Valtavaaran huiputus

Tehtiin eilen päiväretki pitkään kohdelistallani olleelle Valtavaaralle. Valtavaara on Pohjois-Pohjanmaan korkein kohta, ihan Rukan koillispuolella. Valtavaara kohoaa 492 metriin, ja sen laella on vanha palovartijan tupa, varmaan monelle instagramista tuttu ainakin.

Me valittiin Valtavaaran huiputus- niminen rengasreitti, pituus noin kuusi kilometriä. Päivä oli helteinen eikä paljoa tuullut, joten etenkin vähän paksulle laiskalle pienelle Delille kapuaminen tunturiin otti koville. Aloitettiin retki Rukan parkkikselta, siitä reitti kulkee Karhunkierrosta pitkin huipulle saakka. Luontoon.fi-sivuston mukaan Valtavaaralle pääsee myös Konttaisen parkkipaikalta. Rukalta käppäillessä matkalle osuu onneksi Valtavaaranlampi, jossa käytettiin koirat uimassa ja juomassa. Siellä oli laavulla perhe evästämässä, muutenkin reitillä tuli jokunen tyyppi vastaan. Loppumatkasta lahjoin Deliä lupaamalla sille huipulla mun donitsin. Oli siinä kyllä itselläkin aika hiki kavutessa, ei voi paksuturkkista koiraa moittia. Lempihän etenee kuin juna vaikka maailman tappiin, sitä ei paljoa sääolosuhteet tai tunturit hetkauta.

Huipulla tuuli mukavasti, laitettiin meidän läpimärät teepaidat puuhun kuivumaan ja sai kyllä pukea kunnolla takkia päälle. Maisemat olivat tietty upeat. Mitä nyt voi odottaa maakunnan korkeimman tunturin laelta. Kannattaa käydä katsastamassa. Tuvan pihassa olevan pöydän ääressä oli reippaasti porukkaa, niimpä levitettiin meidän piknikviltti vähän syrjemmälle kallion päälle ja alettiin evästämään. Kaikkien retkien tärkein osuus.

Kirjoitettiin tietenkin vieraskirjaan ja kuvailtiin tuvan ympäristössä. Reitti jatkuu loivempaa ja metsäisempää rinnettä alas, Valtavaaran kodan kautta. Alaspäin oli tosi leppoisaa menoa, metsä viilensi ja polku oli todella helppokulkuista, leveää ja soralla päällystetty. Myös pitkospuita oli mukavan tiuhaan. Loppuvastuksena tietysti piti vielä pötkiä takaisin Rukan päälle, pienempi karvakaveri päätti puolessa välissä mäkeä että nyt riitti. Hengailtiin hetki polulla ihastellen Valtavaaraa ja kauempana siintävää Konttaista, ei huono taukopaikka ollenkaan. En yhtään ihmettele että tuohon mäkeen on tehty penkkejä aika moneen kohtaan, sen verran tiukka nousu vielä loppuun.

Olen hyljeksinyt Valtavaaran reittiä aiemmin ehkä sen lyhyyden vuoksi, mutta reitin korkeuserot ovat sen verran runsaat, että kannattaa kipaista kevyenä päiväretkenä kyllä tuo. Hellepäivään ei yhtään pidempi matkan olisi tarvinnut ollakaan. Kohta on kaikki Karhunkierroksen yksittäiset nähtävyydet käyty, kai se koko kierroskin pitäisi listalle vihdoin lisätä.

Kuusamossa kaikki hyvin, tänään tehtiin vähän pidempi patikka meidän lähitunturiin joka on Iivaara. Huomenna saan mökille uudet seuralaiset, ei tarvitsekaan jäädä vielä yksin kun iskä ja sisko lähtee.

Xx Matilda

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *