Lempihetkiä ja puunhalailua

Oma polkuni puunhalaajaksi alkaa jo lapsuudesta, kun mummu ja vaari ottivat mukaan mökille, ja opettivat rakastamaan Kuusamon kauniita maisemia. Asuimme muutenkin lähellä luontoa, ja leikit sujuivat luontevasti metsissä. Syötiin ketunleipiä ja suolaheinää, kiipeiltiin puissa ja uitiin päivät pitkät järvissä. Olen superonnekas, kun luontosuhteeni on kehittynyt lapsesta saakka luontevaksi osaksi elämää. Haluan omalla työlläni ja esimerkilläni innostaa ihmisiä nauttimaan luonnosta mahdollisimman matalalla kynnyksellä. 

Kymmenvuotiaana sain ensimmäisen oman koirani, ja siitä lähtien olenkin samoillut koirien kanssa metsissä päivittäin. Useita vuosia retkeilin lähimetsissä lenkkeillen, harrastin polkujuoksua ja maastoratsastusta. Mökillä nautin luonnon rauhasta. Hiljalleen lenkit pidentyivät päiväretkiksi, kesäisin nukuttiin laavuilla ja mökillä tulikin vietettyä kaikki vapaa-aika. Aloin haaveilla Lappiin muutosta, ja oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Viime vuoden totaaliuupumisen ja hullun työtahdin jälkeen oli pakko miettiä elämää ihan kunnolla uusiksi, ja varovainen haave eräopaskoulusta konkretisoituikin nopeasti, ja aloitin eräopasopinnot Jämsässä. Eräopaskoulu on ollut parhaita päätöksiäni ikinä. Kesäkuussa edessä on seikkailu Norjaan työharjoitteluun. Norjan reissua varten tämä blogikin näkee vihdoin päivänvalon.  Tervetuloa mukaan matkalle, kirjoittelen niin arjesta, kuin seikkailuistakin.

xx Matilda