Viikko elämästä, elämä viikossa

Aina välillä joku ihmettelee, miten ehdin tehdä niin paljon kaikkea. Tämä hämmästyttää mua usein suuresti, koska olen omasta mielestäni aika laiska tyyppi. Laiskuuden lisäksi olen kuitenkin mahdoton innostumaan asioista, ja todella optimistinen ajankäyttäjä. Kuvittelen siis, että ehdin hyvin tehdä mm. kaiken.

Viime viikko olikin hyvä esimerkki tästä kun “vähän kaikkee” kasaantuu samalle viikolle.  Ajattelin siis avata viikkoni kaikille teille, jotka mietitte miten mä voin olla joka paikassa lähes samaan aikaan.

Maanantaina kello soi 4:45, oltiin sovittu luokkakaverini Johannan kansa treffit Muuramen shellille kello kuudeksi, josta matka jatkuisi kohti Hyvinkäätä ja metsämieli-ohjaajakoulutusta. Sopivasti olin edellisenä iltana unohtanut puhelimen laturin töihin, joten aamulla piti koukata vielä studion kautta matkalla Muurameen. En yleensä ikinä herää vapaaehtoisesti aikaisin, mutta täytyy kyllä sanoa että aamu oli uskomattoman kaunis. Ihastelin luontoa jo koirien kanssa aamulenkillä, ja huokailu jatkui matkalla maisemien vaihtuessa toinen toistaan kauniimmiksi. Kyllä Suomi on ihana.

Kurssipäivä oli pitkä, mutta myös antoisa. Aamupäivä meni rehellisesti unta vastaan taistellessa, vaikka asia oli todella mielenkiintoista. Lounaalla oli pikatreffit ystävän kanssa, jonka yritykselle menisin loppuviikosta tekemään pari keikkaa. Käytiin käytännön asiat läpi, ja takaisin metsämielen pariin. Iltapäivän olimme onneksi ulkona ja teimme harjoituksia. Metsämieli-menetelmässä on niin paljon samaa kuin joogassa ja etenkin mindfulnessissa, että harjoitukset on tuntuneet alusta saakka tutuilta. Päästiin vähän itsekin kokeilemaan ohjaamista, ja lopuksi saatiin todistukset. Kello 17 startattiin kohti Jyväskylää. Kotimatka meni nopeasti johtuen hyvästä seurasta ja tasokkaista jutuista, mutta kotona olin silti vasta 20:30. Kevyt 15h rutistus siis. Illalla oli pakko vielä valmistautua tulevaan päivään, edessä olisi näyttö Leivonmäellä. Kävin lähimetsässä vetämässä muutaman kerran läpi suunnittelemani metsäjoogan, pulisten samalla ohjeita englanniksi. Onneksi koirat osasivat lenkkeillä sillä aikaa omatoimisesti, ei ollut kauheasti paukkuja enää jäljellä pitkälle ulkoilulle.

Tiistaina herätyskello pärähti soimaan seiskan pintaan, aamulla vielä vähän pakkailua ja panikointia ja auton nokka kohti Leivonmäen kansallispuistoa. Edessä koko päivän kestävä näyttö, teimme luokkakaverini Maijan kanssa yhteistyötä koska ryhmä oli niin iso. Asiakkaana meillä oli ulkomaalaisia ja suomalaisia opiskelijoita. Itse tein kansainvalisten asiakkaiden opastamisen, ja Maija teemallisten luontopalveluiden järjestämisen näytön. Ohjelmassa oli noin 5km patikointi, reitti nimeltään Harjun kierros, sekä ruuanlaitto ja metsäjooga. Pysähdyimme Lintuniemeen ruuanlaittopuuhiin, ja ohjasin asiakkaille lyhyen metsäjoogaharjoituksen. Ruuanlaitto oli järjestetty metsäpalovaroituksen takia niin, että asiakkaat valmistivat ruuan itse retkikeittimillä kolmen hengen ryhmissä, meidän opastaessa. Ruuasta ja joogasta tuli todella paljon mieltä lämmittävää palautetta asiakkailta. Maija oli suunnitellut mielettömän menun, ei mitään pussiruokia. Pääruokana oli tomaattikeittoa ja nokkosvoipatonkia, jälkiruokana marja-kaurapaistosta kinuskikastikkeella ja voikukkasiirapilla. Hittejä kaikki. Kahvit juotiin patikoinnin päätteeksi.

Päivä oli kaiken kaikkiaan todella opettavainen ja onnistunut, mutta myös raskas ja väsyttävä. Paras kiitos oli päivän lopuksi aidosti tyytyväiset asiakkaat, jotka olivat saaneet pienen maistiaisen Suomen luonnosta kauneimmassa kesäpuvussaan. Sain patikointiosuudesta myös osanäytön aiemmin Kebnekaisen reissulla suorittamani luonnossa liikkumisen opastamisen näytön täydennykseksi, siinä näytössä kun vaaditaan kahden eri luontoliikuntalajin opastus, ja Kebnellä vaan hiihdettiin. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla, nyt on puolet näytöistä suoritettu. Loppusuora häämöttää.

Täytyy sanoa että kotiin päästyäni oli sen verran takki tyhjä, että taisi ilta vierähtää lähinnä jääkaapin ja sohvan välissä. Illalla nopea pakkaus ja aikataulujen varmistaminen keskiviikkoa varten, ja unta palloon.

 Keskiviikkona venytin heräämistä seitsemään saakka, ja sehän kostautui heti. Edessä aikainen lähtö Helsinkiin, jossa olisi vuorossa iltapäivällä ensimmäinen metsämieli-keikka Nukksiossa. Lähdin ihan hyvissä ajoin, mutta kymmenisen kilsaa ajeltuani aloin epäillä tulikohan rahapussia pakattua illalla mukaan. Noh, eipä tullut. Uudelleen kotoa lähtiessäni en ollut enää ihan niin hyvissä ajoin, mutta onneksi ei ollut ruuhkaa matkalla ja pääsin joutuisasti Helsinkiin. Siskoni oli muuttanut viikonloppuna omaan kotiin Lauttasaareen, joten tiputin pojat ja tavarat kyydistä siellä, ja suuntasin itse noutamaan ohjaajakollegaa sekä tarvittavaa varustusta iltapäivän keikkaa varten. Ajoin vain kerran harhaan, ja olimme tosi hyvissä ajoin Nuuksiossa. Edessä oli meidän molempien eka metsämieli-ohjaus, vähän jännitti mutta fiilis oli silti tosi hyvä. Keikka meni molempien osalta hienosti, ja sain lisää vahvistusta sille että olen oikealla tiellä vihdoinkin ammatillisesti.

Kun lopulta pääsin takaisin Amandan luokse, olo oli kaikkea muuta, kuin pirteä. Eniten tuntui väsyttävän loputon autolla ajo, vielä ihan vieraassa paikassa ja kaikkien tietöiden keskellä. No, väsymykseen on paras lääke uni ulkoilu, joten lähdimme tutustumaan Lauttasaaren lenkkimaastoihin. En pettynyt! Aloin jopa varovaisesti pitää Helsingistä, ja mietin että voisin ehkä syksyllä viettää pari kuukautta siellä, jos töitä riittää.  Noh, syksyyn on vielä aikaa ja suunnitelmat onneksi ihanasti auki. Vink vink.  Joka tapauksessa, Lauttasaari on kaunis. Parin tunnin ulkoilun jälkeen oli vielä tämän reissun odotetuin tapahtuma, Partioaitan klubi-ilta jossa idolini Pata Degerman kertoi sukellusretkikunnan reissusta Etelämantereelle. Pata on ihan huikean innostava puhuja, ja luulen että hän ehti puolessatoista tunnissa puhua sen, mitä normaali ihminen kolmessa. Kuvat olivat luonnollisesti toinen toistaan hienompia. Onneksi jaksettiin mennä. Nautiskeltiin iltaman jälkeen vielä terveelliset MC Veganit iltapalaksi, hoidin muutaman työjutun ja unta ei tarvinnutkaan paljoa kysellä.

Torstaina oli luksusaamu, eli ei herätyskelloa. Nukuinkin kymmeneen ja makoilin varmaan yhteentoista. Lähdettiin aamupäivälenkille ja kauppaan hakemaan lounastarpeita, vasta 14:30 oli lähtö Nuuksion suuntaan taas Petran kanssa tutustuttamaan asiakkaita metsämielen saloihin. Nyt oli jo paljon enemmän itsevarmuutta, koska keikalla oli sama rakenne kuin edellispäivänä. Kelikin oli aavistuksen viileämpi, joten kävely oli miellyttävämpää kuin täydessä helteessä. Työpäivän jälkeen palasin vielä muutamaksi hetkeksi Amandan luo, käytiin vähän ulkoilemassa ennen kotimatkaa. Sain onneksi kyytiläisen matkalle, niin ei tarvinnut yksinään väsyneenä ajella. Matka meni mukavasti Millan kanssa höpistessä, ja taisin olla kahdentoista maissa kotona. Kaaduin ihan suoraan sänkyyn, en jaksanut edes hampaita pestä, saatika mitään reppua purkaa. Kunnes muistin a) aamulla lintuntentti enkä ollut ehtinytharjoitella b) puolilta päivin tapaaminen meidän kv-opettajan kanssa Norja-juttuihin liittyen, empä ollut niitäkään katsonut. Eipä siinä, valot päälle ja opiskelemaan. Kello oli jotakin yhden paremmalla puolella, kun kaaduin uudelleen petiin. Herätykseen aikaa 4h 45min.

Perjantaina edessä kevaan vika koulupäivä. Harkitsin ihan tosissani jättäväni päivän väliin, väsytti niin jumalattoman paljon. No, lintutentti ja Norja-palaveri kuitenkin sai raahautumaan ylös sängystä. Aamulenkillä olikin sitten ihan kunnon ripaskatreenit, kun Lempillä oli maha sekaisin. Myöhästyin koulusta 20 min, enkä ollut ehtinyt edes ajatella aamupalaa. Lähdettiin heti saavuttuani lintutentin maasto-osuudelle. Siellä oltaisiin kymmenen lajin verran, osa ulkonäöltä ja osa äänen perusteella tunnistettavia. Koska en ollut kertaakaan kuunnellut niitä ääniä, jännästi en myöskään tunnistanut mitään. Mutta näköhavainnot meni nappiin, ja sain kuitenkin 5/10 maasto-osuudesta. Loput lajit sitten ruokailun jälkeen kuvista, eli helppoa kuin heinänteko verrattuna maastoon. Nyt on siis koko koulun pelottavin etappi suoritettu, kaikki muu tuntuu lasten leikiltä. No ei nyt ihan, mutta kyllä nuo linnut oli se isoin mörkö minun ja valmistumisen välissä. Käytiin tentin jälkeen vielä pikkuisen treenaamassa metsässä kasveja, koska kasvitentti on vuorossa ensimmäisenä syksyllä. Itse olen silloin vielä Norjassa, mutta teen tentin sitten yksinäni kun palaan. Kasvit on isoin ryhmä, mutta tunnistan niitä valmiiksi paljon paremmin kuin lintuja.

Ja niin se vaan olikin lukukausi ohi, toivoteltiin hyvää kesää ja nähdään syksyllä. Huh huh, aikamoinen vuosi! Nappasin vielä erävarastosta SUP-laudan lainaan, tarkoituksena vähän ottaa tuntumaa lautaan jos joskus pääsisi SUP-joogan parissa keksimään jotain kivaa. Koulupäivän jälkeen oli viikon eka joogatunti, vähiin käy ohjaukset Pranalla ennen kuin on aika liihottaa uusiin tuuliin. Hullua. Joogan jälkeen erehdyin Prismaan koska koirat tarvitsi matolääkkeet ja jääkaappi edes jotain täytettä valon lisäksi. Virhe. Pari muutakin oli Prismassa  varmaan valmistujaisruokia ostamassa, ja kivana pikku yllärinä korttimaksut ei toimineet. No meni sitten joku reilu tunti siihen kauppareissuun. Illalla sohva selässä Netflixiä ja tortilloita.

Lauantaina nukuin pitään, yli 11. Nopea metsäretki koirien kanssa, keräsin samalla ison kimpun kukkia. Suihkun kautta alkoon hakemaan skumppaa itselle ystävälle ylioppilaslahjaksi. Kotona askartelin kukkaseppeleen juhla-asun kaveriksi, ja mietiskelin siinä että olenko ollut vähän liikaa eräilemässä, kun pukeudun juhliin metsäksi. No rakastin tätä lookkia, joten ihan sama vaikka olisinkin. Juhlat olivat I HA NAT. Olen niin ylpeä ystävästä, joka on käynyt kolme vuotta kokopäiväisesti töissä ja iltalukiossa. Juhlissa oli myös maailman parasta vegaanista ruokaa, ja palju. Ihania vanhoja ystäviä, joita en ollut vuosiin nähnyt. Nautin sopivasti skumppaa, ja koko rahan edestä tarjoiluista, sekä kylpemisestä. Jaksoin valvoa yhteen saakka, kunnes nukahdin sohvalle. Onneksi oli kyyti kotiin, vielä nopea ulkoilu koirien kanssa ja pehkuihin.

Sunnuntai  löllöttelin poikien kanssa melkein koko päivän sängyssä, söin jäätelöä ja tortilloita. Iltapäivällä reipastuin sen verran että mentiin uimaan, onneksi koska nyt onkin jo kylmä ja tuulee. Illalla oli jooga, jonka jälkeen hyökkäsin kaverin luokse iltapalalle. Kirjoitin myös nälkävuotta pidemmän to do-listan tälle viikolle, koska muutto, ja sen jälkeen lähtö, lähestyy ja hommaa on aivan sairaasti. Tämä viikko siis kokonaan Jyväskylässä, eli täysin eri meininki verrattuna edelliseen. Joogatunnit tiistaita ja lauantaita luukunottamatta Urban Pranalla joka ilta, tuu vielä mun kanssa matolle kun on mahdollisuus <3

Semmosta! Kivaa maanantaita, mä jatkan asioiden hoitamista ja kahvin kittaamista. Ainiin, mun parhaista parhaimmalla rakkaalla pienellä pojalla on tänään viis vee synttärit. Juhlitaan perheen kesken nakkikakulla, loppuviikosta mennään synttäriretkelle, siitä lisää myöhemmin.

xx Matilda

Ja ulkona kesäyö

 

Loppukeväästä sen alkaa jo aistimaan, valoisat illat ja kesän tuoksu siitä vihjailee. Kohta saapuvat valoisat, lämpimät yöt. Ei malta enää iltaisin nukkua. Tekee mieli kuljeksia loputtomiin autioilla teillä, kirmailla kasteisella niityllä, istua ihan hiljaa laiturilla tuijotellen horisonttiin. Karata seikkailulle, pulahtaa peilityyneen järveen. Valvoa huomaamatta auringonnousuun. Kuvitella  olevansa ainoa ihminen hereillä. Varastaa pieni hetki maailmalta. Ajatuksetkin rauhoittuvat, on helpompi keskittyä hetkeen, olennaiseen.

Kesäyön taika kietoo pauloihinsa, saa unohtamaan aamun velvollisuudet. Yön lempeä viileys houkuttelee mukaansa päivän paahtavan kuumuuden sijaan. Hämyinen valo pehmentää kaiken kauniimmaksi. Luonto on vahvemmin läsnä, yöllinen kulkija pääsee kuin varkain osaksi sitä salaista maailmaa, joka nukkuu päivisin. Kaste hellii helteessä nuokahtaneita, ilma on helppompaa hengittää. Ei tee mieli meluta, askeleetkin pehmentyvät. Aamu tuntuu kaukaiselta, öinen tunnelma houkuttelee kääntymään vielä yhdestä risteyksestä poispäin kotoa, kurkata vielä yhden kulman taakse mitä maailmalla on tarjota. Istua vielä hetki, kuunnella hiljaisuutta.

xx Matilda

#vainmatukkajutut osa 1

Edellisessä työpaikassani syntyi käsite #vainmatukkajutut, lähinnä kuvaamaan kaikenlaisia kommelluksia ja toilailuja joita mulle sattuu ehkä vähän enemmän kuin joillekin muille. Ajattelin lanseerata juttusarjan myös tänne blogin puolelle, koska uskallan luvata näitä kommelluksia sattuvan ja tapahtuvan myös tulevaisuudessa. Aloitetaan mieluummin heti, koska elämässä tärkeää on osata nauraa itselleen ja itsensä säännöllinen nolaaminen tekee hyvää.

Ajelin eilen illalla vanhempieni luota kotiin auringonlaskun leimutessa kauneimmillaan. Oli pakko pysähtyä ensin kaupan pihaan kuvaamaan älyttömän hienoja pilviä, siinä hötäkässä unohdin sekä käsijarrun, että vaihteen, ja kaikessa rauhassa taivaalle tuijotellessani ja kuvia räpsiessäni  havahduin kun auto lähti valumaan mun päälle. Tietysti kaupan pihassa seisoi joku nuori mies todistamassa tätä onnistunutta kuvaushetkeäni, ja auton perään sinkoiluani.

Muutaman kilometrin päästä kurvasin vielä bussipysäkille pellon laitaan, ja koikkelehdin hyttysten syötävänä etsimässä esteetöntä näkymää järvelle hienon kuvan toivossa. Vartin päästä autolle palatessani havaitsin, että olin sitten innostuksissani jättänyt oven auki, ja koko auto oli täynnä hyttysiä. Valehtelematta joku sata inisijää.  Ei siinä auttanut kuin lähteä ajelemaan hyttyspurkilla kotia kohti, huitoen ja kiroillen. Koitin ikkunoita avaamalla saada tuuletettua itikät pois, laihoin tuloksin.

Saattaa olla, että siinä taistelua käydessäni auto ei kulkenut ihan koko aikaa suoraan. Saattaa myös olla, etten heti huomannut perässä tulevaa poliisiautoa. Poliisisedät olivat muutaman kilometrin katsoneet menoa, ja sitten tuli pysäytyskäsky. Tunsin itseni pahimman luokan rikolliseksi ja olin varma että ne vie mut suoraan vankilaan, koirat joutuu orpokotiin. Paniikissa sopertelin tuimalle sedälle että “emmää mitään puhelinta näprännyt kun tää auto meni täyteen hyttysiä sillä aikaa kun kuvailin pinkkejä pilviä” ei sentään tarvinnut kamerasta esitellä todistusaineistoa. Koirat auttoi tilannetta mylvimällä täyttä kurkkua karkoittaakseen epäilyttävän tunkeilijan meidän autolta. Poliisit puhallutti ja käski keskittyä loppumatkan enemmän ajamiseen ja vähemmän hyttysiin. Loppumatkan ajoinkin sitten polvet tutisten varmuuden vuoksi pientä alinopeutta.

Mutta ihan kivoja kuvia tuli kuitenkin. Nukahdin kotiin päästyäni puhelin, kamera ja laturi vieressäni ja nukuin yhtä soittoa kymmeneen saakka. Tänään en ole saanut aikaiseksi yhtään mitään, paitsi purettua rinkan. Suunnittelin ensin olevani tosi reipas, tarttumaan kotitöihin sun muihin, mutta hylkäsin suunnitelman heti aamulla ja päätinkin keskittyä löllöttelyyn palautumiseen. En ole jaksanut mennä kauppaankaan, joten olen juonut pikakahvia maitojauheella ja syönyt erinäisiä jämiä. Illalla on onneksi treffit ystävien kanssa sushin merkeissä, parasta. Ainakin mulla on kaikkien reissujen jälkeen on aina pieni kotiinpaluumasennus, ystävien seura ja etenkin ystävien seura hyvään ruokaan yhdistettynä on varsin toimiva hoitokeino. Silloin muistaa, että on niitä onnellisia asioita kotonakin aika paljon.

Tuntui myös mukavalta käppäillä aamulenkki tutussa takapihan metsässä, huomata kesän vieneen rytinällä kevään paikan viikon aikana. Valoisa ja kirkas, vähän ujo vehreys on vaihtunut syvään, kaikkia vihreän sävyjä tarjoilevaan viidakkoon. Viimeisetkin kevään rippeet on kaikonneet kesän anteeksipyytelemättömään loiston alta. Metsän tuoksukin on kesäisen makea, vähän painostava. Tuntuu että kaikki kasvit tuoksuvat kilpaa, ja maasta hohkaa lämpöä. Valo siivilöityy lehtien välistä, muuttuen lämpimän vihreäksi. Sadetta ei ilmeisesti ole luvattu aikoihin, mutta nämä kelit saa kyllä odottamaan kunnon ukkoskuuroa.

Ihanaa lauantaita sulle,

xx Matilda

Saariston taikuus

Palasimme juuri eräopasopintoihin kuuluvalta kesävaellukselta Raippaluodosta. Tämä oli viimeinen yhteinen retkemme opintojen aikana, joten tunnelma oli aivan erityinen. Porukkamme on hitsautunut vuodessa tiiviiksi perheeksi. Jokainen saa aidosti olla oma itsensä, kaikesta voi vitsailla ja silti aina tuetaan ja kannustetaan. Olo on haikea ja vähän surullinen, mutta enemmän silti onnellinen tästä kaikesta. Reppu on kirjaimellisesti täynnä likaisia kamoja uusia kokemuksia.

Raippaluoto oli myös paikkana vaikuttava kokemus. Olen aina rakastanut merta syvästi metsien ja tuntureiden lisäksi, mutta saaristokokemukseni rajoittuvat muutamiin mökkimuistoihin lapsuudesta. Odotin reissua jo ennalta kovasti, ja odotukset ylittyivät huimasti. Meillä oli tukikohtana metsähallituksen vuokramökki, jonka pihapiirissä yövyimme teltoissa. Valmistimme joka ilta yhteisen päivällisen avotulella, ja lämmitimme rantasaunan. Jos joku muuten väittää että retkiruoka on kuivaa ja pahaa, voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi meidän ryhmän ruokanäyttöihin. Älyttömiä suorituksia! Joka ilta ruoka oli parasta. Intohimoisena jälkiruokien ystävänä erityismaininta niihin panostamisesta. Päivät olivat pitkiä ja yöt lyhyitä, nukkumaan oli vaikeuksia malttaa käydä. Onneksi päiväunille oli ohjelmassa  tilaa, ja nukun hyvin teltassa. Yksi reissun kohokohdista oli yömelonta. Päivällä tuuli niin paljon, että melonnan sijaan kesityimme kalastamiseen, vierailimme lintutornilla ja Raippaluodon kylänraitilla. Illalla tuulen tyynnyttyä lähdimme saunan jälkeen melomaan ulommas merelle katsomaan auringonlaskua. Ei tarvinnut pettyä. Tunnelma oli varsin taianomainen, kajakkien lipuessa pehmeässä öisessä hämyssä takaisin leiriin.

Melonta oli reissumme pääosassa, mutta ehdimme nauttia kauniista luonnosta myös kahdella eri luontopolulla, metsämaisema ei hävennyt tippaakaan merinäkymille. Näimme useaan otteeseen merikotkia, ja lukemattomia muita lintuja mutta tavoittelemani hyljepongaus jäi haaveeksi.  Melontan tuli kivasti lisää varmuutta viikon aikana, yllytyshulluna toimin myös  vapaaehtoisena pelastettavana ensimmäisen illan rescutusharjoituksessa. Suomeksi sanottuna kaadoin siis kajakkini kymmenen kertaa ja könysin meloja pitkin takaisin muiden avustuksella. Sain palkinnoksi makkaran. Hullun hauskaa. Toki uida polskutin muutenkin joka ilta, merivesi oli täydellisen virkistävää.

Tuli hoettua aika monta kertaa reissun aikana, että ollaan me valittu hyvin kun tänne on päädytty. Oli todella etuoikeutettu olo. Koko reissuhan oli meidän pakollisen tutkinnonosan osanäyttö. Läpi meni, kaiken hauskanpidon ohella. Olimme siis pienemmissä ryhmissä vastuussa kukin ryhmä yhdestä vaelluspäivästä, suunnittelimme ja toteutimme päivän ohjelman, sekä valmistimme ruuan. Kaikki sujui niin jouhevasti meidän ryhmässä, että vastuupäivästäkin oli helppoa nauttia. Jouduimme tekemään hieman muutoksia suunnitelmiin välillä tuulen takia, mutta kelit kyllä kohteli meitä pääosin silkkihansikkain.

Tuskin unohtuu ikinä tämä viikko meidän luokan kanssa. En usko, että kovinkaan moni olisi ollut vielä tänään valmis lähtemään. Kiitos ihan kaikille, ootte aarteita. Plus tietty erityiskiitos parhaalle telttaparille Maijalle, meillä on hyvä diili. Maija pakkaa mukaan kaiken, ja mä en mitään. Silloin on just sopivasti tavaraa.

Nyt väsyttää, rinkka on purkamatta ja kotona odotti kiireessä jätetty kaaos. Taidan silti vaan halia koiria ja kömpiä pehkuihin, huomenna päivä uusi ja aikaa huoltaa varusteet sekä aloittaa valmistautuminen tulevaan viikkoon, joka pitääkin sisällään sinkoilua ympäri Suomea töiden perässä. Kivaa ja jännää siis tulossa taas.

Mutta nyt, ihanaa viikonloppua just sulle!

xx Matilda

Lempihetkiä ja puunhalailua

Oma polkuni puunhalaajaksi alkaa jo lapsuudesta, kun mummu ja vaari ottivat mukaan mökille, ja opettivat rakastamaan Kuusamon kauniita maisemia. Asuimme muutenkin lähellä luontoa, ja leikit sujuivat luontevasti metsissä. Syötiin ketunleipiä ja suolaheinää, kiipeiltiin puissa ja uitiin päivät pitkät järvissä. Olen superonnekas, kun luontosuhteeni on kehittynyt lapsesta saakka luontevaksi osaksi elämää. Haluan omalla työlläni ja esimerkilläni innostaa ihmisiä nauttimaan luonnosta mahdollisimman matalalla kynnyksellä. 

Kymmenvuotiaana sain ensimmäisen oman koirani, ja siitä lähtien olenkin samoillut koirien kanssa metsissä päivittäin. Useita vuosia retkeilin lähimetsissä lenkkeillen, harrastin polkujuoksua ja maastoratsastusta. Mökillä nautin luonnon rauhasta. Hiljalleen lenkit pidentyivät päiväretkiksi, kesäisin nukuttiin laavuilla ja mökillä tulikin vietettyä kaikki vapaa-aika. Aloin haaveilla Lappiin muutosta, ja oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Viime vuoden totaaliuupumisen ja hullun työtahdin jälkeen oli pakko miettiä elämää ihan kunnolla uusiksi, ja varovainen haave eräopaskoulusta konkretisoituikin nopeasti, ja aloitin eräopasopinnot Jämsässä. Eräopaskoulu on ollut parhaita päätöksiäni ikinä. Kesäkuussa edessä on seikkailu Norjaan työharjoitteluun. Norjan reissua varten tämä blogikin näkee vihdoin päivänvalon.  Tervetuloa mukaan matkalle, kirjoittelen niin arjesta, kuin seikkailuistakin.

xx Matilda