kaikki heti mulle nyt” periaatteella. Mutta kun ei kaikkea tarvitse heti, ja ne vanhat on usein aivan päteviä.

Kivaa sunnuntain jatkoa,

xx Matilda

Mökkipäiväkirjat osa 3

Tänään sataa, joten on hyvä hetki jakaa viime päivien mökkikuvia. Kelit on olleet ihan priimaa, ollaan retkeilty aika ahkerasti. Iltaisin tehty ruokaa ulkona, ja mitäs muutakaan kuin saunottu ja uitu. Mitäpä sitä täydellistä mökkireseptiä muuttamaan.

Päiväretkiä on ollut mukavaa tehdä, ettei ihan vallan mökkihöperöidy. Käytiin Valtavaaralla, josta postasinkin eilen. Ja Iivaaralla josta postaus tulossa pian, kunhan saan käytyä ne muutamat kuvat läpi.. Sekä vierailtu Suurpetokeskuksella. Tänään iskä ja sisko lähti kotiin ja mä hammaslääkäriin. Juu, eilen retkellä eväitä syödessä alkoi jomottaa ihan penteleesti hammasta, eikä se siitä ohi mennyt. Ei auttanut kuin aamusta soittaa Kuusamon hammashoitolaan ja sain onneksi tälle iltapäivälle ajan. Nyt olen yhtä viisaudenhammasta köyhempi ja puhun hassusti. Ei varmaan naurata enää kun puudutus lakkaa. Hammas ei todellakaan irronnut suosiolla, mutta ei siitä sen enempää. Paitsi että tosi kivaa henkilökuntaa Kuusamossa, edellisestä käynnistä Laukaassa jäi traumat, tästä ei yhtään.

Kohta saadaan mökille vieraita, entinen luokkakamu seuralaisineen. Tosi kiva, koska lähdenkin vasta ensi viikon lopulla Norjan puolelle niin on kyllä aikaa täällä itekseen pönöttää. Toki en saa tänään syödä mitään järkevää enkä saunoa, mutta tehdään jotain keittoa.

Mukavaa ja vähän hampaatonta torstaita.

xx Matilda

Valtavaaran huiputus

Tehtiin eilen päiväretki pitkään kohdelistallani olleelle Valtavaaralle. Valtavaara on Pohjois-Pohjanmaan korkein kohta, ihan Rukan koillispuolella. Valtavaara kohoaa 492 metriin, ja sen laella on vanha palovartijan tupa, varmaan monelle instagramista tuttu ainakin.

Me valittiin Valtavaaran huiputus- niminen rengasreitti, pituus noin kuusi kilometriä. Päivä oli helteinen eikä paljoa tuullut, joten etenkin vähän paksulle laiskalle pienelle Delille kapuaminen tunturiin otti koville. Aloitettiin retki Rukan parkkikselta, siitä reitti kulkee Karhunkierrosta pitkin huipulle saakka. Luontoon.fi-sivuston mukaan Valtavaaralle pääsee myös Konttaisen parkkipaikalta. Rukalta käppäillessä matkalle osuu onneksi Valtavaaranlampi, jossa käytettiin koirat uimassa ja juomassa. Siellä oli laavulla perhe evästämässä, muutenkin reitillä tuli jokunen tyyppi vastaan. Loppumatkasta lahjoin Deliä lupaamalla sille huipulla mun donitsin. Oli siinä kyllä itselläkin aika hiki kavutessa, ei voi paksuturkkista koiraa moittia. Lempihän etenee kuin juna vaikka maailman tappiin, sitä ei paljoa sääolosuhteet tai tunturit hetkauta.

Huipulla tuuli mukavasti, laitettiin meidän läpimärät teepaidat puuhun kuivumaan ja sai kyllä pukea kunnolla takkia päälle. Maisemat olivat tietty upeat. Mitä nyt voi odottaa maakunnan korkeimman tunturin laelta. Kannattaa käydä katsastamassa. Tuvan pihassa olevan pöydän ääressä oli reippaasti porukkaa, niimpä levitettiin meidän piknikviltti vähän syrjemmälle kallion päälle ja alettiin evästämään. Kaikkien retkien tärkein osuus.

Kirjoitettiin tietenkin vieraskirjaan ja kuvailtiin tuvan ympäristössä. Reitti jatkuu loivempaa ja metsäisempää rinnettä alas, Valtavaaran kodan kautta. Alaspäin oli tosi leppoisaa menoa, metsä viilensi ja polku oli todella helppokulkuista, leveää ja soralla päällystetty. Myös pitkospuita oli mukavan tiuhaan. Loppuvastuksena tietysti piti vielä pötkiä takaisin Rukan päälle, pienempi karvakaveri päätti puolessa välissä mäkeä että nyt riitti. Hengailtiin hetki polulla ihastellen Valtavaaraa ja kauempana siintävää Konttaista, ei huono taukopaikka ollenkaan. En yhtään ihmettele että tuohon mäkeen on tehty penkkejä aika moneen kohtaan, sen verran tiukka nousu vielä loppuun.

Olen hyljeksinyt Valtavaaran reittiä aiemmin ehkä sen lyhyyden vuoksi, mutta reitin korkeuserot ovat sen verran runsaat, että kannattaa kipaista kevyenä päiväretkenä kyllä tuo. Hellepäivään ei yhtään pidempi matkan olisi tarvinnut ollakaan. Kohta on kaikki Karhunkierroksen yksittäiset nähtävyydet käyty, kai se koko kierroskin pitäisi listalle vihdoin lisätä.

Kuusamossa kaikki hyvin, tänään tehtiin vähän pidempi patikka meidän lähitunturiin joka on Iivaara. Huomenna saan mökille uudet seuralaiset, ei tarvitsekaan jäädä vielä yksin kun iskä ja sisko lähtee.

Xx Matilda

Mökkipäiväkirjat

Terkkuja mökiltä. Vuorossa sää- ja kuvapäiväkirja Juhannukselta.

Ajeltiin tänne mun siskon ja koirien kanssa torstaina auringonpaisteen saattelemina, ja saatiin nauttia kauniista säästä koko ilta. Suopursut kukkii ja tuoksu on huumaava. Käytiin kävelyllä ja kuvailemassa suolla tupasvilloja. Lämmitettiin sauna ja käytiin pulikoimassa. Valvottiin aamuun koska oli niin kaunis yö. Aurinko laski yhden maissa, ja nousi melkein heti vierestä kultaisena mollukkana värjäten kaiken lämpimän oranssiksi.

Aamulla saatiinkin sade kaveriksi joten oli hyvä tekosyy nukkua iltapäivään saakka. Oikeastaan koko perjantain tuli vettä iltaan asti, jolloin sade loppui kokonaan. Ilma oli ihanan raikas ja sadepisarat kimmelsivät joka puolella kuin pienet timantit. Tehtiin iltaruoka muurikalla ja saunottiin. Järvivesi on muuten täällä 10-asteista. Yöksi taas tyyntyi ja aurinko esitteli sävyjään.

Tänään onkin satanut ihan urakalla koko päivän, ollaan leivottu ja möllötetty. Aamulla istuskelin tunnin verran ulkona koirien kanssa kunnes sade yltyi turhan rajuksi. Oli pakko laittaa kamiinaankin tulet kun on niin viileää ja kosteaa.

Kirjoitan ekaa kertaa puhelimella postausta koska mökillä en saa tietokonetta laturiin, täällä on myös tosi huono netti kun ollaan niin korvessa. Katsotaan mitä tästä postauksesta tulee, vai tuleeko mitään.

xx Matilda

Rescuesta on kotikoiraksi – Deli

 

Tällä hetkellä on käynnissä sosiaalisessa mediassa Koiruuksien klubin kampanja nimeltä Rescuesta on kotikoiraksi. Koska rescuekoirat ovat olleet viime aikoina pinnalla useasti, mielestäni kampanja on erityisen tärkeä ja tulee hyvään saumaan. Halusin osallistua kampanjaan kertomalla Delin tarinan, Deli kun on ehta rescuekoira Liettuan perukoilta. Ajoituskin on mainio, sillä pari viikkoa sitten tuli kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun tuon karvapalleron kävin Helsingistä noutamassa.

Lempin jäätyä ainokaiseksi vanhan koirani Herkun kuoltua, olin hiljalleen alkanut suunnitella toisen koiran hankintaa, kuitenkaan asiaa kauheasti kiirehtimättä. Ainoa toimenpide oli, että liityin Facebookin Aikuiset kodinvaihtajat- ryhmään, sillä en halunnut pentua vaan tarjota kodin jollekin sitä tarvitsevalle. Luotin siihen, että tiedän kun se oikea pomppaa vastaan. Ja niinhän siinä kävi, joku oli linkittänyt Pet Rescue Finlandin sivuilta jonkun aivan muun koiran, ja vahingossa erehdyin sivuja selaamaan. Jumahdin Delin kohdalle, ja katsoin videoita uudestaan ja uudestaan. Sivuilla luki Delin olevan tyttö, täydellistä, koska Lempi oli alkanut vähän pörheillä toisille uroksille aikuistuttuaan. Noh, en silti tehnyt vielä asian eteen mitään.

Huomasin vierailevani sivuilla useamman kerran viikossa, tarkistamassa olisiko tämä Delis-niminen kaunotar jo löytänyt kodin. Ei ollut, ja eräänä päivänä Delin kohdalle oli ilmestynyt teksti, jossa kerrottiin koiran olevan valmis matkaamaan Suomeen, koti vain puuttui. Soitin muistaakseni äidille ja kannustuksen saattelemana laitoin viestiä Pet Rescue Finlandille. Kerroin hyvin kaunistelematta meidän elämästä, että asutaan kerrostalossa ja minkälaista elämää vietetään. Tuli ensimmäinen takapakki, Deli olikin poika. Vaihdeltiin paljon viestejä ja puntaroitiin tilannetta monelta kantilta. Pikkuisen piti uudelleen miettiä, mutta olin jo niin ihastunut koiraan että yhdistyksen kanssa sovittiin, että Deli tuotaisi joka tapauksessa Suomeen ja jos yhteiselo meillä ei sujuisi, siirtyisi Deli yhdistyksen kautta kotihoitoon ja hänelle etsittäisiin rauhassa uusi koti. Tästä päätöksestä meni muistaakseni vain reilu viikko siihen, että Deli matkasi Suomeen.

Ajoimme ystäväni Jennin kanssa hakemaan Deliä Helsingistä, Lempi mukana. Pelkojeni vastaisesti Lempi oli ystävällisen kiinnostunut Delistä, mutta Deli pelkäsikin isompaa urosta hullun lailla ja murisi ja näytteli hampaita jos Lempi tuli liian lähelle. Päätettiin silti yrittää, ja Deli pakattiin takakontiin syömään luuta. Kotona veimme Jennin kanssa koirat yhdessä asuntoon, ja jaoimme kaksioni puoliksi isolla vanerilevyllä. Halusin että molemmilla koirilla on oma rauha.  Ensimmäiset viikot olivat suoraan  sanottuna todella haastavia. Deli pelkäsi Lempiä, ja kävi päälle aina kun Lempi tuli liian lähelle. Totta kai Lempillä alkoi myös palaa hermot, kun joku tulee sen kotiin ärisemään. Koirat viettivät siis kotona ollessaan aikansa eri puolilla asuntoa, ja lenkillä käytiin yhtäaikaa mutta eri ihmisten taluttamana. Kiitos vaan perheelle ja ystäville jotka auttoivat ihan huikean paljon tässä vaiheessa. Pikkuhiljaa pystyin menemään yksin molempien kanssa ulos, ja ulkona ei tullut enää kovin helposti kinaa. Oli onneksi lämmin toukokuun loppu, ja luin pääsykokeisiin eli olin töistä pari viikkoa lomalla. Vietimme aikaa lähinnä ulkona, ja hiljalleen Deli alkoi sietää Lempiä. Vieläkin kävi helposti niin, että Deli halusi vähän leikkiä, mutta Lempin lähtiessä mukaan Deli säikähti ja alkoi ärisemään. En siis aluksi antanut poikien yhtään innostua toistensa kanssa, vaikka olisivat halunneet. Uimisesta onneksi löytyi yhteinen sävel, ja Deliäkin oli helppo uittaa flexin kanssa.

Muutaman viikon kuluessa vaihdoin kotona vanerin eurolavaan, eli näköyhteys oli koko ajan, kun olin itsekin kotona. Hiljalleen etenimme niin, ettei minun kotona ollessani ollut enää mitään estettä, mutten jättänyt poikia keskenään samalle puolelle. Noin kuukauden kulutta yhteiselossa oli saavutettu rauha, ja molemmat koirat pystyivät rentoutumaan. Harjoittelimme vielä keskenään olon pienissä pätkissä, ihan niinkuin pennun kanssa. Sen jälkeen ne ovat olleet kuin veljekset, välillä tulee jostain asioista (ruoka, kepit, lelut, huomio) kinaa, mutta ikinä ei ole kumpaankaan tullut edes pientä naarmua. Leikit ovat todella rajuja, ja Deli on se osapuoli joka haastaa ja härnää vanhempaa Lempiä leikkimään, eikä luovuta ennenkuin saa huomiota, hyvällä tai pahalla.

Ihmisille Deli on ollut koko ajan todella ystävälinen, mutta oli aluksi myös tosi arka. Käytöksestä näki selvästi, että koiraa on kohdeltu huonosti. Deli ei siis ole taustaltaan katukoira, vaan on kasvanut jossakin perheessä, joka toi Delin lopetettavaksi koska koirasta oli kasvanut heidän mielestään liian suuri. Eläinlääkäri ei onneksi kilttiä nuorta nallekarhua lopettanut, vaan se päätyi Pet Rescuen yhteistyötarhalle, ja sieltä kotihoitoon Liettuassa. Kotihoitopaikka oli Delille lottovoitto, siellä oli muutama vanhempi koira ja todella koirakokenut vanha pariskunta omistajina. Valitettavasti pariskunnan mies sairastui ja Deli joutui tarhalle. Tarhalla Deli alkoi kehittää hyvin nopeasti turhautuneisuuttaan huonoja tapoja, ja henkilökunta olikin sitä mieltä että koira on saatava äkkiä Suomeen.  Deli ehti viettää tarhalla vain puoli vuotta, ja sen takia sopeutuikin varmasti niin mutkattomasti meidän perheeseen. Delillä oli siis hyvä sijaisperhe, ja näin itse viime kesänä kun Deli tapasi Pet Rescuen tapaamisessa sijaisperheensä isännän puolentoista vuoden tauon jälkeen, en meinannut hennoa viedä koiraa enää mukanani, kiintymys oli puolin ja toisin niin käsin kosketeltava. Oli kyllä roskia molemmissa silmissä kotimatkalla.

Huonot kokemukset ovat siis tulleet alkuperäisestä perheestä. Deli leimautui minuun todella nopeasti, eikä ole ikinä ollut ihmisiä kohtaan tippaakaan hyökkäävä, päinvastoin pelokas ja alistuva. Deliä ei moneen kuukauteen voinut yhtään komentaa, koska koira meni aivan paniikkiin heti. Miehiä Deli arasteli todella pitkään, ja pieni varovaisuus on edelleen havaittavissa etenkin sisätiloissa. Ensimmäinen eläinlääkärikäynti on jäänyt mieleen, kun 40kg karvaohjus juoksi ympäri vastaanottoa eläinlääkäriä pakoon, siinä meni tippatelineet ym. mukana. Deli on muutenkin varsin pidättyväinen vieraita kohtaan, se hakeutuu aina omiin oloihinsa vaikka olisi tuttujakin kylässä. Myös vieraissa paikoissa Deli etsii aina rauhallisen (makuu)huoneen ja hakeutuu omaan rauhaan, jos vain mahdollista.  Deli oli myös alkuun aivan mahdoton ruokavaras, ja edelleenkin hotkii kaiken ruokaa etäisesti muistuttavan ajattelematta yhtään. Olin alkuun varma, että koira vielä tukehtuu. Syötän pojat edelleen erikseen, ja Deli söi pitkää ihan omassa rauhassa suljettujen ovien takana, koska myös ihmisten läsnäolo aiheutti silmittömän paniikkiahmimisen. Olen mm. todistanut Delin syövän kokonaisen kuolleen linnun kerralla, säikähdettyään että aion viedä sen aarteen.

Palkitsevinta kaikesta on ollut koiran luonteen täydellinen muutos. Kun Deli saapui meille, sen koko olemus oli yhtä isoa anteeksipyyntöä. Koira oli täysin hajuton, mauton ja väritön, alistui kun siihen päin edes vilkaisi. Luultiin myös pitkään, ettei se varmaan edes osaa haukkua. Mutta kun pato murtui, löytyi komea ja kumea haukkuääni, jota se ei arkaile käyttää mikäli ei saa haluamaansa huomiota. Pikkuhiljaa Delistä on kehittynyt maailman jästipäisin ja hassuin pieni riiviö, jolla on korvat välillä vain koristeena. Olemuksessa ei ole enää mitään anteeksipyytelevää, mutta samalla Deli on edelleen minuun todella leimautunut ja tottelee tosi hyvin, jos totteleminen tehdään sen kannalta kannattavaksi. Eli niinkuin mikä tahansa koira. Deli on myös mukavuudenhaluisin ja halipulaisin otus, johon olen törmännyt. Se omii sängyt ja sohvat jokaisessa paikassa silmääkään räpäyttämättä, ja r a k a s t a a köllötellä kainalossa, ja pyytää myös syliin jos ei ole saanut omasta mielestään tarpeeksi läheisyyttä. Uusin taito, jonka Deli on omaksunut, on ihmisten pussailu. Vasta ihan viime aikoina se on alkanut antamaan varovaisia pusuja. Vaikka Deli on vieraille edelleen pidättyväinen, on se oman perheen parissa todella riehakas, iloinen ja huumorintajuinen otus. En voisi olla onnellisempi siitä, että tarjosin kodin rescuelle. Persoonallisempaa koiraa saa hakea.

Deli rakastaa uimista ja lunta. Se suhtautuu molempiin uskomattoman suurella intohimolla. Myös varvikossa ja nurmikolla kieriskely, etenkin uimisen jälkeen ovat sen lempipuuhia. Ruoka on edelleen Delille tärkeintä, mutta enää en joka päivä pelkää sen tukehtuvan. Deli oli fyysisesti todella surkeassa kunnossa meille saapuessaan, aluksi lenkit olivat todella lyhyitä ja rauhallisia. Sen uintitekniikkakin oli pylly pohjassa ja etujalat ilmassa-tyyppinen. Mutta nykyään se jaksaa huoletta vaeltaa koko päivän, ja silti vielä iltaisin riehua ja leikkiä. Uintitekniikkakin on melkein yhtä hyvä kuin Lempillä. Delin mielestä kaikenlainen rauhallinen ja pitkäkestoinen liikunta on vähän tylsää, se mieluiten jakaisi aikansa sohvalla makoilun ja leikkimisen välillä. Mutta ei se silti valita, kulkee vaan vaappuen perässä ja odottaa milloin kuuluu taikasana “vapaa” ja saa riehua. Deli on todella hyvä toisten koirien kanssa, se on utelias mutta alkuun vähän vetäytyvä ja rauhallinen. Meidän pojilla onkin paljon pikkukoiria ystävinä, ja Deli osaa suhtautua pieniin kunnioittavan varovaisesti.

Olen uskomattoman kiitollinen siitä, että saatiin Deli meidän perheeseen. Tiedän olevani onnekas, kun Deli on ollut niin helppo ja kiltti koko ajan. Tiedän  että meidän tulevakin koira tulee olemaan rescue, vaikea kuvitella mitään palkitsevampaa kuin muutos jota on saanut seurata näiden kahden vuoden ajan. Ressukasta riiviöksi kuvaa meidän Deliä ihan täydellisesti.

xx Matilda