Paljon on vettä virrannut Ounasjoessa

 

..sitten viime postauksen. Postaus sisältää selittelyä, ja ihan ehtaa etuoikeutetun unelmaduunia tekevän ihmisen vinkumista siitä, miten rankkaa on kun ei voi koko ajan matkustella.

Talvi oli ja meni, ja sen verran tuli töissä puurrettua että jostain piti karsia. Kävin päivätyön lisäksi jonkun verran ohjaamassa joogaa paikallisella studiolla, ja voi pojat sehän tuntui tosi ihanalta ja inspiroivalta pitkästä aikaa!

No päivätyön ja joogajuttujen lisäksi kahden ison ja vilkkaan koiran yksinhuoltajuus, sekä Lapin talven ulkoilu- ja harrastusmahdollisuudet tekivät valinnasta aika itsestäänselvän, ja blogi sai jäädä. Päätin että palaan tänne siinä vaiheessa, kun se ei tunnu vaivalloiselta vaan mukavalta. En aio enää toista kertaa uuvuttaa itseäni ihmisraunioksi sen takia etten malta ottaa iisisti.

Joten tässä sitä ollaan kesän kynnyksellä. Vajaa viikko töitä jäljellä, ja sitten kuukauden loma!

 

 

Tuntuu tarpeelliselta ja ansaitulta. Talvihan meni oikein mukavasti ja nopeasti, elämä pyöri töiden, koirien ja after skin  laskettelun ympärillä. Mutta kappas, kevään kynnyksellä alkoi tuttuun tapaan ahdistaa. Talvisesonki vaati verojaan, pää oli ihan hajoamispisteessä, lisäksi kaikki ne vähäisetkin tutut ja turistit häipyivät vappuna ja koko kylä muuttui autioksi. Tuli aika vahva tunne siitä että tässä sitä nyt ollaan, jumissa taas, vaikka juuri sen tunteen takia edellisestä aivan hyvästä elämästä hyppäsin pois.

Aiempina vuosina olen ratkaissut tämän kevätmasennuksena tunnetun ilmiön matkustelemalla, mutta nyt se ei ollut mahdollista. Työt oli sovittu toukokuun loppuun eikä pankkkitilikään järin kannustavalta näyttänyt. Onneksi pystyin hyödyntämään toukokuun hiljaisuuden ja sain viikon lomaa äitienpäivän tienoolla, joten karkasin tuulettamaan ajatuksia Etelä-Suomeen. Tekipä muuten hyvää olla viikko ystävien ja perheen kanssa! Etelästä palasi ihan eri tyyppi, kuin sinne lähtenyt kitisevä mörökölli. Ja Levikin näyttäytyi taas paikkana jonne halusin muuttaa.

 

 

Toukokuu onkin ollut töissä oikein mukava, kun sai oman pään kasaan. Kelit on olleet mainiot, reitit hyvässä kunnossa ja ryhmät pieniä. Ja oikeastihan on ihan mahtavaa, kun täällä ei ole ketään. Saa retkeillä ja lenkkeillä koirien kanssa kaikessa rauhassa ilman tungosta, kaupassa ei tarvitse väistellä joka suuntaan sinkoilevia turisteja, ja on vaan niin hiljaista. Tähän hiljaisuuteen tuskin voi ihminen kyllästyä. Just alkoi yötön yö, ja täälläkin on vihdoin vihreää. Loman jälkeen mulla tuli myös kavereita tänne, kivempi nauttia autiokylästä yhdessä jonkun kanssa.

Kun loma alkaa  maanantaina, suunnataan ensin  Kuusamoon mökille, arvatenkin en malta odottaa! En muista milloin olisi ollut näin pitkä aika siitä, kun olen käynyt Kuusamossa viimeksi. Mökki edustaa mulle sitä kaikkein onnellisinta ja rennointa olotilaa koko maailmassa. Kuusamosta on tarkotus jossakin vaiheessa ajella viettämään loppukuu  Etelä-Suomessa. Heinäkuuksi tulen takaisin Leville paiskimaan hommia, ja elokuu vietetään Norjassa. On heti helpompi hengittää, kun saa liikkua.

 

 

Kausi oli ihana, kamala, raskas, kepeä, synkkä ja hilpeä. Opin paljon itsestäni, mm kaipaavani omia läheisiä hullun lailla, ja etten ole kovin avoin tutustumaan uusiin ihmisiin, koska koen sosiaaliset tilanteet liian raskaina työn lisäksi. Huomasin myös, ettei välimatka vaikuta ystävyyden laatuun mitenkään, vaan siellä ne kaikki on aina mua varten. ♥

Kantapään kautta opin kevään lähestyessä sen, että reissujalka vipattaa edelleen aika voimakkaasti, ja niin ihanaa kun täällä Levillä onkin asua, on puoli vuotta yhtä mittaa samassa paikassa todella pitkä aika näillä hermoilla. Päätin viime keväänä olla ainakin vuoden lentämättä, ja nyt se vuosi on mennyt. Ehkä voisi olla mahdollista napata vielä syksylle pieni loma, ennenkuin sesonki lyö kunnolla päälle. Koska tokihan me syksyllä Norjasta palataan tänne kotiin.

Sillä eniten olen näiden kuukausien aikana ikävöinyt lähtemisen tunnetta. Paraskaan ihastus ei kutkuta samalla tavalla vatsanpohjaa, kuin vapaus.

Kuvat napsittu pitkin kevättä Leviltä, Nyrölästä ja Lauttasaaresta.

xx Matilda