Palasimme juuri eräopasopintoihin kuuluvalta kesävaellukselta Raippaluodosta. Tämä oli viimeinen yhteinen retkemme opintojen aikana, joten tunnelma oli aivan erityinen. Porukkamme on hitsautunut vuodessa tiiviiksi perheeksi. Jokainen saa aidosti olla oma itsensä, kaikesta voi vitsailla ja silti aina tuetaan ja kannustetaan. Olo on haikea ja vähän surullinen, mutta enemmän silti onnellinen tästä kaikesta. Reppu on kirjaimellisesti täynnä likaisia kamoja uusia kokemuksia.
Raippaluoto oli myös paikkana vaikuttava kokemus. Olen aina rakastanut merta syvästi metsien ja tuntureiden lisäksi, mutta saaristokokemukseni rajoittuvat muutamiin mökkimuistoihin lapsuudesta. Odotin reissua jo ennalta kovasti, ja odotukset ylittyivät huimasti. Meillä oli tukikohtana metsähallituksen vuokramökki, jonka pihapiirissä yövyimme teltoissa. Valmistimme joka ilta yhteisen päivällisen avotulella, ja lämmitimme rantasaunan. Jos joku muuten väittää että retkiruoka on kuivaa ja pahaa, voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi meidän ryhmän ruokanäyttöihin. Älyttömiä suorituksia! Joka ilta ruoka oli parasta. Intohimoisena jälkiruokien ystävänä erityismaininta niihin panostamisesta. Päivät olivat pitkiä ja yöt lyhyitä, nukkumaan oli vaikeuksia malttaa käydä. Onneksi päiväunille oli ohjelmassa tilaa, ja nukun hyvin teltassa. Yksi reissun kohokohdista oli yömelonta. Päivällä tuuli niin paljon, että melonnan sijaan kesityimme kalastamiseen, vierailimme lintutornilla ja Raippaluodon kylänraitilla. Illalla tuulen tyynnyttyä lähdimme saunan jälkeen melomaan ulommas merelle katsomaan auringonlaskua. Ei tarvinnut pettyä. Tunnelma oli varsin taianomainen, kajakkien lipuessa pehmeässä öisessä hämyssä takaisin leiriin.
Melonta oli reissumme pääosassa, mutta ehdimme nauttia kauniista luonnosta myös kahdella eri luontopolulla, metsämaisema ei hävennyt tippaakaan merinäkymille. Näimme useaan otteeseen merikotkia, ja lukemattomia muita lintuja mutta tavoittelemani hyljepongaus jäi haaveeksi. Melontan tuli kivasti lisää varmuutta viikon aikana, yllytyshulluna toimin myös vapaaehtoisena pelastettavana ensimmäisen illan rescutusharjoituksessa. Suomeksi sanottuna kaadoin siis kajakkini kymmenen kertaa ja könysin meloja pitkin takaisin muiden avustuksella. Sain palkinnoksi makkaran. Hullun hauskaa. Toki uida polskutin muutenkin joka ilta, merivesi oli täydellisen virkistävää.
Tuli hoettua aika monta kertaa reissun aikana, että ollaan me valittu hyvin kun tänne on päädytty. Oli todella etuoikeutettu olo. Koko reissuhan oli meidän pakollisen tutkinnonosan osanäyttö. Läpi meni, kaiken hauskanpidon ohella. Olimme siis pienemmissä ryhmissä vastuussa kukin ryhmä yhdestä vaelluspäivästä, suunnittelimme ja toteutimme päivän ohjelman, sekä valmistimme ruuan. Kaikki sujui niin jouhevasti meidän ryhmässä, että vastuupäivästäkin oli helppoa nauttia. Jouduimme tekemään hieman muutoksia suunnitelmiin välillä tuulen takia, mutta kelit kyllä kohteli meitä pääosin silkkihansikkain.
Tuskin unohtuu ikinä tämä viikko meidän luokan kanssa. En usko, että kovinkaan moni olisi ollut vielä tänään valmis lähtemään. Kiitos ihan kaikille, ootte aarteita. Plus tietty erityiskiitos parhaalle telttaparille Maijalle, meillä on hyvä diili. Maija pakkaa mukaan kaiken, ja mä en mitään. Silloin on just sopivasti tavaraa.
Nyt väsyttää, rinkka on purkamatta ja kotona odotti kiireessä jätetty kaaos. Taidan silti vaan halia koiria ja kömpiä pehkuihin, huomenna päivä uusi ja aikaa huoltaa varusteet sekä aloittaa valmistautuminen tulevaan viikkoon, joka pitääkin sisällään sinkoilua ympäri Suomea töiden perässä. Kivaa ja jännää siis tulossa taas.
Mutta nyt, ihanaa viikonloppua just sulle!
xx Matilda
