Keimiöniemen kalapirteillä

 

Meidän viimeisin Lapin reissumme oli yhdistetty työ- ja hupimatka. Oli työkeikka Levillä, vähän hurvittelua työkavereiden kanssa ja viikko Retkipaikan Ystävien kirjoittajaleirillä Pallas- Yllästunturin kansallispuistossa.

Viikon aikana käytiin tutustumassa kansallispuiston luontokeskuksiin, mutta lisäksi meille oli järjestetty pari muutakin huikeaa kohdetta.

 

 

Perjantaina suuntasimme kohti Keimiöniemen kalapirttejä Jerisjärven rantaan. Saimme viettää päivän Shamaani Jari Rossin opastuksessa. Kierroksemme alkoi kalapirteiltä, jotka olivat sekä söpöjä, että hienoja. Jari kertoi meille pirttien historiasta, mutta päällimmäisenä mieleeni jäi tarina hurjasta yksisilmäisestä hauesta, jota on yritetty saada nalkkiin sukupolvesta toiseen. Pirteillä pääsimme todistamaan myös valtavan koskeloparven lentävän ylitsemme- näky ja äänimaisema olivat ihan toisesta maailmasta. Shamaanimme kertoi tilanneensa lennon parven johtajalta.

 

 

Pirttien ihastelulta siirryimme hiljalleen kohti Jarin omia tiluksia, matkalla vierailimme metsän uumenissa Seitakiveä kunnioittamassa. Jari kertoi meille Keimiönimen ja oman sukunsa historiasta, ja pian olimmekin Jarin omassa pihassa. Puolikodassa oli tulet ja istuskelimme hetkisen nauttimassa maisemista ja valkeasta. Pian siirryimme kotaan jossa Jari valmisti meille aivan huikean aterian.

Menussa oli haukea soijakastikkeessa, Lapin puikulaa omasta maasta sekä kermakastike itse poimituista tateista. Ei tainnut kukaan seurueestamme välttyä ähkyltä, niin hyvää oli ruoka.

Ruuan päälle oli vielä jälkkäriksi supermaukasta mustikkapiirakkaa ja nokipannukahvia. Myös perheen koirat tulivat ihastuttamaan meitä läsnäolollaan jälkiruuan aikana – parasta. Saatiin kuulla myös koirien kommelluksista tarinoita.

 

 

Päivä oli älyttömän mielenkiintoinen, Jari on kyllä todellinen tarinankertoja.  Saimme myös oppitunnin kuinka metso nyljetään ja kukko otetaan hengiltä. Aika hujahti ihan siivillä, Keimiönniemestä lähtiessä suuntasimme vielä Muonioon kauppaan ja illaksi takaisin Pallasjärvelle. Siellä saatiin iltapalaksi keitettyjä poron kieliä. Täytyy myöntää, että pikkuisen ennakkoluuloinen olin, mutta ei niitä pahaksi voi mitenkään sanoa. Toki liha ei itselleni juurikaan ruokavalioon kuulu, joten kieli tuntui vähän vaikealta vaikkei maussa vikaa ollutkaan.

Jos liikut Muonion suunnilla, käy ihmeessä kurkkaamassa Keimiöniemen kalapirtit.

xx Matilda

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *