Eläinturismin eettisyys

 

Bongasin facebookia selaillessani tämän Ylen artikkelin. Aihe on itseäni lähellä, työskentelenhän tällä hetkellä valassafarilla, ja talveksi menen Lappiin islanninhevosoppaaksi. Kirjoitin omalle seinälleni jo pitkähkön tekstin aiheen innoittamana, mutta koen tietoisuuden levittämisen sen verran tärkeäksi, että halusin jakaa myös blogiin ajatuksia.

Huolestuttavan usein nimittäin törmään ihan omankin sosiaalisen mediani piirissä ihmisillä lomakuviin, joissa apina istuu olkapäällä tai joissa jopa ratsastetaan norsulla. Uskon näiden ihmisten toimivan  tietämättä toiminnan julmuudesta ja eläinten huonoista oloista, koska en usko että kukaan haluaa tahallaan tukea norsujen kidutusta. Eihän?

 

 

Luonnonvaraisten eläinten käyttö turistien hupina ei ole ikinä oikein, sitä ei siis kannata missään nimessä tukea. Positiivinen huomio, kuvien ottaminen ja eläinten kanssa poseeraaminen, kaikki vahvistavat ilmiön jatkumista. Vaikka se oma toiminta ei tuntuisi tärkeältä, lähtee asenteiden ja toimintatapojen muuttaminen parempaan juuri siitä. Koska jos ei ole kysyntää, ei ole myöskään kannattavaa jatkaa bisnestä. Sama asia, kuin edellisessä, työharjoittelua käsittelevässä, postauksessani mainitsin valaanpyynnin olevan nykyään varsin pitkälle turistien kannattamaa.

 

 

Ja kuten sanottua, olen itse tällä hetkellä työharjoittelussa valassafarilla. Kyllähän meidänkin liiketoiminta perustuu siihen, että turistit näkevät villieläimiä. Mutta kuten jutussakin sanottiin, eläinten pitäisi olla luonnollisessa elinympäristössään vapaina, ei vangittuina. Nykyinen työpaikkani on onneksi valaiden suhteen eettisesti kestävällä linjalla, eettiset ohjeet ovat erittäin yksityiskohtaiset, ja yhteistyötä tehdään eri tahojen kanssa.  Meillä on myös meribiologi aina laivassa oppaana. Eli toiminta on hyvin valaslähtöistä.

Totta kai me silti häiritään valaita, verrattuna siihen ettei laivoja olisi ollenkaan. Toimintamme tavoitteena on kuitenkin häiritä valaita niin vähän, kuin suinkin mahdollista. Ja ennen kaikkea, antaa valaan poistua paikalta jos se tahtoo. Vankeudessa elävillä, ihmisten hupina olevilla eläimillä ei ole tähän mahdollisuutta. Niitä koulutetaan useimmiten todella julmilla tavoilla, ja esimerkiksi paikoissa joissa on mahdollista poseerata villieläimen kanssa, eläimet saatetaan huumata rauhallisiksi.

 

 

Olen käynyt myös käynyt Sri Lankalla katsomassa valaita. Ja vapaita norsuja kansallispuistossa. Norsuista jäi hyvä mieli, yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. Ajoimme kansallispuiston teitä pitkin Jeepillä, ja pysähdyimme kun näimme norsuja. Parhaimmillaan norsut tulivat kiinnostuneina hyvinkin lähelle autoa.  Niihin ei missään nimessä saanut koska, eikä niitä saanut ruokkia. Näimme norsut myös pulikoimassa järvessä.

Valassafarista ei jäänyt ihan niin hyvä kokemus, tuolla tuli itselle hiukan sellainen olo, että valaita oikein jahdattiin. Vaikka koitettiin nimenomaan tätä välttää, ja otettiin selvää yrityksistä. Toki kokemukseen vaikutti varmasti se, että laivoja oli todella monta, ja näin ollen kilpailu valaista kova. Norsupaikoistakin jouduttiin tosi tarkkaan selvittämään mihin kannattaa mennä, moni ns. orpokoti oli täyttä huijausta. Niihin pyydystetään norsuja luonnosta, eikä vapauttamiskuntoisia päästetä takaisin. Olkaa siis tarkkoina! Kilpikonnien katselu jätettiin lopulta kokonaan väliin, koska palautteiden perusteella ei voitu olla varmoja, ettei kilpikonnia häiritä.

 

 

Jutussa puhutaan myös Lapin eläinbisneksestä. En todellakaan ennen eräopasopintojani tiennyt, miten tehotuotantomeininki esimerkiksi huskysafareilla usein vallitsee. Ei aina, ei voi tietenkään yleistää kaikkiin huskysafariyrityksiin, vastuullisia ja koirista oikeasti välittäviä aivan varmasti on myös paljon. Mutta silti kaikki kuulemani tarinat Lapin huskymeiningistä saivat minut todella surulliseksi, enkä missään nimessä kantaisi itse rahojani, tai voisi mennä töihin selvittämättä erittäin tarkasti yrityksen toimintavat. Siitä on usein nimittäin ihmisen parhaan ystävän kunnioitus kaukana.

Hainkin tosiaan ensi talveksi töihin islanninhevostallille, ja olin tutustumassa talliin talvella. Vakuutuin heidän hevoslähtöisyydestään, kun kuulin toimintatavoista ja käytännöistä perehdytyksessä. Eläinten kanssa toimiessa asiakas ei voi mennä edelle, vaan eläin jonka kanssa tehdään töitä.

 

 

Eli yhteenvetona haluaisin painottaa, jos et ole sataprosenttisen varma eläimiin liittyvän turismin eettisyydestä, älä mene ollenkaan. Huom. sataprosenttista varmuutta et saa firman omia sivuja lukemalla. Varmaan esim. miekkavalaita pitävät puistot väittävät sivuillaan että se on eläimille ok. Ei ole, eikä toimintaa ajeta alas jos on tarpeeksi maksavia asiakkaita.

Maailma muuttuu hitaasti, mutta mielestäni turisteilla on todella iso vastuu toimia eettisesti. Turismi on kuitenkin niin iso elinkeino monille maille, että jokaisella turistilla on valinnoillaan mahdollisuus vaikuttaa paljonkin.

 

 

Kuvat viime kevään Thaimaan reissulta. Kuvissa esiintyvät henkilöt elävät täysin vapaina. Onneksi ei sentään samaan aikaan satuttu tuon varaanin kanssa uima-altaaseen polskimaan. Olisi voinut tulla jopa kiire pois..

xx Matilda

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *