Ihana ja tuttu Iivaara

Iivaara on Etelä-Kuusamon korkein, ja Kuusamon kolmanneksi korkein huippu, joka kohoaa 470 metriin. Iivaara kuuluu Iivaara-Jousivaara suojelualueeseen, ja meidän mökki on suojelualueen Iivaara-Penikkavaara osan kupeessa. Ehkä juuri siksi Iivaara on retkeilykohteena erityisen lähellä sydäntä, koska meidän mökiltä pääsee sinne ihan omin jaloin tepsuttelemaan koko matkan. Olenkin jo useamman vuoden ajan vieraillut vaaralla jokaisella mökkireissulla, reitti on vähän vaihdellut. Talvella hiihdettiin tosin vain vaaran juurella olevalle tuvalle ja lähteelle, koska seurueemme suksivarustelu ei houkutellut yrittämään huiputtamista.

Kesäaikaan voi kävellä muutamaa eri reittiä, reitti jonka nyt valitsimme kulkee osittain moottorikelkkareittiä, sekä pieniä polkuja mukaillen Penikkavaaran vierustaa. Penikkavaarallekin kiipesimme taannoin, mutta se on niin metsäinen ettei maisemat juuri erotu. Tämänkertaisen reitin kokonaispituudeksi muodostui noin 18 kilometriä, sisältäen Iivaaran merkityn päiväpatikkareitin Iiringin kiertämisen.

Meidän mökiltä Iivaaralle tultaessa tupsahdetaan ensimmäisenä Näätälammen tuvan pihaan, ja tuvan sekä sen pihassa olevan lähteen muistan hyvin jo lapsuudesta. Käytiin mummun ja vaarin kanssa myös aina mökkireissulla tuvalla, se riitti lapsena päivämatkaksi. Lähteen vesi on uskomattoman kirkasta, ja lähde on merkitty Iijoen alkupisteeksi.

Tupsahdus on osittain vähän väärä sana, koska ennen tupaa on erityisen märkä suo, josta lapsuudesta muistamamme pitkospuut ovat muisto vain. Askartelimme vanhoista pitkospuista omatoimisesti märimpiin paikkoihin väliaikaispitkoksia, muuten ei olisi edes kumppareilla selvinnyt kuivin jaloin.

Pidimme ensimmäisen evästauon Näätalammen tuvassa, tuvan pihalla oli retkeilijöitä nuotiolla mutta päätimme mennä sisälle hyttysiä karkuun syömään rauhassa. Ja täytimme tietysti vesipullot lähteestä. Juotin koirat sivummalla lähteen muuttuessa puroksi, ettei vesi sotkeennu.

Näätälammen tuvalta jatkoimme tosiaan Iivaaran merkittyä reittiä, Iirinkiä pitkin. Iiringin kokonaispituus parkkipaikalta saakka on 9km, joten meidän kierros lienee jotain seitsemän kilometrin paikkeilla. Kiersimme tuvalta lähtien vastapäivää, jolloin lähes huipulla sijaitseva nuotiopaikka tulee ennen huippua. Iivaaran metsämaisemat on todella kauniita runsaine keloineen, ihasteltavaa riittää koko matka huipulle saakka. Nuotiopaikalla pidimme toisen evästauon. Varsin vähän oli muita kulkijoita, ihan muutama porukka/ihminen koko kierroksen aikana. Tulipaikkakin saatiin omaan käyttöön, eikä huipullakaan ollut ketään samaan aikaan.

Iivaaran huipulta on todella upeat maisemat Kuusamoon ja Venäjän puolelle saakka, ja nytkin kirkas sää helli meitä maisemien ja valokuvauksen kannalta. Olen haaveillut auringonlaskun katselusta vaaran päältä, mutta vielä on jäänyt toteuttamatta. Olen myös haaveillut teltassa nukkumisesta huipulla,mutta luonnollisestikaan se ei suojelualueella ole sallittua, ja sääntöjä en näissä asioissa missään nimessä halua uhmata.

Takaisin tuvalle tultiin pidempää reittiä, jonka varrelta mentäisiin myös Iivaaran parkkipaikalle. Iivaaran eräkartanolla pitäisi kyllä joskus ehdottomasti piipahtaa. Syötiin Näätälammen tuvalla kolmannet eväät ennen kotimatkaa, ja täytettiin juomavarastot. Meinattiin kartoittaa uutta polkua takaisin päin, mutta oikaistiin vähän liian aikaisin moottorikelkkauralle ja saatiin rämpiä suossa hyttysten ruokana hyvä pätkä. Noh, reitti silti valmiina ensi kertaa varten, ja onneksi evästyksestä oli pidetty huoli niin ei rämpiminen alkanut kiukuttaa.

Deli meinasi tässä vaiheessa sanoutua irti koko retkeilystä, ja jouduin käyttämään lahjonnan lisäksi myös uhkailua ja kiristystä. Lempi kulki pää pystyssä reippaana, ja saikin aikamoiset tällit hyttysenpuremia naamaansa. Noh, suolta selvittiin takaisin polulle ja loppumatka kotiin on ihan metsäautotietä, eli helppoa ja vähän tylsää.

Autolla jos lähtisi meiltä Iivaaran parkkipaikalle, matkaa kertyisi sellaiset 50 kilometriä joten siitä osuudesta kokemusta ei ole. Iirinki on kuitenkin tosi kiva reitti, ja sekä Iivaaran huippu, että Näätälammen tupa ja etenkin lähde ehdottomasti näkemisen arvoiset. Reitti ei myöskään ole kaikkein vilkkaimmasta päästä, mikä on ainakin itselleni pelkkää plussaa. Kiva kuitenkin, että porukkaa käy niinpaikkaa ylläpidetään. Vieraskirjan perusteella retkeilijöitä on tuvalla kuitenkin ihan päivittäin.

Xx Matilda

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *