Ja ulkona kesäyö

 

Loppukeväästä sen alkaa jo aistimaan, valoisat illat ja kesän tuoksu siitä vihjailee. Kohta saapuvat valoisat, lämpimät yöt. Ei malta enää iltaisin nukkua. Tekee mieli kuljeksia loputtomiin autioilla teillä, kirmailla kasteisella niityllä, istua ihan hiljaa laiturilla tuijotellen horisonttiin. Karata seikkailulle, pulahtaa peilityyneen järveen. Valvoa huomaamatta auringonnousuun. Kuvitella  olevansa ainoa ihminen hereillä. Varastaa pieni hetki maailmalta. Ajatuksetkin rauhoittuvat, on helpompi keskittyä hetkeen, olennaiseen.

Kesäyön taika kietoo pauloihinsa, saa unohtamaan aamun velvollisuudet. Yön lempeä viileys houkuttelee mukaansa päivän paahtavan kuumuuden sijaan. Hämyinen valo pehmentää kaiken kauniimmaksi. Luonto on vahvemmin läsnä, yöllinen kulkija pääsee kuin varkain osaksi sitä salaista maailmaa, joka nukkuu päivisin. Kaste hellii helteessä nuokahtaneita, ilma on helppompaa hengittää. Ei tee mieli meluta, askeleetkin pehmentyvät. Aamu tuntuu kaukaiselta, öinen tunnelma houkuttelee kääntymään vielä yhdestä risteyksestä poispäin kotoa, kurkata vielä yhden kulman taakse mitä maailmalla on tarjota. Istua vielä hetki, kuunnella hiljaisuutta.

xx Matilda

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *