Pallasjärven rannalla

 

Meidän tämänkertainen Lapin reissu jatkui Leviltä Retkipaikan Ystävien  kirjoittajaleirille Pallas- Yllästunturin kansallispuistoon. Täällä vietetään ti-su, eli vielä viikonloppu aikaa rentoutua. Leirin tarkoituksena on siis ihan vaan nauttia pohjoisesta luonnosta ja ottaa irtiotto omasta arjesta. Mikäs sen mukavampaa tällä hetkellä kun etelän velvollisuudet vie vielä aikaa ja voimavaroja. Reilu viikko pohjoisessa auttanee jaksamaan vielä tulevat kolme viikoa etelässä, ennen oikeaa muuttoa. Vähän kyllä hirvittää sunnuntainen paluu, mutta eiköhän viikot hupene nopeasti ja kohta on koko talvi aikaa olla täällä. Olisi silti mukavampi jo jäädä.

 

 

Pikkuisen meillä on ohjelmaakin tässä, vierailuja yrityksiin ja toki päiväretkiä ollaan tehty. Lisäksi ollaan tutustuttu ja tullaan tutustumaan kansallispuiston toimintaan ja hankkeisiin, sekä vapaaehtoistyömahdollisuuksiin. Jos esim ensi kesänä sitten olisi mahdollisuus, mikäs sen mukavampaa kuin tehdä vähän puhdetöitä majoittumisen ja ruuan eteen. En siis ajatellut kesäksi hankkia mitään asuntoa, vaan jatkaa hyväksi havaittua yhden naisen “vapaaehtoinen kodittomuus” trendiä.

 

 

Majoitutaan Pallasjärven rannalla, tässä on ihana rantasauna ja uimassakin olen luonnollisesti käynyt. Pihapiirissä on useita asuinrakennuksia jotka on metsähallituksen työntekijöiden käyttöön. Varsin lähellä on someseksikäs punaisen hiekan ranta, siellä vierailtiin auringonlaskua katsomassa ja kuvaamassa. Käytiin myös kiertämässä Pyhäjoen luontopolku. Pallaksen luontokeskukselle on kymmenisen kilometriä, ajattelin josko viikonloppuna jonkun tunturinkin huiputtaisi kun täällä kerran ollaan.

 

 

Tekisi sunnuntaina mieli vielä ajaa pariksi päiväksi pakoon mökille..

Aivan mahtavia päiviä takana!

 

xx Matilda

 

Terkut Leviltä

 

Vihdoin päästiin pohjoisen tuuliin, ja  että voikin pieni ihminen karhuineen olla onnellinen!

 

Ajettiin tänne viikko sitten torstaina, matkamuistoksi otin  Oulusta 170€ arvoisen selfien, mutta mikään ei voinut lannistaa riemuani kun etelä jäi taakse. Ja kuten olin toivonutkin, ensilumi satoi Leville perjantaina. ♥

Tämän kertaisen Levin reissun agendana oli ratsastusjoogaleiri. Asiakkaat saapuivat perjantaina iltapäivällä ja viipyivät ilonamme suununtaihin. Jokaiseen päivään sisältyi joogaa, niin matolla kuin hevosen selässä, ja ratsastusta tunturimaisemissa. Lisäksi lauantaina oli pihasauna ja palju lämpimänä. Hannele taikoi meille ihania ruokia, ei tarvinnut nälkää nahdä. Itse yövyin koirien kanssa omassa kodissani, asiakkaille oli varattu leiritalo jossa he majoittuivat kahden hengen huoneissa.

 

 

Etenkin lauantain neljän tunnin vaelluksella saimme nauttia ihan mielettömästä keväisestä auringonpaisteesta. Säät suosivat muutenkin viikonlopun ajan, vasta maanantaina iski perinteisempi lokakuinen vesisade. Onneksi lumi oli sadetta sitkeämpää, ja nyt on taas aurinkoista, lumista ja sietämättömän kaunista.

Taaskaan en voinut välttyä suunnattomalta kiitollisuudelta siitä, millaista työtä saan leipäni eteen tehdä. Tiedän olevani suunnattoman etuoikeutettu.

Perjantai iltana kun kävin sattumalta samaan aikaan Levillä olleen Norjalaisen ystäväni kanssa syömässä, kiteytin elämänarvoni tähän lauseeseen

“olen mieluummin onnellinen ja köyhä, kuin tuhlaan elämäni aikuisten töissä.”

 

 

Leirin jälkeen meillä oli vielä työporukalla sunnuntaina paljuiltama, ja saimme seuraksemme upeimmat revontulet  mitä olen koskaan nähnyt. Kamera oli tietenkin kotona turvassa, mutta työkaveri nappasi puhelimella kuvan.

Viipyiltiin Levin maisemissa tällä kertaa tiistaihin saakka, jolloin käännettiin auton nokka kohti Muoniota ja Pallas- Yllästunturin kansallispuistoa. Täällä ollaan erilaisten aktiviteettien parissa sunnuntaihin saakka.

 

 

Lapissa on helppo hymyillä,

 

xx Matilda

 

Syksyistä ja lähdöistä

 

Kuten monelle muullekin, syksyt ovat minulle uuden alku. Tammikuissani harvoin on tapahtunut mitään merkityksellistä, mutta lähes joka syksy olen löytänyt itseni jollain tavalla uuden ääreltä.

Muutokset ovat olleet useimmiten isoja, vaikeita ja mullistavia. Olen syksyisin eronnut, rakastunut, aloittanut koulun, vaihtanut työpaikkaa. Romahtanut ja aloittanut alusta. Rakentanut uutta, haudannut vanhaa. Harvoin olen etukäteen päättänyt lyödä vanhan elämäni sirpaleiksi kun syksy saapuu, asiat vain tuntuvat kulminoituvan tähän muutosten melankoliseen vuodenaikaan.

 

 

Rakastan syksyjä. Niiden hieman alakuloista tunnelmaa. Kylmää, pimeää (jota kuitenkin pelkään). Rakastan myrskyjä ja sadetta. Eikä ehkä mikään ole kauniimpaa, kuin aurinkoinen syyspäivä luonnon loistaessa värikkäimmillään. Syksyssä on syvyyttä ja kirkkautta. Tasapainoa.

Tästä syksystä en ole saanut otetta. Palasin syksyn kynnyksellä vanhaan kotikaupunkiini, joka ei tunnu enää kodilta. On vaikea tarttua mihinkään, olotila on vellova. Kuin olisin hautautuneena liian pehmeään sänkyyn, josta ei pääse ylös. On mukava olla käymässä, mutta koko ajan odotan. Odotan lähtöä, seuraavaa seikkailua. Se kuiskuttelee nurkan takana salaisuuksiaan tulevasta talvesta, vieden jatkuvasti huomioni tästä hetkestä, jossa en muutenkaan tunne oloani aivan niin helpoksi.

Olen pyrkinyt omistamaan aikani ystäville, olemaan läsnä. On ihana tavata kasvokkain. Monille lähipiirissäni on tapahtunut myös  isoja asioita, ja olen kiitollinen siitä, että olen ollut nyt täällä. Vaikkei sanoja ole helppoa löytää, ehkä arvokkainta on oleminen ja kuunteleminen. Niin toivon.

 

 

Olen oppinut itsestäni. Olen tajunnut, ettei jääminen koskaan ollutkaan minua varten. Olen kuluttanut niin paljon turhaan voimiani pyrkimällä muottiin, johon en vain ikinä sopinut.  Lähteminen saa sydämeni läpättämään villimmin. Ystäväni sanoi lähtemisen muuttuvan kerta kerralta helpommaksi. Uskon sen pitävän paikkansa ihmisille, joiden kuuluu lähteä.

En esimerkiksi koe tippaakaan ahdistusta asunnottomuudesta, epäsäännöllisistä tuloista, pätkätöistä ja kaaosmaisesta kalenterista. Sen sijaan koin aiemmin jatkuvaa ahdistusta arjesta, ja kaikista velvollisuuksista joita se sisällään piti.

Lähteminen, niin monessa eri merkityksessä, on ollut paras päätökseni. Näköjään joskus pitää mennä kauas löytääkseen itseensä. Tuleva lähtö kutkuttelee jo vatsanpohjassa. Tunnen olevani elossa, ja se on voimauttavin tunne jonka saatan kuvitella.

Ja toki kaikki näyttää kauniimmalta vaaleanpunaisten lasien läpi katseltuna. Ja sydän läpättää taas villinä.

 

 

Nyt jatkamaan ystävien kanssa olemista, tänään Atomirotan keikalle Lutakkoon! Tätä olen muuten odottanut.

xx Matilda

Kuvat minusta Emmi Anttila

 

.

 

Ratsastusjoogaa Ahaso-tallilla Lempäälässä 3.-4.11.

 

Tällä kertaa ratsastusta ja joogaa tarjolla etelämmässä, Lempäälän maisemissa. Alla kuvaus viikonlopusta, lämpimästi tervetuloa mukaan!

“Ratsastusjoogakurssilla joogataan lempeästi sekä perinteisesti matolla, että hevosen selässä!

Matilda Lindström on koulutukseltaan eräopas ja joogaopettaja. Hän on opiskellut kansainvälisen joogaopettajan RYT200-tutkinnon Clare Gates-Sjöblomin johdolla, ja tällä hetkellä syventää osaamistaan Seasonal Yin RYT300-koulutuksella. Joogaa hän on harrastanut kymmenisen vuotta, ja ohjannut päätoimisesti viimeiset kaksi.

Jooga edustaa Matildalle ennen kaikkea lempeyttä. Kehoa ja mieltä hellivää liikettä, ja lupaa pysähtyä. Opettajana tärkein arvo Matildalle on antaa asiakkaalle tilaa olla tunnilla juuri sellainen kun on, kenenkään ei tarvitse sopia valmiiseen muottiin.

Hevoset ovat kuuluneet Matildan elämään aivan pikkutytöstä saakka, ja viimeiset vuodet hän on ratsastanut pääasiassa islanninhevosilla. Talveksi hän lähtee ratsastusoppaaksi Lappiin.

Kurssi pidetään la ja su 10-17.30.
Kumpanakin päivänä ohjelmaan sisältyy sekä mattotunti, että joogatunti hevosen selässä. Lisäksi teemme rentoutusharjoituksia ohjaajan johdolla. Tämä viikonloppu tarjoilee todellinen rentoutumispaketin mielelle ja keholle!

Kurssilla tarjoillaan kotiruokalounas ja aamupala erikoisruokavaliot huomioiden.
Kurssille voidaan ottaa 8 osallistujaa. Kurssin hinta 190 euroa sis alv 10%. Varausmaksu 50 euroa kuittaantuu ilmoittautumisen yhteydessä ja loppu laskutetaan erikseen. Varausmaksu sisältyy kokonaishintaan.

Varausmaksua ei palauteta peruutustilanteessa, mutta voit myydä paikkasi eteenpäin.

Käy varaamassa pian paikkasi Hopotin kalenterista!
https://hopoti.com/stable/Ahasotmi

Kurssin listätietoja saat outi.aihkisalo@gmail.com tai www.ahaso.net.

Kurssi järjestetään osoitteessa Säijärventie 353, Lempäälä. Ihan Tampere-Pirkkalan lentokentän vieressä.”

 

xx Matilda

Alennuskoodi joogaretriitille Sri Lankalla

 

 

Hei sain mun ystävältä ihan mahtavan tarjouksen blogin lukijoille ♥

 

Ihana Anna-Mari järjestää joogaretriittejä Sri Lankalla, ja koodilla MATILDA saa 20% alennusta kaikista ensi kauden retriiteistä, kun varaa viimeistään 30.9.

Anna-Marin sivuilta https://annamariyoga.com/srilanka/ voit tarkistaa päivämäärät ja lukea lisää.

Suosittelen todella lämpimästi, oikein alkoi harmittaa kun en itse voi lähteä. Anna-Mari on aivan mahtava opettaja, ja Sri Lanka vasta ihana onkin. Kävin siellä pari vuotta sitten, ja saari teki ihan toden teolla vaikutuksen. Jos menisin  uudestaan, valitsisin kyllä joogaloman.

Seuraava retriitti on marraskuussa, väittäisin sen olevan aika täydellinen ajankohta olla taikasaarella joogaamassa kylmän ja pimeän Suomen sijaan.

Tässä vielä matkakuvaus suoraan Anna-Marin sivuilta, kuulostaa aika täydelliseltä.

 

JOOGAMATKAT SRI LANKALLE

Tervetuloa mukaan ikimuistoiselle matkalle Sri Lankan taikasaarelle! Joogatuntien taso on avoin, eli myös aloittelijat voivat osallistua näille matkoille.

PAKETTIHINNAT (sis.joogatunnit, majoitus, aamupalabuffet & illallinen)

MARRASKUU 2018 770€* / EARLYBIRD 700€ voimassa 30.6.2018 mennessä ilmoittautuneille
TAMMIKUU 2019 880€* / EARLYBIRD 800€ voimassa 30.9.2018 mennessä ilmoittautuneille
MAALISKUU 2019 880€* / EARLYBIRD 800€ voimassa 31.12.2018 mennessä ilmoittautuneille
VARAUSMAKSU* 200€ matkan kokonaishinnasta maksetaan ilmoittautumisen yhteydessä. Huone varataan varausmaksun maksettua (*Varausmaksua ei palauteta).

PAKETTIHINTA SISÄLTÄÄ
– Majoittumisen korkeatasoisessa huoneessa 800 neliön villassa.
* Huomaa, että huoneet ovat hieman erilaisia ja ne varataan ilmoittautumisjärjestyksessä kun varausmaksu on maksettu. Suurin osa huoneista kahden hengen huoneita mutta talossa myös kaksi yhden hengen huonetta.
– 10 päivän retriiteissä: 14h yin, flow ja yin & yang joogaa lempeää kehonhuoltoa tennispallojen avulla
– 7 päivän matkassa: 10h yin, flow ja yin & yang joogaa sekä lempeää kehonhuoltoa tennispallojen avulla
– pranayama hengitysharjoituksia
– lyhyitä meditaatioita sekä intuitiivisen kirjoittamisen tehtäviä omaan
hyvinvointiin liittyen
– runsas aamupalabuffet & kattava sri lankalainen illallinen.
– pyyhkeet ja petivaatteet

HINTAAN EI SISÄLLY
– matkavakuutus
– lennot
– vapaavalintaiset retket

MAJOITTUMINEN VILLA VEHALLASSA:

https://www.facebook.com/villavehalla/
https://www.instagram.com/villavehalla/
ILMOITTAUTUMINEN JA KYSELYT
Ryhmäkoot pidetään pieninä ja mukaan jokaiselle joogamatkalle mahtuu vain rajattu määrä osallistujia eli varaathan paikkasi ajoissa. Voit ilmoittautua mukaan alla olevan lomakkeen kautta tai sähköpostitse anna-mari@yogobe.com Jos mieltäsi vielä askarruttaa jokin, ota yhteyttä ja vastaan mielelläni kysymyksiin.

 

 

Kuvat omalta reissultani, mikä matkakuume iskikään! Huhhuh. No mutta, oma suuntani on kohta taas pohjoiseen, ei tunnu huonolta sekään.

Ihanaa viikonloppua.

xx Matilda

 

Kun uni ei tuu

 

Olin ennen loistava nukkuja. Nukkuminen oli suorastaan lempiharrastukseni. Olen aina ollut taipuvainen yökukkumiseen ja pitkään nukkumiseen, aamuherätykset ovat olleet minulle tuskallisia jo lapsena. Olen tehnyt lähes aina töitä iltapainotteisesti, joten myöhäinen rytmi on ollut luontevaa.  Koulussa en ole viihtynyt, ja olenkin ollut varmaan enemmän myöhässä kuin ajoissa jos kaikki koulupäivät ihan ala-astetta lukuunottamatta laskettaisi yhteen.

Olen kova stressaamaan ja murehtimaan asioita. Silloinkin, kun nukuin vielä hyvin, saattoi yöunet mennä huolien takia sivu suun. Olen valvonut lukemattomia öitä miettien raha-asioita, ihmissuhteita ja deadlineja. Märehtien to do-listan tekemättömiä kohtia ja omaa, läheisten tai koirien terveyttä.

 

 

Vuosi sitten olin elämän, ja etenkin ajankäytön suhteen umpikujassa. Vapaa-aika oli tuntematon käsite,  enkä ehtinyt todellakaan nukkua tarpeeksi. Kärsin  päivittäin rytmihäiriöistä ja saatoin itkeä kun kotona oli tiskejä enkä vain jaksanut enää päivän jälkeen siivota. Elämän kohokohta oli, jos ehdin työpäivien välissä koirien lenkityksen lisäksi nukkua vaikka 15 minuutin päiväunet. Olin iltaisin epätoivoinen jos en päässyt ajoissa nukkumaan, koska aamulla kello soi ja päivä olisi taas yhtä pitkä, kuin edellinen. En ollut kauhean pirteää seuraa, yritin vain selvitä.

Irrottauduin tästä pyörästä vasta pahan romahduksen ja parin viikon sairasloman kautta. Jäin opintovapaalle ja opiskelujen ohella ohjasin joogaa. Lisäksi henkilökohtaisessa elämässä tapahtui muutamia isoja vastoinkäymisiä, juuri samaan aikaan kun olin muutenkin loppu. Olin muutaman kuukauden todella huonossa jamassa.

Tämä kaikki on jälkeen päin ajateltuna ollut arvokas koulu, ja ilman loppuun palamista en välttämättä olisi tässä pisteessä. En siis ole katkera elämälle, enkä itselleni tuosta ajasta. Nykyään osaan valikoida mihin laitan aikani. Osaan myös laiskotella lähes hyvällä omalla tunnolla.

 

Muutaman ei niin mieluisan muiston sain kuitenkin reppuuni tuosta ajasta.

  • En jaksa enää samalla tavalla kuin ennen, on vaikeampi sitoutua ja esimerkiksi vakituinen palkkatyö säännöllisine työaikoineen kuulostaa omaan korvaani tällä hetkellä mahdottomalta. Onneksi eräoppaana ei tarvitse sellaisesta edes haaveiila, kausityöt rokkaa.
  • Rytmihäiriöt vaivaavat edelleen kun on fyysisessti tai henkisesti raskasta. Ne hankin riesakseni jo vuosia sitten treenamalla itseni ylikuntoon. Överiksi on siis mennyt ennenkin.
  • Univaikeudet.

Tuon ajanjakson jälkeen en ole enää osannut nukkua, paitsi mökillä. Jos ennen valvoin iltaisin, kun oli stressiä, nykyään valvon ihan muuten vaan.

Kärsin kahdenlaisista vaikeuksista. Eli vanha tuttu kaveri, en saa illalla nukuttua. Tämä on helpompi, jos ei uni tule, alan tekemään jotain muuta kuin pyörimään sängyssä. En muutenkaan ikinä mene nukkumaan ennenkuin olen varmasti tarpeeksi väsynyt. Mieluummin lyhyet unet, kuin pitkä pyöriminen ja silti lyhyet unet. Tähän auttaa myös äänikirjan kuuntelu uniajastimella. Laitan usein uniajastimeksi vartin, ja lisään sitä niin monta kertaa kuin tarvitsee. Pyrin välttämään kellon katsomista, ettei tule paniikkia siitä miten vähän aikaa enää on heräämiseen.

Huomattavasti inhottavampi on, että nukahdan illalla (toki saattaa olla että ensin en saa nukuttua, eli nämä kaksi myös pelaavat keskenään sopupelejä) ja herään muutaman tunnin unien jälkeen. Ei välttämättä ahdista, ei stressaa. Väsyttää, silmät on raskaat. Mutta ei vaan tule enää uni. Herään oikeastaan joka yö samaan aikaan, mutta hyvinä öinä nukahdan vähällä vaivalla uudelleen. Huonoina öinä valvon aamuun. Huonoja öitä on nyt ollut putkeen kolme, eikä sitä ennenkään järin hyvin ole mennyt.

 

 

Aina jos aamulla on aikainen ja tärkeä herätys, nukun huonosti. Se ei haittaa, sen voi jo hyväksyä. Mutta kun väsymystä ja huonosti nukuttuja öitä alkaa kertyä, myös mieliala laskee. Nukkuminen alkaa ahdistaa, ei tee edes mieli yrittää.  Ja kun ahdistaa, ei ainakaan saa nukuttua.

Väsymys on myös fyysistä kipua, silmissä, päässä. Tuntuu kuin katsoisi koko maailmaa verhon läpi. Keskittyminen on itselleni muutenkin vaikeaa, väsyneenä mahdotonta.

Ja se valvominen. Jos ei ole valvonut öitä sängyssä, ei ehkä pysty kuvittelemaan miten helkkarin tylsää on maata kahdeksan tuntia tekemättä mitään. Vaikkei ahdistaisi valmiiksi, kyllä siinä ajassa ehtii kelata sen verran syvälle että löytyy aiheita. Ehtii myös selata nettikauppoja ja tehdä heräteostoksia. Kuunnella kirjoja, musiikkia, podcasteja. Joogata, hengittää. pöyhiä peittoa, tyynyä, lakanaa. Käydä läpi kaikki elämänsä nolot asiat. Kaikki virheet. Joka yö. Kirjoittaa huolet paperille, tuulettaa huoneen. Juoda vettä, käydä pissalla. Syödä jäätelöpaketti pakkasesta.

Mutta ei noista mikään nukkumattia houkuttele.

Valvoessa koen myös suurta epäonnistumista. MIKSI en osaa nukkua. Mikä mussa on vikana. Ihailen nukkuvia ihmisiä.

En todellakaan anna yhtäkään vinkkiä parempiin yöuniin, mutta itse en lähde mihinkään enää ilman korvatulppia ja silmälappuja. Nukun myös parhaiten viileässä ilmassa paksulla peitolla. Ja treenaaminen illalla on pahinta mitä voin keksiä, voin ihan suoraan valvoa seuraavan yön edes yrittämättä nukkua. Myöskään kahvia en juo iltaisin, mutten ole mitenkään todistanut vaikutusta, ennemminkin varmuuden vuoksi.

Eikun yksi vinkki : Teltassa huonosti nukutun yön jälkeen olo on noin 100x levänneempi, kuin sisällä valvotun. Varmaan raitis ilma.

 

 

Ja hei, omat ongelmani ovat silti varsin kesyjä, toivon ettei kukaan kroonisista uniongelmista ja esim vuosien valvomisesta kärsivä pahoita mieltään tästä. Kerron vain omaa tarinaani, omasta todellisuudesta.

 

Kauniita unia,

xx Matilda

Viime päivinä olen

 

  • Nukkunut huonosti
  • Nukkunut paremmin
  • Viettänyt aikaa ystävien kanssa
  • Valmistunut eräoppaaksi
  • Saanut viimeisestä tentistä 60/62

 

 

  • Kärsinyt migreenistä
  • Tanssinut koko yön
  • Kärsinyt krapulasta (ks. edellinen kohta)
  • Aloittanut uuden koulun
  • Palkinnut itseni valmistumisesta uudella tatuoinnilla

 

 

  • Tehnyt sushia ystävien kanssa
  • Tehnyt lettuja aamupalaksi
  • Tuntenut perhosia vatsanpohjassa
  • Ohjannut joogaa
  • Käynyt tallilla
  • Elvyttänyt juoksuharrastuksen
  • Retkeillyt

 

 

  • Siivonnut keskellä yötä koiran ripuleita
  • Kävelyttänyt koiria korttelia ympäri silmät ristissä aamu neljältä (ks. edellinen kohta)
  • Ollut pikkukoiran kanssa hamppilääkärissä
  • Pohdiskellut elämää ja sen ihmeellistä arvaamattomuutta
  • Kuunnellut repeatilla Jenni Vartiasen uutta levyä

 

 

Ei siis mitään kummempia tänne tällä hetkellä, arki Keski-Suomessa alkaa asettua uomiinsa.

xx Matilda

Riisitunturi alkusyksyn väreissä

Jatketaan Kuusamon lähikohteiden kanssa,

Yksi rakkaimmista retkipaikoistani on Posion Riisitunturi.  Riisitunturi on myös ensimmäinen tunturi jonka olen huiputtanut, jos Rukaa ei lasketa. Tunnetuin se on talvipuvussaan, tykkylumen paratiisina. Talvellakin tunturiin menee hyvä polku, kannattaa vierailla jos mahdollista. Riisitunturin molemmat huiput kohoavat reiluun neljäänsataan metriin, ja näkymät on todella hienot.

 

 

Kansallispuisto on kuitenkin kaunis myös sulan maan aikaan. Kävin  taannoin kiertämässä koirien kanssa vajaan 11 kilometrin mittaisen Riisin Rietas- reitin. Sää oli suorastaan kuuma, ja taivas lähes pilvetön. Onneksi vuorien jälkeen tunturiin kapuaminen tuntui lasten leikiltä, ja osa reitistä kulkee metsän suojissa. Myös juomapaikkoja oli koirille vähän väliä.  Polku on helppokulkuista, paikoitellen soritettua.

 

 

Tunturi- ja metsämaisemien lisäksi reitillä on paljon kaunista suota, ja tietenkin pitkospuita. Riisijoen kohdalla luonto on todella vehreää. Tuonne ei ole onneksi ehditty vaihtaa vielä nitä kammottavia metallihirvityksiä pitkoksien tilalle. Ruska ei vielä ollut ihan täydessä loistossaan, mutta ihanan värikästä oli jo.

Kymmenen kilometrin lenkkiin mahtui kaksi evästaukoa, ja useita pysähdyksiä kuvaamaan maisemia. Mustikoita oli todella paljon, joten evästä pystyi noukkimaan matkan varrelta.

 

 

Useampi tuntu vierähti rauhallisella tahdilla ja paljon kuvaillen.  Riisi ei pettänyt taaskaan. ♥

Tänään laitettu eräopaskoulu pakettiin!

xx Matilda

 

Kuinkas sitten kävikään

*sponsored

 

Eräopaskoulun viimeinen viikko käynnissä! Aika uskomatonta. Tässä loppusuoralla pitäisi saada kaikki rästit tehtyä, joita kaltaisellani tunnollisella opiskelijalla on aivan liikaa  ei tietenkään ole nimeksikään, torstaihin mennessä. Tälläkin hetkellä pitäisi olla tekemässä Power Point- esitystä huomiselle, mutta tärkeimmät ensin. Perjantaina kuulemma opettajat lyövät viisaat päänsä yhteen, ja sitten alkaa todistuksia satelemaan. KÄÄK.

Tänään tahkosin kolme lajitenttiä läpi, ja torstaille jäi vielä se pelätyin, eli kasvitentti. Huomenna menemme koko luokan voimin vuokraamallemme mökille tekemään ruokaa, saunomaan, juomaan, ja tietysti ihan vaan nauttimaan vielä meidän porukasta viimeisen kerran.

 

 

No mutta. Sain Norjassa ystävältä viestin, joka johti hyvin pikaisen harkinnan jälkeen hakemuksen rustaamiseen ja lähettämiseen. Eiliselle sovittu haastattelu eskaloitui siihen, että huomasin vastaanottavani koulupaikan Markkinointiviestinnän ammattitutkinnosta, osaamisalana matkailumarkkinointi.  Ei, Leville lähtöä tai muitakaan reissusuunnitelmia ei ole peruttu, tutkinto on näyttötutkinto ja läsnäolopakkoa ei ole. En myöskään aio hakea mitään tukea ensi vuodelle, joten en tarvitse opintokorttiin täytettä. Suoritan tutkinnon näin ollen marraskuusta eteenpäin pääosin etänä.

Olo on vähän hölmistynyt. En ole mielestäni mikään opiskelija, ja olen varsin saamaton ja laiskuuteen taipuvainen. Silti en malta pitää näppejäni erossa näistä kouluista?

Eli, toivottakaa onnea. Opintojen rakenne ja aiheet vaikuttivat todella hyviltä, mielenkiintoisilta ja  itselleni maalailemaa tulevaisuuden näkymää ehdottomasti hyödyttäviltä. En missään nimessä ole niin kiinnostunut pelkästä opiskelusta, että lähtisin kouluun, josta en oikeasti uskoisi hyötyväni.

 

 

Onneksi sain postissa juuri uuden koulurepun. Vanhasta aukesi vetskari jo omia aikojaan sen ollessa yhtään täydempi, ja ulkomuoto alkaa muutenkin olla aika ryönäinen kaikin puolin. Uusi reppu on osoittautunut aikamoiseksi tilaihmeeksi. Olin vähän epäileväinen riittääkö 18 litraa tarpeisiini, mutta sinne mahtuukin ihan suosiolla iso läppärini, järjestelmäkamera, joogavaatteet, eväät ja kaksi muistikirjaa sekä pursuileva kalenteri.

Olen muuten muistikirjojen kanssa umpikujassa. Vanha on täynnä, mutta siellä on liikaa tärkeitä asioita jotta voisin sen hylätä. Uuteen en ole niitä vielä saanut siirrettyä, osittain laiskuuttani ja osittain, koska en ole osannut päättää mitä kaikkea tarvitsen vielä. Ja uutta tietenkin pitää kantaa mukana, koska se täyttyy koko ajan.

Tällä viikolla palasin myös Urban Pranalle joogatuntien pariin, ja pakko hehkuttaa että parin kuukauden tauon jälkeen opettaminen tuntuu ihan mahtavalta! On ollut myös ihanaa jo parin päivän aikana nähdä tuttuja kasvoja. ♥ Ehkä tämä syksy nyt tässä menee omalla painollaan kuitenkin, vaikka paluu vähän ahdistavalta aluksi tuntuikin.

 

 

*Reppu on saatu  ruotsalaiselta Gaston Lugalta, ja koodilla “Lindström15” saa koko verkkokaupan valikoimasta -15% alennusta. Kannattaa käydä katsastamassa, löytyisikö jotain mielestä ja hyödyntää ale.

Ihanaa tiistaita,

xx Matilda

Ratsastusjoogaa tunturissa 5-7.10.2018

 

Uutta ratsastusjoogaleiriä pukkaa, vielä kaksi paikkaa vapaana:

Jos haluat yhdistää hurmaavat islanninhevoset ja joogan, kannattaa sinun ehdottomasti tulla  Leville 5-7.10.2018. Tallin omat ihanat oppaat vievät sinut eripituisille ratsastusretkille tunturiin ja joogaopettaja Matilda johdattaa sinut joogan saloihin. Matildan sanoin jooga on lempeää, hellivää ja hoivaavaa liikettä. Pysähtymistä ja rauhoittumista ja lupaa olla oma itsensä.

Lisäksi sinulla on mahdollisuus kokeilla saunomista Lapin perinteisessä puusaunassa (peseytyminen vadeissa) ja illanviettoa kodassa.

Hintaan sisältyy majoitus, ohjelmat ja ruokailut.
Hinta 345 eur / hlö min 6 hlöä maks 10 hlöä

“Silmiä hivelevä tunturimaisema kohoaa korkeuksiinsa Lapin raikkaassa aamussa. Kaunis luonto, ruskan väriloistossa huojuvat puut ja tunturin maaginen hiljaisuus valtaavat mielen ja saavat arjen unohtumaan. On vain koskematon erämaa, omat sisimmät ajatukset ja tämä ihana hetki. Hiljaisuuden keskellä kuuluu hevosten kavioiden kopse, hengitys ja hirnahdukset, kun ne juttelevat toisilleen. Tulee tunne, että kuulun tähän laumaan, tähän luontoon. Haluaisin hetken pysähtyvän ja tämän tunteen jatkuvan” 

 

 

Aikataulu

Perjantai 5.10. 2018
klo 14 Saapuminen majapaikkaan
klo 15 2t maastovaellus Kätkätunturilla
klo 18 rentouttava iltajooga
klo 20 iltapala ja tutustumista ryhmäläisiin

Lauantai 6.10. 2018
klo 9 aamupala
klo 10-12 aamujooga ratsailla
klo 12 lounas
klo 13 3h maastoratsastus Kätkätunturilla
klo 17 päivällinen
klo 18 iltajooga
klo 19 sauna + iltapala kodassa

Sunnuntai 7.10. 2018
klo 9 aamupala
klo 10-12 aamujooga ratsailla
klo 12 lounas
klo 13-15 jooga ulkona, jonka jälkeen lähtö kotiin

Muutokset mahdollisia.

 

 

Lisätiedot ja ilmoittautumiset 

info@lapinsaaga.fi tai yksityisviestillä Lapin Saaga 

 

Nähdäänkö lokakuussa?

xx Matilda

ps. Kuvissa poseeraa Irmeli, joka on kasvattanut kesän aikana näköjään lähinnä hiuksiaan.