Kilpisjärven mahtava Saana

 

Pahoittelut, en voinut hillitä itseäni otsikon kanssa. Sain nauttia nimittäin noin puolet ajomatkasta Kilpisjärvelle, ja kun illalla kiipesimme Saanalle, tämän kappaleen kestosoitosta päässäni. Joten postauksen otsikon kohtalo oli sinetöity. Tässä kuitenkin sanoin ja kuvin tunnelmat Saanan huiputuksesta.

 

 

Päätin jo siinä vaiheessa, kun Norjaan lähtö varmistui, ettei ajeta Ruotsin läpi, vaan Kilpisjärven kautta. Yksi syy oli Ekinokokkoosi ja koirat, toinen syy Saana. Halusin kiivetä tuolle ala-asteen musiikkituntien laulusta tutulle, mahtavalle, tuimien tuulien tunturille (okei nyt lopetan tämän biisin lainaamisen). Ja kannatti!

Koska en ole paras aamuihminen, eli olen siis hidas ja saamaton aamuisin, lähdimme Kuusamosta sen verran myöhään, että saavuimme luonnollisesti myös Saanan juurelle varsin iltasella. Mietin jo, että uskaltaako sitä lähteä yksin tunturia valloittamaan, kun Facebookissakin oli sumuisen tunturin vaikeudesta varoiteltu. No ei siellä mitään yksin tarvinnut kulkea illallakaan, emme todellakaan olleet viimeisiä valloittajia siltä päivältä.

 

 

Saanan huiputus on 4 kilometriä suuntaansa, ja aluksi polku kulkee tunturikoivikossa tasaisella maalla. Koivikolla kukki kullerot, niin kauniita. Matalalla sää oli oli selkeä, ja pystyi ihastelemaan maisemia. Vähän ylemmäs päästyämme tavoitimme pilven, joka oli näkynyt jo kauas tunturin ympärille kiertyneenä. Pilven sisällä oli hauska kävellä, maisemien ihailu toki mahdotonta koska näkyvyys nolla. Mutta tosiaankaan mitään suunnistusongelmia ei ollut, ja ihmisiä edessä ja takana. Tuli muuten tällä reitillä koirille sata kertaa parempaa ohitusharjoitusta toisten koirien kanssa, kuin ainakaan meidän entisellä asuinalueella Jyväskylässä. No, Lauttasaaressa ehkä tulee yhtä paljon koiria arki-iltana kuumimpaan lenkkeilyaikaan vastaan.

Mietin jo jossain vaiheessa kapuamista, että kannattaako huipulle saakka edes mennä, kun eteensä näkee kolme metriä ja väsytti ajamisen jälkeen jo aika paljon. Noh, eihän jästipääni antanut moisille ajatuksille periksi, vaan huippuhan oli nähtävä. Ja voi video! Huipulla päästiin pois pilvestä, ja näkymät avautuivat esteettä. Välillä tuuli kuljetti pilvihunnun maiseman eteen hetkeksi, kunnes taas paljasti koko komeuden yleisölleen. Nautiskeltiin huipulla vissyä ja suklaata ja ruisnappeja, ennen matkaa alaspäin. Melkein aina, jos kyseessä ei ole rengasreitti, kuvaan enemmän vasta takaisin tultaessa. Niin nyttenkin, vaikka toki olin sumukuvia ikuistanut jo kiivetessä. Alaspäin on kuitenkin aina kevyempi tulla, joten jaksaa keskittyä paremmin kuvaamiseenkin.

 

 

Oltiin vasta kymmenen maissa takaisin autolla, mutta päätin lähteä vielä ajelemaan Norjan puolelle, niin olisi osa seuraavan päivän taipaleesta taitettu. Torstaina meillä oli vuorossa toinen must visit-kohteeni Norjaan mentäessä, Blåvatnet niminen järvi. Siitä omassa postauksessa lisää! Kerrassaan upea paikka.

 

 

Norjassa on muuten uudistettu lakia, ja sinne ei saa enää viedä rescue-koiria. Tämä ei kuitenkaan koske jo lemmikkeinä oleviä rescueita, eikä siis vaikuta turistien lomailuun juurikaan. Ainut on, että koiran pitää olla ollut uudessa kotimaassa vähintää puoli vuotta, ja se pitää pystyä todistamaan. Eli siinä missä normaalisti Suomen ja Norjan välillä riittää, kun koiralla on passi, tarvitsee rescuen kanssa olla myös jokin todiste siitä, kauanko koira on ollut Suomessa. Itselläni oli mukana Delin luovutussopimus. Ajoin varuilta suoraan tulliin, koska halusin varmistaa että kaikki on ok, enkä ottaa riskiä ettei Norjasta Suomeen tultaessa syksyllä paperit olisikaan kelvolliset. Tuolta olisi vielä voinut kääntyä kotiin.

 

 

Hei ja Kilpisjärven retkeilykeskus, joka pihasta reitti Saanallekin lähtee, on ainakin tällä hetkellä auki yhteentoista illalla. Oli aika mukavaa, kävin huiputuksen jälkeen vielä kahvilla.

Tänään oli varsin keinuva päivä valassafarilla, ei haittaisi jos loppuviikko olisi aavistuksen tyynempää.

xx Matilda

 

 

 

2 Replies to “Kilpisjärven mahtava Saana”

    1. Paljon kiitoksia. Maisemat olivat kerrassaan upeat, ja jotenkin noi nopeasti liikkuvat pilvet tekivät kaikesta vielä vaikuttavampaa. 🙂 -Matilda

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *